Gareth Morganin organisaatiometaforista seuraava on kulttuurinen järjestelmä. Miten tämä sopii kuvaamaan Paavalin seurakuntia.
Mielessäni on jälleen erityisesti Korinttin seurakunta. Korintti oli aikansa metropoli, jossa kulttuurit kohtasivat. Siellä ei ollut yhteinäiskulttuurista tietoakaan, ellei keisarikulttia lasketa sellaiseksi.
Oli juutalaisia, kreikkalaisia, roomalaisia, kauppiaita, jotka kulkivat Roomasta Korinttiin ja Efesokseen ja Jerusalemiin. Erilaiset asiat olivat kunniallisia tai häpeällisiä sen mukaan mihin sosiaaliseen, uskonnolliseen, etniseen tai taloudelliseen ryhmään kuuluit. Näistä kulttuureista puhutaan kunnia-häpeä -kulttuureina, jotka ovat meille aika vieraita olioita.
Oli monenlaisia filosofisia ajatuksia, jotka olivat läsnä kaduilla, ei vain tutkijakammioissa. Monissa kulteissa palvottiin erilaisia jumaluuksia. Oikeastaan ainoa, joka myöhemmin varsinkin herätti närää, oli se jos tätä monijumalaisuutta ei hyväksyytty. Juutalaiset ja varhaiset kristityt olivat tällaisia kapinallisia.
Ehkä näiden etnisten tai uskonnollisten eroavaisuuksien lisäksi vieläkin merkittävämpi ero syntyi taloudellisesta asemasta ja statuksesta. Olitko Rooman kansalainen, orja vai vapaa vai vapautettu orja, mies tai nainen? Jos olit niin varakas että saatoit rahoittaa uskonnollisia menoja tai rakentaa julkisia rakennuksia, sait arvostusta. Tämä arvostus ei katsonut sukupuolta. Varakkaitakin naisia oli, joiden nimiä on hyväntekijöinä kaiverrettu muistomerkkeihin. Hyvinvointivaltiota ei ollut, mutta statusta sai olemalla hyväntekijä, auttamalla julkisissa tarpeissa, ja vaikkapa ostamalla juhliin ruokaa, jota kaikki saivat syödä. Esimerkiksi Paavali nautti Foiben hyväntekijyydestä.
Korinttin seurakunta – kuten Paavalin seurakunnat yleensäkin – koostuivat näistä erilaisista ryhmistä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä yleensä saman statuksen omaavat kokoontuivat omissa porukkoissaan. Juutalaiset omissa porukoissaan. Rikkaammat söivät jumalille uhrattua lihaa (muuta ei ollutkaan) ja istuivat iltaa paikallisessa ravintolassa luoden sosiaalista ja taloudellista verkostoaan samalla kun köyhemmillä ei ollut tällaiseen varaa. Korinttin seurakunnassa köyhemmät (?) pitivät epäjumalille uhrattua lihaa kovasti pahanakin asiana. Tähän ristiriitaan Paavalin oli pakko puuttua, samoin kuin siihen että rikkaammat haastoivat köyhempiä seurakuntalaisia oikeuteen riita-asioissa (köyhemmillä ei ollut pääsyä oikeuslaitokseen) tai siihen että rikkaat söivät ehtoollisella omia parempia herkkuja keskenään kun köyhemmät jäivät nälkäisiksi.
Kulttuurijärjestelmä oli selvästi Korintin seurakunnassa läsnä. Paavali ei pitänyt laisinkaan siitä, että toisia pidettiin kunniassa, viisaina tai arvostettuina maallisen statuksen takia, ja toisia vähäpätöisinä. Hän haastaa tätä kulttuuri pitkin koko kirjettä. Seurakunnassa näillä kulttuurieroilla ei pitänyt olla väliä, mutta olivathan ne toki läsnä.
Minusta Ensimmäisen korinttilaiskirjeen tekstistä voi päätellä myös, että Jumalaa palvottiin eri kulttuurillisista lähtökohdista. Pukeutumistavoista rukoillessa ja profetoidessa oli erilaisia näkemyksiä ja käytäntöjä. Jotkut olivat tottuneet hurmoksellisten kulttien tapaan lähestyä jumalallista, profetoitiin välillä kaikki yhtäaikaa, tai ainakin jotkut yhtä aikaa. Varmasti toiset olivat hiljaa. Toiset puhuivat kielillä ääneen yhtäaikaa niin, että kukaan ei ymmärtänyt mitä puhuttiin. Toisia ei haitannut vaikka selittäjää kielille ei ollut olihan kyse enkelien kielestä. Toiset varmaan katselivat menoa kummeksuen – tai ainakin Paavali tuntui menoa paheksuvan. Toiset yrittivät opettaa tai laulaa tai musisoida. Paavali tuntuu kyllä pitävän niitä heliseviä vaskia ja kiliseviä kulkusiakin hiukan toissijaisina keskinäiselle rakkaudelle. Kumma juttu, että tuollainen porukka pysyi koossa ainakin joitakin vuosia.
Paavalin seurakuntien radikaalius oli kuitenkin jo siinä, että nämä erilaiset ihmiset, orjat ja vapaat, viisaat ja vähemmän viisaat ihmisten silmissä, rikkaat ja köyhät, naiset ja miehet, juutalaiset ja kreikkalaiset kokoontuivat samassa kodissa. Kysehän oli tuolloin pienistä ryhmistä. Tosin varakkaampien kodit eivät olleet nykysinkun yksiöitä, vaan niissä majoittuivat orjat, palvelijat ja bisneskin tapahtui kodeista käsin.
Paavali uskoi selvästikin, että Kristus-kulttuuri olisi jotain muuta kuin Korinttin normaali kulttuurijärjestelmä. Molemmat kulttuurit – vanha ja uusi – olivat läsnä ja kuultavissa ja nähtävissä kun seurakunta kokoontui.
Aiemmat blogit sarjassa:
Seurakuntametaforat: organismi ja aivot – Blogimetsä
Metaforia organisaatioista: Kone – Blogimetsä
by 