Eräänä aamuna, kun polkupyörän vaihteet olivat jäätyneet ykköselle, päätin että on tullut talvi ja aika vaihtaa työmatkapyöräily työmatkakävelyyn. Kävely vie huomattavasti enemmän aikaa, mutta toisaalta matkalla ehtii kuunnella äänikirjoja ja se on hauskaa se.
Parastaikaa minulla on kuuntelussa englantilaisen teologin ja anglikaanipiispan N. T. Wrightin kirja Simply Jesus. Kirjassa Wright yrittää selvittää, kuka Jeesus oikeastaan oli ja miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut. Ajatuksenjuoksu lähtee liikkeelle mielikuvasta, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, ihmiset ottavat hänet juhlien vastaan, mutta Jeesus itkee. Oikein sopiva kohta, kun adventtikin on ovella.
N. T. Wright kertoo olleensa opiskelujensa loppuvaiheessa ja nuorena aviomiehenä, kun Jesus Christ Superstar -musikaali (ei siis teologian opinnot) sai hänet kiinnostumaan kysymyksestä, mikä Jeesus itse ajatteli olevansa. Wright korostaa moneen otteeseen sitä, että Jeesus ei ollut sellainen messias kuin juutalaiset odottivat, ei esimerkiksi mahtava sotapäällikkö, joka vapauttaisi juutalaiset roomalaisten ikeestä. Tai että hänen valtakuntansa olisi tarkoitettu muillekin kuin juutalaisille, jotka hellivät omaa suurta kertomustaan Jumalan valittuna kansana (jopa ymmärsivät elävänsä siinä tarinassa koko ajan).
N. T. Wright ei tuo Jeesuksesta mitään sensaatiomaista uutta tietoa, mitä Raamatusta ei voisi lukea. Sen sijaan hänellä on mielenkiintoinen pointti: hän väittää, että Jeesus on myös erilainen kuningas, kuin mitä uskovat olettavat. Kukin kirkkokunta korostaa jotain osaa hänen olemuksestaan, mutta eivät ota vastaan kokonaisuutta. Ja koska uskovat eivät pysty käsittämään tai hyväksymään hänen koko olemustaan, he eivät pysty myöskään kertomaan hänestä ei-uskoville. Wrightin mielestä Jeesuksen poliittinen puoli on jäänyt liian vähälle huomiolle. Raamattu kertoo Jeesuksen puhuneen ja muutenkin käyttäytyneen kuin se, jolla on valta. (Esim. Luuk. 4) Ei ihme, että se herätti raivoa maallisissa vallanpitäjissä.
Wright kehottaa ajattelemaan sellaista mitä-jos-vaihtoehtoa, että Jeesus todella hallitseekin maailmaa juuri nyt. Kun maailman tapahtumia havainnoi, helpompi olisi uskoa, että maailma on pahan vallassa, ja Jumalan valtakunnan aika tulee joskus tulevaisuudessa. Tällainen uskonkappale on kirjattu esimerkiksi Lausannen julistukseen, jonka sisällön monet vapaat seurakunnat Suomessakin allekirjoittavat. Mutta entäs jos se on väärässä?
Muuttuisiko oma käyttäytymiseni, jos asennoituisin elämään maailmassa, jossa Jeesus hallitsee kuninkaana? Suomen kansalaisena minulla on perustuslaillisia oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Vastaan niiden noudattamisesta itse omasta puolestani. Lait perustuvat yleisinhimillisiin moraalikäsityksiin, mutta ehkä Jumala onkin ne kirjoittanut sydämiimme. Jos joku rikkoo Suomen lakia, en minä siitä Alexander Stubbia syytä.
Jatkan kuvitteluani: jos Jumalan valtakunnassa pätee vallan kolmijako-oppi, se menee varmaan niin, että Isällä on lainsäädäntövalta, Jeesuksella tuomiovalta ja Pyhällä Hengellä toimeenpanovalta.
Mutta nyt pitää lähteä tallustelemaan töihin ja jatkamaan kirjan kuuntelua. N. T. Wright ei varmaankaan päädy samanlaiseen ajatteluun kuin minä.
by 
”Minä tulin täyttämään lain” saa saa aivan uuden merkityksen!
Sekin selviää, miksei Jeesus itse heittänyt sitä ensimmäistä kiveä. Ei halunnut ryhtyä tekemään Pyhän Hengen töitä.
Meinaatko, että Merin kolminaisuusoppi olisi varteenotettava vaihtoehto?
Jaa, Anne …
Merin oppi on hyvä, jos se tuntuu Meristä hyvältä ja auttaa Meriä ymmärtämään Jumalan olemusta.