Selailin uusinta Porin seurakuntien Kirkkosanomia. Se kun jaetaan ilmaisena kaikille tasapuolisesti, niin kristittyjen, pakanoidenkin, kunnollisten ja kunnottomienkin postilaatikoihin tai luukkuihin. Sisältö aviisissa on sitä normaalia kirkon ja tietty seurakuntalaisten arjen, juhlan ja tapakäytäntöjen kuvailua ja kaikkea kivaa ja mukavaa. Jokaiselle (uskovalle seurakuntalaiselle) jotain. Eipä sen kummempia, eikä varsinkaan Kirkko ja kaupunki –lehden raflaavia ja epämukavaa oloa eräille aiheuttavia, krhm, raflaavia juttuja ja, krhm, liberaaliuksia.
Raflaavimmasta päästä Porin kirkon aviisissa lienee nyt tämä pilakuva. Mielenkiintoisesti kuva tuo esille kristinuskon peruskäsitteen ja fundamentin: SYNNIN. Synti on hirmuinen asia. Synti on saanut meidät huolestumaan taivaspaikastamme ja koko eksistenssistämme! Herra jumala, mitä olemmekaan tehneet koko elämämme ajan – jo syntymästämme asti. Silkkaa syntiä. Tekomme, ajatuksemme, olemuksemme on pelkkää syntisyyttä. En voi kävelläkään kaupungin kaduilla tekemättä syntiä. En voi edes pyöräillä ilman, että ajatukseni harhailee synnin poluille!
Olen pyöräillyt nyt tänä kesänä jonkun verran yli 1000 kilometriä. Fillarini mittari on mitannut aikaa, osamatkoja ja kaikkia pyöräiltyjä metrejä, joita on siis jo yli 100.000! Voisinko kainosti arvella, että edes joitakin metrejä olisi mennyt ilman syntisiä ajatuksia? Järjellä ajatellen näin voin, nimittäin useita kertoja olen aivan todennäköisesti mennyt konemaisesti eteenpäin tuskin mitään mielessäni pyöritellen. Fyysinen suoritus toisinaan tekee sen, että menee jossain flow-tilassa. Mutta toisaalta: lienen siinäkin olleeni jo synnin syövereissä – en ole pitänyt mielessäni Isää ja luojaani.
Polkupyöräni mittari ei nyt sentään ole tekoälyllinen laite, mutta jonkinlainen sellaisen esiaste. Siinä on eräänlainen alkeellinen tietokone. Se on ohjelmoitu tekemään mitä sen pitää tehdä. Sen suunnittelijat eivät käskeneet sitä muistuttamaan minua polkiessani maalliseen vaellukseen vääjäämättömästi liittyvästä tärkeästä ja alituiseen mielessä pidettävästä seikasta, nimittäin SYNNISTÄ.
Jumalalle on nähtävästi kaikista tärkein asia se SYNTI. Se on ohjelmoitu meihin kaikkiin, vauvasta vaariin. On pidettävä vaarin kaikesta, mikä saattaisi horjuttaa kapealta polulta sille leveälle tielle. Sille tielle, joka meitä kaikkia kiehtoo, mutta joka johdattaa turmioon ja kauheaan kadotukseen!
Kun ihminen toteaa ylpeästi jumalalleen tehneensä tekoälyn, ”kuvan itsestään”, on Jumalalla esitettävänä vain yksi kysymys: osaako se tehdä syntiä. Jos ei osaa, niin ei saatana, eihän siitä sitten ole mihinkään! ”Ei ole minulle mieluinen mokoma”…
Jumalalle ainoa kunnon otus on se, joka osaa tehdä SYNTIÄ. Sitä varten Hän tämän kaiken loi. Synti on mielettömän kiva juttu. Se on kaiken olevaisen idea. Jumala loi ihmisen siksi, että tämä keksi ensin synnin ja mietti sitten, että mihin sitä oikein käyttäisi. ”Jaa, mutta hetkinen, luodaankin IHMINEN!”
Tekoäly on tullut jäädäkseen, mikäli Putin tms. ei saa kaikkea tätä sivilisaatiota degeneroitumaan kivikaudelle. Me emme tiedä vielä, mitä kaikkea tekoäly tuo aikanaan tullessaan. Jos Putin, asteroidi tms. ei tule tekemään tästä kaikesta pirstaleita ja meistä jauhelihaa tai palauta meitä tähtipölyksi, tulee tekoäly ennen pitkää olemaan osa lajia ihminen. Siitä ei pitäisi olla mitään epäilystäkään. Lienee myös niin, että lähitulevaisuudessa tekoäly tulee tekemään sotimisestakin suurimman osan. Tekoäly vastaan vastapuolen tekoäly. -Ellei sitten käy niin, että tekoäly ymmärtää ihmiskuntaa paremmin sen, että mitä vähemmän tuhoa, sitä enemmän kehitystä ja hyvinvointia.
Tekoäly, mikäli se saa jatkaa kehittymistään (tekoäly kehittää itseään), se tulee tekemään ihmisjärjelle nähtävästi vieraita hyödyn ja haitan suhteiden laskelmia. Jos näin käy, ei tekoäly todellakaan tule tuntemaan sellaista käsitettä kuin synti. Mitä tahansa synti sitten onkin, on se pois suljettu hyöty/haittasuhteen vuoksi. Jos näin käy, niin voikin tulla olemaan niinkin, että tekoäly aikanaan sanoo Jumalalle, että PIDÄ TUNKKIS!
by 
Kerro, mitä mielestäsi sana ”synti” tarkoittaa.
Meillä arkikielessä käytetään sanaa tottelemattomuus, jonka kaikki jotka kasvattavat lapsia tulevat sen kohtaamaan.
Voisi määritellä myös sanan ”tottelemattomuus”. Mitä kaikkea sillä tarkoitetaan? Onko kaikki tottelemattomuus pahasta, vai olisiko siinä muitakin ulottuvuuksia?
Mutta tuo ”synti” on minulle tyyten vieras termi. Tai siis sen sisältö. En ymmärrä sitä, enkä kykene asettumaan moodiin, jossa voisin käsitettä ”synti” sisäistää. Mutta en olekaan kristitty.
Mutta voisin kaiketi kirjoittaa muutaman tuhannen merkin mittaisen tekstin tuosta sanasta…
Synti hamartia tarkoitta kirjaimellisesti ’kadottaa merkki’, mennä harhaan.Oli suuri synti jos siis heprealaiset ylipait kadottivat sen tähtimerkin/taivaankappaleen , josta Jumalan määräämät juhlapäivät juontuvat. Merkki katosi eri kalentereissa
eri tavoin ja se piti löytää uudelleen ja asettaa ’suurena sovituspäivänä ’takaisin paikalleen. Heprealaiset ylipapit, joka Jeesuskin oli (Kts. heprealaiskirje), ’sovittivat’/tasasivat siis myös kalentereita. Kun Jeesus sanoi olevansa esim. ’tie’ eli derekh, niin derekh saa juurikin lukuarvon 224, joka on eräs tasausväli kestäen 12 kpl kuun noodikausia. Taivaankappaleiden ’tiessäkin’ kyse on astronomis/astrologisesta symboliikasta ja ajanlaskuista ja kalenteri-sovituksista, joista mm. kuuluisassa Qumranissa tunnettiin huolta.
Luku 224 vastaa täsmälleen vuosimäärää, jonka aikana juutalainen äärimmäisen tarkka kuu-aurinkokalenteri edistää yhden vuorokauden, joka ko. 224:n vuoden aikana koostui 6 min. 25+25/57 sek. mittaisista vuosiheitoista. Eli vähintään 224:n vuoden välein tuli u h r a t a yksi vuorokausi pois (A /BRAM= 1 /224) ja SOVITTAA kalenteri kohdalleen. Että tämä ei ole sattumalta koskeva myös kuuta todentuu siinä, että heprean yhden juuri KUU – sanan eli JrvCh arvo on myös 224 kuten ovat sanat Oinas, Tie ja verbi Ympyröidä sekä RAM eli karitsa! Kaksi ensimmäistä ja viimeksi mainittu ovat Jeesus-epiteettejä ja ympyröiminen viittaa mm. kalenterin täyttymiseen. (Se on täytetty!) ja heprean kielessäkin nämä 224-sanat ovat kirjoitetut samoin kirjaimin. Näin Jeesus, jonka nimi vastaa y h d en vuorokauden tunteja, (Iesous 8+8+8=24!) sovittaa kalenterin yhden vuorokauden avulla aina 224 vuoden kuluttua. Hän oli välittäjä – mediaattori – kahden oikean ajan polulta eksyneen ja niin ’syntiä’ tehneen kalenterin väillä. Nyt on niin, että 224 vuoteen mahtuu juuri 12 kuun 18,6 -vuotista noodikiertoa. Näin interkalaatio voitiin laskea sekä kuun noodien että auringon avulla. 224 vuorokauteen mahtuu myös 8 kpl. 28 päiväistä kuukautta.
”Onko kaikki tottelemattomuus pahasta, vai olisiko siinä muitakin ulottuvuuksia?”
Silloin tottelemattomuus on pahasta, jos käsky on oikeutettu.
”Me emme tiedä vielä, mitä kaikkea tekoäly tuo aikanaan tullessaan.”
Tekoälykin on on ohjelmoinnin tulos, tekoäly ei koskaan pysty itsenäiseen ajatteluun, ei pysty tuntemaan vihaa, rakkautta, pelkoa. Kaikki mitä ihminen tekee, on vajavaista verrattuna ihmiseen, joka on korvaamaton.
Tietystikin tottelemattomuus voi tuottaa paljonkin ikävyyksiä, mikäli käsky on oikeutettu ja tarpeen. Lapsen on syytä totella vanhempiaan välttyäkseen onnettomuuksilta ja esivallan määräyksiä ja vaikka esimerkiksi liikennesääntöjä on tarpeen noudattaa kaiken sujuvuuden kannalta. Esivallan määräysten on tietty oltava kohtuullisia ja oikeudenmuksia.
Mutta tottelevaisuus tuo mieleen kyseenalaistamattomuuden. Natsismi, fasismi, kommunismi, frankolaisuus, putinismi, sotilasdiktatuurit jne. systeemit, joilla on tarkoitus vain alistaa ja käyttää valtaa opportunistisesti, ovat mahdollisia vain, jos tottelevaisia on tarpeeksi.
Tekoäly on nyt toistaiseksi ohjemoinnin tulos, mutta se on silti eri asia kuin tietokoneohjelma, joka tekee täsmälleen sen mitä se on ohjelmoitu tekemään. Tekoäly on nimensä mukaisesti loogisia johtopäätöksiä eri asioista tekemään kykenevä järjestelmä. Mikäli maailma pysyy suunnilleen ennallaan, tekoäly kykenee tulevaisuudessa suunnittelemaan itse lisää tekoälyä. Me emme tiedä vielä, mitä kaikkea tekoäly vielä kykenee tekemään ja millainen maailma on silloin kun tekoäly todellakin kykenee itsenäiseen ajatteluun.
Olisi kyllä mielenkiintoista päästä muutaman sadan vuoden jälkeen kurkkaamaan, miten maailma silloin makaa. Onko tekoäly vallannut ihmisten paikan tyystin, lähtenyt jonnekin toiselle planeetalle ja onko kehittänyt uskontoa… Todennäköisesti ei ole. Eikä siis tietenkään syntiä.
Ykiltä itseltäänhän löytyy aika hyvä määritelmä synniksi tuossa poimimassani sitaatissa joka on pyörinyt jo pitkään tässä Blogimetsän etusivulla. Kun siihen vielä lisää, että tuo tunnistettu Jumala on koettu hyväksi Jumalaksi, niin eiköhän se ole siinä.
Syvämiete rakennettiin aikanaan ratkaisemaan ikiaikainen ongelma: Mikä on vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta. Seitsemän miljoonaa vuotta se ratkoi ongelmaa ja ilmoitti sitten: vastaus on 42.
Ongelmaksi jäi: Mikä on perimmäinen kysymys. Sen ratkomiseksi tarvittiin uusi superlaite, osaksi kone, osaksi maan elämä itse. Kun vastaus oli viittä vailla valmis, tuhosivat jotkut ryökäleet sen. Niinpä kysymys; mikä on perimmäinen kysymys, on vieläkin selvittämättä. (D. Adams: Linnunradan käsikirja liftareille)
Olisikohan tuo tekoäly sitten Syvämiete III, joka aikanaan yhdistää tieteen ja uskonnon ja muuta sellaista, Jumaluuden ja luonnon lait? Miten lienee?
Tähän mennessä tuo ”äly” on kyllä jo onnistunut luomaan ihmisille tehokkaita sotakoneita ja paljon uusia älyleluja näplättäväksi. .. Ja siinä sivussa siivottoman määrän elektroniikkajätettä. Tekoäly onkin siitä soma, että se ei tee syntiä eikä sillä ole moraalia enempää kuin moraalittomuutakaan. Eikä mitään vastuuta mistään.
Eettisiä ongelmia, ihmiskunnan todellisia ongelmia, se ei ole kyennyt, eikä edes pyrkinyt ratkaisemaan. Siinä roolissa on ollut uskonto, joka on pyrkinytt luomaan eettisen normiston vedoten korkeimpaan voimaan. Miten hyvin se on onnistunut on sitten toinen kysymys.
Olen hieman skeptinen tuon ”älyn” suhteen. Tapasin taannoin Pesäkallion suojelualueella nuoren miehen. Kuulokkeet korvilla (ei linnunlaulu pääse häiritsemään) ja kekitttynyt tuijotus navigointilaitteeseen. Väitti olevansa eksyksissä.
Olisi tosi tylsää elää maailmassa, jossa se perimmäinen kysymys olisi jo selvitetty. -Onneksi niin ei liene tulevan käymään ihmiskunnan olemassaolon aikana. Ja jos tai kun tekoäly syrjäyttää ihmiset, ei perimmäisellä kysymyksellä liene olevan mitään arvoa…
Tuo Adamsin kirja on kyllä hauska. Täytyisi lukaista uudelleen, kun viimekertaisesta on jo kohta kai 40 vuotta.
Tekoäly ei vielä ole oikeastaan luonut vielä kai yhtään mitään. Kaikki sotakoneet ja tekniset vempaimet ovat kaikki tyyten insinöörien ja nörttien aikaan saannoksia. Ehkä jotain alkeellista tekoälyäkin on käytetty, mutta itse tekoäly on vielä aivan alussa. Mutta mikäli sen kehittely saa jatkua rauhassa, voisin hyvin kuvitella sen avulla voitavan ratkaista monia maailman ongelmia tehokkaammin kuin tähän asti – vaikka mitä tehdään elektroniikkajätteelle… Vaikka onhan ilman tekoälyäkin ongelmia kyllä ratkottu ja asiat ovatkin nyt globaalisti keskimäärin paljon paremmin kuin jokunen vuosikymmen sitten.
Eettinen normisto on kehittynyt pikku hiljaa erilaisten yhteisöjen kehittyessä ja kasvaessa. Uskonnot ovat omineet tai ainakin yrittäneet omia tuota normistoa itselleen ja niiden aikaan saamiksi. Eikä se hyvin siinä ole onnistunut. Aina niin kauan kuin uskontoja on ollut, on niiden takia sodittu ja soditaan vielä kauan tulevaisuuteen. Ilman uskontoja maailma olisi paljon rauhallisempi paikka.
Uskontoja on monenlaisia, on uskonto joka ei käytä väkivaltaa ja sitten on uskonto joka haluaa valloittaa koko maailman vaikka väkivallan avulla.
Kun puhutaan uskonnoista, niin olisi hyvä kertoa, mitä uskontoa tarkoitetaan. Jos kaikki liitetään yhteen nippuun, niin se ei kerro koko totuutta.
Yksi väkivaltaisin uskonto on ollut kristinusko aina siihen asti kun valistuksen ateistis-deistiset ajattelijat saivat aikaan muutoksen, joka pesi ko. uskonnon veriset kasvot. Vähiten väkivaltaa ovat käyttänet Tyynen Valtameren animistiset luontouskonnot.
Kalevi, uskontojen väkivaltaisuus EI ole riippuvainen uskonnosta sinänsä, vaan maan kehittyneisyydestä, kulttuurista ylipäätään ja maan hallintokulttuurista. Joku esim. Afganistan on hankala maa siksi, että monien vuosikymmenien typerä sotiminen on estänyt kehitystä ja patriarkalismi on saanut jyllätä. Uskontojen väkivaltaisuus on myös riippuvainen ko. alueen patriarkaalisuuden määrästä. Mitä patriarkaalimpi, sitä väkivaltaisempi riippumatta uskonnon etumerkistä.
Jos maa on autoritäärisesti johdettu, on maassa uskonnollisia suuntauksia, joita pönkitetään väkivallalla. Näin on nyt vaikka Turkissa, jossa autoritäärinen johtaja perustelee omaa paikkaansa ja väkivallalla hallitsemista uskonnolla.
Venäjä ei käy pelkästään alueimperialistista sotaa, vaan yhtälailla uskonnollisimperialistista sotaa. Putin on tiiviisti kiinni maan uskonnolliseen johtoon, Moskovan patriarkaattiin. Patriarkka Kirill haluaa Putinin tuovan hänelle koko Ukrainaan ulottuvan uskonnollisen imperiumin. Eikä pahitteeksi olisi saada Baltian maitakin…
Kristinusko joo on tosiaan ollut sekin väkivaltainen aina silloin kun maa ja kulttuuri ovat olleet kehityksessä aluillaan. Suomessakin vielä 100 vuotta sitten kirkko harjoitti ”hengellistä” (siis henkistä) väkivaltaa pakottaessaan kaikki omaan uskoonsa. Uskonnonvapauslaki astui voimaan vasta se 100 vuotta sitten. Naapurimaassa Ruotsissa tilanne ei ollut yhtään sen kummempi. Ruotsi-Suomi ja molemmat erikseen olivat vielä 1900-luvun alkupuolella varsin patriarkaalisia. Maallistuminen on vähentänyt näiden maiden kirkkojen valtaa ja samalla henkisen väkivallan käyttöä eli uskonnollista päsmäröintiä. Sitähän esiintyy nyt lähinnä kaikenkarvaisissa lahkoissa sun muissa haaroissa, edelleen myös lestojen piirissä, vaikka onkin kirkon kyljessä vahvasti kiinni. Mutta edelleen kirkko pitää kiinni valtiolaivan kyljestä, on valtiolliset jumalanpalvelukset, on uskonnolliset sotilasvalat, aamuhartaudet ja uskonnon opetus kouluissa. Mutta ennen pitkää nekin häviävät.
Edelleenkin tällä hetkelläkin käydään useita sotia ja konflikteja uskontojen vuoksi. Mutta kunhan aikaa kuluu ja näiden alueiden kehitys ja tasa-arvo edistyvät, jää uskonnoille vähemmän tilaa ja konfliteille vähemmän motiiveja. Ja se on hyvä kehitys. Maallistuminen ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys ovat rauhan edellytyksiä.
Tuot hyvin esille sen, kuinka ihmiset omaavat uskonnon, jota he tunnustavat. Joka uskonnolla on oma lähtökohtansa, jota sitten uskon omaavat noudattavat omien tulkintojensa mukaan.
Kristinusko oli väkivallatonta vielä siinä vaiheessa, kun apostolit sitä veivät eteenpäin, mutta sen jälkeen siihen liitettiin väkivaltaa ihmisten toimesta, joka ei kuulunut alkuperäiseen uskoon. Usko otettiin vallan käyttöä tukemaan ja sen avulla hallittiin kansoja.
Maallistuminen ei ole rauhan edellytys, jos pakana kansat olisivat historiansa aikana selvinneet ilman sotia heimojen kesken, niin silloin olisi tilanne toinen.
Pelkkä maallinen kehitys ei tietty olekaan rauhan edellytys, vaan siihen tarvitaan rinnalle kaikkinainen yhteiskunnallinen kehitys.
Eikä uskonto sinänsä tuokaan väkivaltaa, mutta jos sille annetaan määräävä asema, kuten juuri hallinnon välineeksi asettaminen, ollaan yleensä hankaluuksissa. Uskonto pitää jättää julkishallinnosta tyyten pois ja jättää se asianharrastajien asiaksi. Eli yhteiskunnassa pitää olla uskonvapaus – ja yhteiskunnan kontrollielimissä vapaus uskonnosta…
Kristinusko on lähtöisin sotaisasta ja kansaa kontrolloivasta uskonnosta, juutalaisuudesta. Mutta myös kristinuskosta kehiteltiin kontrolloiva uskonto. Se asettaa sääntöjä, joita tulee noudattaa. Eli sillakin pyrittiin saamaan yhteiskunnassa määräävä asema. Ei se mikään rauhanuskonto ollut. Monet Jeesuksen sanomiksi kerrotut sanat vahvistavat tämän. Tosin lienee kai niin, ettei uskonnon kehittelijät oikein kunnolla tienneet itsekään, millaiseksi uusi uskonto piti muovailla.
Onko muuten kaikki pakanakansat olleet sotaisia..? Minulla on se käsitys, että se on silkka yleistys.