Aloitin tämän lehmäteologisen sarjan vähän vitsillä ja reagoiden Kari Kuulan lehmäaiheisiin kannanottoihin, mutta niin kuin usein tapahtuu, merkittävät asiat tulevat tietoisuuteen hiukan myöhemmin. Nytkin vanhoja valokuvia katsellessa huomaan, että niissä on aikalailla lehmiä, eikä vain lehmiä, vaan jopa lehmien kanssa toteutettu jumalanpalvelus.
Lehmäteologia on siis ollut jo vireillä vuosikausia.
Joskus muinoin kun luovuin melko lailla kokonaan kristikunnan kirkollisista menoista, menimme yksi kesäsunnuntai Merin kanssa pitämään lehmäjumalanpalvelusta. Meri otti haitarinsa mukaan ja varmaankin minulla oli virsikirjat mukana, siltä varalta että suvivirren sanat olisivat menneet sekaisin.
Tässä Meri toimii kanttorina, ja alakuvassa näkyy maisema jumalanpalveluspaikalta. Olin huomannut että lehmät tulivat hyvinkin uteliaasti luokse ja jäivät kuuntelemaan jos niille kävelylenkillä hiukan lauleli, joten ajattelimme pistää vähän menoja pystyyn.
Tällä kertaa tuuli oli vastainen. Ehkä ne eivät kuulleet menojamme tai sitten ne pitivät menoa turhan mielenkiinnottomana. Jokunen tuli vähän lähemmäksi, mutta valtaosa luimuili tuolla kauempana.
Ehkä ensi kesänä uudelleen, mutta voi myös olla, että tällainen liturgia oli teologisesti ottaen hiukan nurinkurinen.
Palaan lehmäteologisten sakramenttien raamatulliseen perustaan tuonnempana.
Kuvat: 29.5.2017
by 
Jaa, …
Niin se taitaa olla tuolla kansankirkossakin. Muutama hassu utelias voi olla myös yleisössä, mutta suurimman hengellisen annin saavat kokea kanttori ja kappalainen.
Joo. Rinnastus kävi kyllä mielessäni myös tuota kirjoittaessa.
YouTubessa on useampia videoita siitä kuinka eläimet mielellään kuuntelevat musiikkia. Teidän olisi ehkä pitänyt odottaa sitä että lypsyaika lähenee ja sijoittaneet itsenne lähelle lypsypaikkaa.
Kyllä ne juoksee paikalle silloin, jos haluavat. Ei siinä mitkään lypsyajat mitään paina. Tosiasia oli, että me näytimme olevamme retkellä keskenämme, juurikin kuin kanttori ja kappalainen. En ihmettelisi, vaikka olisin vetänyt jonkun liturgisen pätkänkin vanhasta muistista. Kuka nyt sellaista kohti vapaaehtoisesti tulisi kun ruoho kasvoi vihreänä ihan oman turvan edessä.
Musiikin laadussa ei tietenkään ollut mitään vikaa?
Heh.. no ei. Ellei sitten kääntäen. Mitä huonommin pysyy nuotissa, sitä enemmän lähestyvät :..