”Heidän vuosituhantinen mytologiansa taivaaseen pääsystä ei ole enempää kuin ihmisen omien aivojen tuottama, järkyttävän omahyväinen ennuste sille todellisuudelle, jota he paraikaa ovat hukkaamassa omaan typeryyteensä: lännen valloituksen ja uudisasutuksen jatkumiselle maapallolta yli aurinkokunnan horisontin ikuisuutta kohden.” – Hannu Salama, Läheltä pitäen, kaukaa käyden (Otava 2020)
”Do Androids Dream of Electric Sheep?” Philip K. Dick, 1968.
Philip K. Dickin kirjan perusteella Ridley Scott teki v. 1982 vielä edelleenkin aivan erinomaisen elokuvan Bladerunner, jossa Harrison Ford esitti hienosti palkkionmetsästäjää, joka jahtasi muille planeetoille perustetuilta kaivoksilta karanneita ja maahan palanneita androideja. Täysin ihmistä muistuttavia robotteja, joille oli istutettu myös valemuistoja lapsuudesta, vaikka nämä olisivatkin olleet olemassa vasta joitakin vuosia. Nämä vain tiedostivat ohjelmoidun kuolemansa ja halusivat nähdä ”luojansa”, että tämä ohjelmoisi lisää ”elinaikaa”. Turhaan. ”It´s time to die”, kuten yksi androideista toteaa lopussa säästettyään palkkionmetsästäjän hengen.
Tieteiskirjallisuutta ja kuvitelmaa yhtä kaikki, voi sanoa, mutta nimenomaan tieteiskirjallisuus onkin kuvitellut ja ennustanut lähestulkoon kaikki nykyajan tekniset innovaatiot ja enemmänkin. Philip K. Dickin yli 50 vuotta sitten kirjaansa kuvittelemat androidit ovat tuossa tuokiossa mahdollisia. Jo nyt on tehty aivan ihmisen näköisiä robotteja. Androidien tulemisessa keskuuteemme on kyse vain siitä, miten niiden eettisyys ratkaistaan. Ja miten me ihmiset suhtaudumme. Mutta silloinkin kun juna keksittiin, epäiltiin matkustajien tulevan hulluiksi hurjassa 30 km/h vauhdissa.
Vain sadassa vuodessa on teknologia ja biologinen tietämys kehittynyt ja kasvanut määrättömästi. Lukuisat asiat, joita aiemmin pidettiin pelkkänä haihatteluna ja vilkkaana mielikuvituksena, ovat nyt arkisia. Ja kehitys jatkuu jatkumistaan. Kuin liukuhihnalta tulee uusia keksintöjä ja innovaatioita. Voisi sanoa, että kehitys etenee suorastaan eksponentiaalisesti. Samoin lääketiede kehittyy kohisten. Moni meistä on jo kyborgi, on sydämentahdistimia ja kuuloimplantteja jne.
Tekoäly on jo todellisuutta. Mitä tekoälyllä tarkoitetaankaan vaikka 10 vuoden päästä? 20 tai 30 vuoden päästä? Mikäli valtaan ei pääse täysin kajahtaneita despootteja ja diktaattoreita ja pistä paskaksi koko maailmanjärjestyksen tai maahan ei törmää sivilisaationtuhoaja-asteroidia, on vain ajan kysymys, milloin konetta ja ihmistä ei juuri voi erottaa toisistaan. Milloin tekoäly saa tunteet? Milloin koneesta tulee niin fiksu, että se (hän?) kykenee itse valmistamaan itsensä kaltaisia uusia älykkäitä koneita, androideja tai kyborgeja?
100 vuotta on vain pieni silmänräpäys Ihmislajin historiassa. 100 vuotta sitten kaikki nykyinen digitaalitekniikka oli mahdottomuutta. Yhä uusia ennen mahdottomia asioita tulee mahdolliseksi ja mielikuvitus muuttuu todellisuudeksi. Tekoälyä pelätään ja siltä odotetaan paljon. Mutta ehkä tekoälystä tulisikin ihmiselle arvokas consigliere, joka kykenee näkemään tulevaisuuteen eri skenaarioiden mukaan ja niin muodoin kenties lopettamaan sodat, joista ei koskaan ole ollut ihmiskunnalle muuta kuin harmia.
On vain ajan kysymys, milloin ihminen tallustelee Marsin pinnalla. On vain vähän pitemmän ajan kysymys, milloin ihmiskunta suuntaa toiselle tähdelle ja siellä olevalle asuinkelpoiselle planeetalle. Nyt jo tunnetaan tuhansia eksoplaneettoja, joista osa sijaitsee elinkelpoisella vyöhykkeellä. Yksi tällainen on Centauri Proximaa kiertävä ”Mikon planeetta”, lähin elämälle kelpoinen eksoplaneetta, jonka löysi v. 2016 suomalainen Mikko Tuomi. Ihmiskunta siis Hannu Salaman sanoin ”käy yli aurinkokunnan horisontin ikuisuutta kohden”. Mikäpä ettei. Sääli, etten ole näkemässä sitä. Mutta mukava kuvitella sellaista siinä vaiheessa, kun itse olen muuttumassa osaksi ajattomuutta (mikäli vielä ajattelemaan kykenen).
Hannu Salama, 83 v., on edelleen hyvässä vireessä erään uutukaisen kirjan lukeneen mukaan. Tuo alun lainaus on siitä. Salama ei juuri anna arvoa ihmisen omahyväiselle ja arrogantille kuvitelmalle ”ikuisesta elämästä Taivaan kirkkaudessa”, joka sekin siis kuuluu VAIN niille, jotka osakseen ”armon” saavat. Ihmiskunnan tulevaisuuteen hän kyllä uskoo. Mutta tiede voi olla uskontoakin ihmeellisempää. Ehkä se uskovien fantasioima ikuinen elämä onkin totta vielä joskus. Tai siis on. Ehkä 100 tai 200 vuoden päästä voimme säilöä aivojemme sisällön, ajatukset, muistin, ulkoiseen massamuistiin, josta lataamme ne uuteen mittatilauksena valmistettuun kehoon tms. objektiin (ja sitä tarvitaan matkatessa naapuritähtiin).
Tai koko kehomme yksinkertaisesti on korjattavissa jatkuvasti niin, että se on käytännössä ikuinen. Lääketiede kehittyy sekin koko ajan. Ja kyllästyttyämme kaikkeen voimme deletoida olemassaolomme – mutta halutessamme tietty jättää varmuuskopion itsestämme jonnekin säilöön ja ajastaa sen henkiin tai tietoisuuteen joskus vaikka 100 vuoden päähän ja tutkia, kannattaako jatkaa eksistenssiä vaiko jäädäänkö toiseksi sadaksi vuodeksi uneen. Itse en kykene kuvittelemaan kohdalleni ikuista tietoisuutta. Ajatuksenakin se jo on kammottava. Jo nyt toisinaan tuntuu olo siltä kuin olisi elokuvassa Päivä murmelina.
Noina aikoina varmaan ihmetellään ja naureskellaan 2000-luvun alkukantaista ihmiskunnan kehitysastetta, jossa vielä uskottiin jumaliin sekä paholaiseen, Luciferiin, joka ei hyväksynyt asemaansa, vaan katsoi olevansa Jumalan kaltainen. Ja kummastellaan monien uskovien penseätä ja halveksivaa suhdetta tieteeseen. Ehkä silloiset filosofit tutkivat tuon aikaisten ihmisten kaipuuta ikuisuuteen ja jumalankaltaisiksi tulemisen halajamista tietämättä, että se tulisi olemaan joskus totta. Teknologian ja tieteen kehittymisen myötä. Mikäli sivilisaatiomme ei tuhoudu asteroidiin, supertulivuoren purkaukseen tai ydinsotaan, ei ole ollenkaan mahdotonta, että kaukaisessa tulevaisuudessa jossain uuden tähden planeetalla muistellaan joskus ammoin harjoitettuja uskontoja ja todetaan, että mitäs hittoa, mehän itse olemme ne jumalat, joita turhaan kaivattiin ja palvottiin tuhansia vuosia!
Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke sanoi joskus, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko olemme kaikkeudessa yksin tai emme ole. Kumpikin vaihtoehto on yhtä pelottava. No miksi yksin oleminen sitten olisi pelottavaa? Ilmeisesti Clarke tarkoitti sitä, että jos kaikki meneekin pieleen, ei ole odotettavissa apuvoimia tuolta jostain. Ei toisia sivilisaatioita, ei jumalia.
Inspiraatio tähän talviteologiseen päivittelyyni tuli luettuani Esko Valtaojan Kohti ikuisuutta kirjan (Ursa 2017). Kirjassa oli ote myös Edith Södergranin runosta ”Olemisen riemu”, julkaistu postuumisti 1929, josta itsekin lainaan tähän muutaman värssyn (pääkuva). Runo kertoo hienosti meistä ihmisistä maailmankaikkeudessa ja ajassa. Hämmentävää, että hän kirjoitti sen kotonaan köyhyydessä ja kuolemansairaana – ja jo 100 vuotta sitten. Ja kuten kaikella on alku ja loppu, on universumillakin loppu. Tähdet kuluttavat polttoaineensa loppuun ja sammuvat. Galaksit loitontuvat toisistaan, kunnes kaikki on pelkkää pimeyttä. Ääretöntä ja ikuista hiljaisuutta.
Ja loppukevennykseksi meemi universumin ihmisaivoituksille mahtumattomista mittasuhteista.
by 
Melkomoisia tulevaisuudennäkykjä,joista esimakua on todella jo antiikinkirjalisuudessa ja mm Francis Baconin ’Uudessa Atlantiksessa, missä Salomonin talon papeilla oli mikroskoopit ja kaukoputket, edistyneet lääketieteelliset ja psykotekniikat ja kyky
ennustaa ja hallita säätä. He pystyvät luomaan metalleja ja
mineraaleja keinotekoisesti. Vivisectionin ja selektiivisen jalostuksen kokeilujen kautta he ovat oppineet modifoimaan eläinten ja kasvien bio-tekniikkaa. He saattoivat elävöittää kuolleet uudelleen. He harrastivat
moottorien, aseiden ja räjähteiden tutkimusta. He olivat ilmeisesti kehittäneet ilma-aluksia samoin kuin sukellusveneitä. Luettelo on henkeäsalpaava ja Salomonin talon kapasiteetti valtava.
Mutta kehittynyttä tekniikkaa kuvaa myös Raamatun els-salakirjoitukset:
esim.els-koodi on monien matemaatikkojen mukaan todellinen ja sitä on yritetty avata monien oppineitten toimesta jo vuosisatoja sitten. Els-lukko saatiin varsinaisesti auki vasta kun data-kone oli keksitty. Kuten Daniel 12:4 asian ennakoi. Kun ko jakeessa verbimuoto jttsv tarkoittaa kierreskelemistä, kuljeskelemista, voidaan se tässä aivan hyvin lukea surffailuksi. Tämä tekee kohdan sangen merkittäväksi etenkin, kun tähän pintatekstin vihjeeseen tekstien kätkemisestä liittyy vielä Drosninin antama Els 29-sana machseb, joka tullen muinaishebrean ajatusta merkitsevästä sanasta saa nykyhepreassa uskomattoman merkityksen – tietokone !
Tietokoneeseen törmäämme sekä pinta- että salatekstinä myös niissä olennaisissa kohdissa, missä Herra kouluttaa taitavia miehiä tietoon ja viisauteen ja tekemään ”ajattelijoita” tai missä Herra antaa laintaulut, joihin on ”sormellaan” kaivertanut.
Näin esim. II Ms 32:15-16:ssa. ”Ja kääntyi ja laskeutui Mooses vuorelta ja kahdet taulut todistuksen kädessään. Taulut olivat kirjoitetut molemmilta puoliltaan. Tältä ja tuolta puolen ne olivat kirjoitetut. Ja ne taulut olivat elohjimien tekoa ja kirjoitusta, tuo tauluihin kaiverrettu.” Vahvistetut ja alleviivatut kirjaimet tuottavat Els 9 välein taas eurooppalaisessa lukutavassa kirjaimet mvchshb, mutta vokalisointi viitta muotoon muchev, joka tuottaa käännöksen ajateltu tai tietokoneistettu ! Keitä siis nämä tietokoneen käyttäjät ovat olleet ?
Jos Raamatun tekstejä ei pysty mieltämään Jumalan johdatukseksi niin väliäkös sillä. Se totuus mistä Yki tässä kirjoittaa mielestäni varsin ansiokkaasti on ihan samalla tasolla ihmisten luomus ja harhaanjohtava. Ei tässä totuutta ole pätkääkään kenenkään ajatuksissa mitä tulee Raamattuun.
Jumalan totuus on uskossa ja sen puutteessa.
Todella surullisia tulevaisuuden näkymiä Yki maalailee.
Todellisuudessa Clarkin ym. tulevaisuuden kuvitelmat ovat teknologiafriikkien päiväunelmia. Oleellista ei ole ulkoinen muutos, vaan sisäinen. Androidiorjien ym. palvelukset ja tietoisuuden siirtäminen nettiin jne. osoittavat vain ihmisen loputtoman itsekkyyden riemuvoittoa.
Vasta jos ihminen tajuaa ongelmansa, hänellä on mahdollisuus päästä paratiisiin.
Ei suinkaan surullisia, vaan positiivisia. Surullista kyllä olisi SE, ettei mikään tästä enää muuttuisi. Mutta muuttumattomuus on kylläkin mahdotonta. Kaikki on liikkeessä ja kehityksessä, ainakin muutoksessa. Koko universumi on jatkuvassa muutostilassa, elämä maapallolla on jatkuvassa muutostilassa, ollut jo joku neljä miljardia vuotta, niin kauan kuin elämää maapallolla on ollut. Ihmisen kehitys nykyiseksi vei tuommoiset kaksi miljoonaa vuotta. Nykyihminen on ollut olemassa 200.000 vuotta. Tekninen tosiasiallinen kehitys on tapahtunut vasta viimeisten noin 300 vuoden aikana. Siis aivan silmänräpäyksellisen lyhyen ajan sisällä. Ja kun tekniikan kehitystä ei voi mikään muu kuin joku hourupäinen uskonnollinen lahko, vitipää diktaattori, asteroidi tai supertulivuori estää, on aivan kaikki mahdollista. Minusta se on vain kiehtovaa.
Kaiken kehityksen ansioista ihminen on kyennyt selättämään monet ongelmansa ja tulee myös selättämään. Saastumisesta ja roskaamisesta päästään eroon. Raaka-aineet eivät suinkaan lopu – niitä on lähiavaruus täynnä. Ihmisellä on kaikki mahdollisuudet jatkaa sivilisaatiotaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia. Jos joku, niin ihminen se on se, joka sen paratiisinkin luo. Ongelmaksi voi ehkä tulla se, miten välttyä pitkästymiseltä, jos ne ”vanhatestamentalliset” sadat ikävuodet tulevat olemaan todellisuutta… ja miksi eivät tulisi olemaan? Paratiisissakin aika käy pitkäksi, jos ei ole muuta sisältöä kuin katsella kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään…
Ihminen on yrittänyt rakentaa paratiisia maan päälle, tunnetuin seurauksin: menestyksillisimmillään natsi-Saksaassa ja kommunistissa ateistivaltioissa.
Lieneekö paratiisia saavutetun. Kyllä ihmisen sisimmässä on ongelma, ei ulkoisissa olosuhteissa. Esim. nuoriso tekee itsemurhia ilmastoahdistuksessaan, mutta roskaavat ilosesti ynpäristöään. Lapsia ei haluta tehdä, koska luonto tuhoutuu, mutta uusin älykännykkä pitää saada heti kun se ilmestyy, vaikka niiden materiaalit kaivataan esiin orjatyövoimalla…
Merkillistä. Uskovat sanovat katsovansa pitkällä tähtäimellä (tarkoittaen tietty taivaspaikkaa). Mutta Kari, sinä katsot asioita siten miten ne ovat nyt. Tosin näet vain ne ikävät puolet, joita kukaan ei kiistä, mutta et näe sitä edistystä ja parannusta mitä niin moniin asioihin on tullut. Minä, joka olen hyvin skeptinen monien asioiden suhteen, olen kuitenkin pitkällä tähtäimellä asioita ja tulevaisuuden näkymiä tarkastellen erittäin optimistinen. Ongelmat ovat kaikki selätettävissä. Mikään ei ole toivotonta. (Paitsi se taivaspaikka…)
Taivaspaikka on varattuna jokaiselle ateistille, maanpäällistä paratiisia ei.
Jos ei maanpäällistä, niin eksoplanetariaaninen paratiisi, joskus sanotaan 500 vuoden päästä? Tai ehkä ihmiskunnan viisaus ja kehitys on kumuloitunut muutaman sadan vuoden päästä niin, että maapallonkin voi sanoa olevan jo kuin paratiisi…
Tulevia haasteita maailma on täynnä, ei tarvitse muuta kuin seurata uutisia. Ilmasto lämpenee, maaperä ja saastuu muovijätteestä, ydinsodan pelko kasvaa Iranin ansiosta. Taudit tulevat lisääntymään, jokainen sukupolvi saa noin kolmesataa uutta tautia, joka johtuu elämän rappeutumisesta, ihminen siinä mukana. Nyt näemme korona viruksen aiheuttaman maailman laajuisen suuren haasteen, joka vaikuttaa talouden vakauteen.
Mielenterveyden ongelmat lisääntyvät varsinkin nuorison keskuudessa hälyttävällä tavalla. Pakolaisia pyrkii Eurooppaan niin runsaasti, ettei kaikki tänne voi sopia, koska ei millään maalla ole esimerkiksi teoreettista mahdollisuutta sijoittaa heitä ja antaa kohtuullinen elintaso. Tässä pakolaiskysymyksessä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa jotain, jota emme vielä tiedä.
Tätä luetteloa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle. Täytyy olla sokea, jos ei näe totuutta, niin kuin se on.
No sinäpä sen sanoit – ei tarvitse muuta kuin seurata uutisia… Se vain unohtuu, että uutiset kattavat marginaalisen pienen siivun kaikesta ja varsinkin totuudesta. Ilmasto lämpenee, se lienee selvää, mutta miksi, onkin vielä epäselvää. Ilmasto on aina viilennyt ja lämmennyt eri syistä. Nyt ollaan paluuvaiheessa viimeisestä pienestä jääkaudesta.
Mutta joo. Ilmasto, saastuminen, muoviroska, mielenterveysongelmat, huumeet, taloudellinen epätasa-arvo, riisto, riistokapitalismi, sodat, pakolaiset jne. Kuka näitä ongelmia nyt väheksyisi? Ei siitä ole kyse, vaan siitä, että ihminen on kyennyt kautta aikain ratkaisemaan ongelmia. Miksi ei jatkossakin?
Taudit eivät kyllä noin hurjasti lisäänny. Päinvastoin, lääketiede kehittyy ja sen avulla kyetään ja on kyettykin hävittämään vielä vähän aikaa sitten fataalejakin sairauksia. Mitä tulee ”elämän rappeutumiseen”, on se pelkkää kreationistista huuhaata ja toiveajattelua (peräisin siitä eetoksesta, että ihmisen geenistö rappeutuu syntiinlankeemuksen seurauksena tjms. hämärää). Siitä ei ole mitään luotettavaa tieteellistä näyttöä.
Elämän rappeutuminen on todistettu Nobelin saaneiden tukkijoiden todisteiden mukaan.
http://mistametulemme.blogspot.com/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html
Onhan itsestään selvää, että ateisti haluaa, tosiasioista huolimatta, uskoa sitä mitä erään puun juurella valehdeltiin: että ihminen tulee tietämään hyvän ja pahan.
Turha kuvitelma.
Ei Nobelin palkinto tarkoita samaa kuin että jokainen palkittujen tutkimuksista pitäisi paikkansa tai säilyttäisi auktoriteettiaseman. Olen etsinyt tietoa tuosta geenistön rappeutumisesta ja ainoat lähteet, mistä näistä kerrotaan, ovat kreationistien sivustoja. Luotettavaa?
Kari, ateisti tai uskonnoton, kuten minä, pitää tuota Raamatun kertomusta silkkana satuna, eikä kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Edes vertauskuvallisesti.
On luonnollista se, että näitä tutkimustuloksista ei paljoa puhuta, koska ne romuttavat vallitsevat uskomukset elämän olemassa olosta. Googlettamalla kyllä solujen korjauskoneesta löytyy tietoa.
En ole löytänyt ketään tiedemiestä jotka olisivat nämä tutkimustulokset kumonneet. En ole edes varma siitä, että oliko nämä tutkijat uskovaisia, tuskin olivat.
Tieteessä ei vaieta vertaisarvioiduista ja faktoiksi todetuista asioista. Se on varmaa. Uskomukset ovat tieteessä eri asia kuin tutkimuksilla saadut tulokset. Uskomuksia käytetään vain kun lähdetään etsimään jotain uutta ja ennen tuntematonta. Kukaan tieteilijä EI ole esittänyt varmoja näkemyksiä siitä, mitä elämä on tai mistä se on tullut. Sitähän tutkitaan.
Ja nyt kun kävin tsekkaamassa noita -15 nobelisteja, niin eiväthän HE ole väittäneet elämän rappeutumisesta oikein mitään, vaan he selvittivät DNA:n korjausmekanismeja ja nämä tutkimustulokset ovat apuna edelleen lääketieteen kehityksessä. Olisi tuo pitänyt heti muistaakin.
Näiden tutkimustuloksia kreationistit ovat sitten käyttäneet hyväkseen oman huuhaansa levittämisessä.
”2015 nobelisteja, niin eiväthän HE ole väittäneet elämän rappeutumisesta oikein mitään, vaan he selvittivät DNA:n korjausmekanismeja”
Juuri näin, olen muutaman kerran tuonut nämä esille. He todistivat näin sattuman mahdottomuuden, koska jos sattuma saisi aikaan uusia DNA:n rakenteita, niin samalla hetkellä pitäisi olla muodostunut (sattumalta!!) täsmälleen sopiva korjaus-sekvenssi kuhunkin DNA:n kohtaan. Olen aina ymmärtänyt, että sattuma on saattumanvarainen, ei missään tapauksessa SUUNNITELTU korjaamaan em. uutta DNA:ta.