Vanhan kirkon palo

Köyliön ja Rautjärven kirkot

Vaikka olen oman parhaan käsitykseni mukaan tyyten uskonnoton, ainakin mitä tulee uskonnollisiin uskomuksiin, ja ateistiksikin luokiteltava mikäli niin halutaan, olen aina yhtä harmissani, kun vanha kirkko palaa. Ja vielä enemmän typertynyt silloin, kun ilmenee palon sytytetyn tahallaan. Vaikka kirkot edustavatkin uskonnollisuutta, josta olen tyystin vieraantunut, ovat ne kuitenkin kulttuurisia, aikansa rakennustaidon näytteitä ja esteettisesti hienoja rakennuksia ja sikäli arvokkaita. Salaman tai sähkövian aiheuttamille rakennuspaloille ei voi paljonkaan ja ne onnettomuudet tulee vain voimattomasti hyväksyä.

Vanhan kirkon tahallaan polttamista ei voi hyväksyä eikä sille teolle ole helppo antaa ymmärrystä, vaikka harva kirkonpolttaja on täysissä järjissään tekoaan tehnyt. Rautjärven kirkon palosta tulleet ensitiedot kylmäsivät – sivuoviin sidotut narut tarkoituksella estää ulospääsy, minkä tiedon poliisi myöhemmin vahvisti. Ei voinut ymmärtää, minkälainen ihminen voisi tehdä moista.

Somesta luin muutamia kommentteja tapahtuneesta. Kerrottiin tapahtuneen olevan seurausta jostain vastuuttomuudesta, pahasta, Saatananpalvonnasta, politiikan tulosta kirkkoon, arvojen katoamisesta, vihamielisyydestä kirkkoa kohtaan ym. Marinin hallituksen vastuuseen veto taisi vain puuttua. Vaadittiin valvontakameroita ja muureja, ihmisketjuja kirkkojen ympärille vastalauseena, mielenosoituksia hengellisen ja henkisen perinnön tuhoamista vastaan.

Sittemmin on ilmennyt, että todennäköisin tekijä on vähän kirkkoa myöhemmin palamaan syttyneen talon asuja, joka löytyi kuolleena pihamaalta. Tämä erakkona elänyt vanha mies ei tiettävästi tupakoinut eikä juuri käyttänyt alkoholiakaan. Mutta ei murhapolttoa tehdä täysissä järjissäkään. Tämän mielenterveys mitä todennäköisimmin järkkyi sitten kunnolla ja viimeisen kerran. Jotain määrittelemätöntä oli mennyt tämän syrjäytyneen miehen mieleen saaden tämän tekemään tekonsa, viedä muutamia kymmeniä mukanaan polttouhrina. Ehkä maailma oli liian vaikea tai paha tälle. Ehkä hän olisi tarvinnut apua, jota ei itse osannut tai halunnut hakea. Lähes kaikki kirkkojen polttajat ovat olleet syrjäytyneitä, mielenhäiriöisiä tai alkoholisoituneita, jotka eivät ole olleet parhaissa ruumiin ja sielun voimissa, mikäli jälkimmäistä sanaa sopii tässä käyttää.

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen puhui tapaninpäivän rukoushetkessä kirkon raunioilla. Hän totesi, että ”saamme kiittää Jumalaa, ettei henkilövahinkoja tullut”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että korkeimman johdatuksessa ei kukaan kuollut tai loukkaantunut. Paitsi tietysti teon ilmeinen tekijä, mitä tosin piispa tuolloin ei tiennyt. Mutta onhan erikoista uskoa, että Jumala suojeli kirkossa olleita tulipalolta, mutta ei estänyt itse kauniin ja arvokkaan kirkon tuhoutumista. Miksi näin? Vai onko kalliisti palkatun piispan tarkoitus vain päästellä konemaisesti uskonnollista diipadaapaa virkansa puolesta? Ei kai tämä itse usko Jumalan estäneen henkilövahingot? Jos uskoo, niin silloin tämän tulisi ihmetellä Jumalalleen sitä, miksi tämä antoi kirkon palaa, miksi tämä salli vanhan syrjäytyneen miehen ryhtyä tällaiseen hirveään tekoon joka olisi hyvinkin voinut tuottaa useita kuolonuhreja, sallia siis murhapolton.

Mutta näinhän se aina menee. Kun kirkko palaa, tapahtuu joku vakava onnettomuus useine kuolleineen tai soditaan raa´asti, kaikkea mahdollista arvokasta peruuttamattomasti tuhoten ja siviilejä säälimättömästi tappaen, ei Jumalan puuttumattomuutta aseteta kyseenalaiseksi. Sen sijaan kiitetään aina vuolaasti, jos joku on säästynyt tai onnettomuudessa ei kukaan menehtynyt.

Kuvasin viime kesänä työn merkeissä Köyliön v. 1752 rakennettua kirkkoa ja sen hautausmaata niiden esittelyelokuvia varten. Kirkon torni edustaa samaa muotokieltä kuin oli Rautjärven kirkon tornissa. Me kaikki kuvaamiseen ja editointiin osallistuneet olemme uskonnottomia, mutta minkäänlaista kunnioituksen puutetta kenelläkään meistä ei kuvauskohteisiin ollut, tietenkään. Rakennus on todella kaunis ja pieteetillä kunnostettu. Paloturvallisuudesta on huolehdittu. Mutta jos joku mieleltään järkkynyt sen haluaisi polttaa, ei sitä varmaan voitaisi estää. Ja taas olisi pala kulttuurihistoriaa iäksi menetetty. Valitettavasti nykyinen yhteiskuntamme tuottaa näitä mielen järkkymisiä, eriarvoistumista, syrjäytymistä, eikä tilannetta juuri paranna se, että säästöjen vuoksi sairaalaan kuuluvia on pantu kaduille kävelemään avohoitopotilaina.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Isäni oli ollut aikanaan mukana rakentamassa Pohjaslahden tanskalaismallista kirkkoa ja oli työstään ylpeä; sen johdosta hän kuljetti minua kersana pyörän tarakalla kesäisin Pirkanmaan kirkoissa ja kiivetytti minua niiden tapuleihin. Opin pitämään kirkoista ja hautausmaista ja erikoistuttuani esoteerisen symboliikkaan minulle tuottaa suurta nautintoa havaita miten suuresti esim. muinainen astronomia on esillä tempeleissä (tempus=aika),
Tuhopoltot ovat tietysti karmeita ja tuomittavia jopa itsensä Lutherin niihin kehottamina.(Von Juden und Ihre Lugend) Mutta mitä kylvetään sitä niitetään, kirkot polttivat aikanaan ihmisiä ja nyt mieleltään järkkyneet ihmiset polttavat kirkkoja. Synd om.
Mielenterveyshoitoihin tulisi lisätä runsaasti varoja.

Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Seppo Heinola
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial