Vihollisen ympäröimänä osa 19

19. Epäusko
Eräs post-totuuden filosofi sanoi: ”Minulla on oikeus uskoa mihin tahansa, kunhan se vain ei ole totta”.
Sana ’usko’ määritellään ateistien toimesta niin ettei kristitty tunnista sitä: 1. Usko on pelkästään uskonnollinen käsite, millä ei ole tekemistä todellisen maailman kanssa. 2. Usko on uskoa vastoin todistettavuutta. Tai että Jumala on kuin joulupukki, johon vain lapset uskovat. Tai usko on vastaavaa, kuin että vaaleanpunainen spagettihirviö loi maailman. Tälläisen uskon kanssa minäkään en halua itse olla missään tekemisissä.
Lapset kasvaessaan luopuvat uskomasta joulupukkiin. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään aikuisen alkaneen uskoa joulupukkiin.
Toisaalta sanotaan, että jos vanhemmat uskovat, silloin väistämättä omaksuu heidän uskontonsa. Mutta miksi sitten miljoonat entiset ateistit ovat aikuisena alkaneet uskoa Jumalaan?
Arkiajattelukin pitää selvänä, että uskoon liittyy luottamus. Luotan eli uskon siihen, että tuoli, jolle istun, kestää allani, ilman että minun täytyy suorittaa lujuuusmittaukssia, siis fysikaalista testausta. Tiede toimiin samoin luottaen hypoteeseinsa ja tutkimustuloksiinsa. Kristinuskossa luotetaan siihen, että mitä Jumala sanoo, on totta. Vrt. Johanneksen evankeliumin loppu: ’mutta nämä ovat kirjoitetut, jotta uskoisitte että Jeesus on Kristus…’

Uskonnot määritellään sekulaareissa piireissä niin, että ne kaikki ovat oikeastaan samaa tarkoittavia ja johtavat samaan, rakkauteeen, rauhaan ja hyvään tahtoon. Ne eroavat ainoastaan määritelleessään Jumalan, synnin, taivaan, helvetin ja pelastuksen.

Kun ihminen ei halua omaksua jotakin asiaa, jonka hän jotenkin aavistaa olevan kohtikäyvää, usein hän lähtee täysin vastakkaiseen suuntaan moraalisesti tai intellektuaalisesti. Kutsuttakoon tätä omantunnon paaduttamiseksi. Toki löytyy paljon hyviä argumentteja oman asian puolustamiseksi: tiedekin todistaa, että… Kaikkihan niin tekevät… Ei se ketään haittaa… Entä sitten?…
Usko vastaa ihmisen kaikkein syvimpiin kysymyksiin: kuka minä olen, miksi olen täällä, mistä kaikki on tullut, mikä on kaiken tarkoitus?
Epäilijä ei usko ennenkuin saa tarpeeksi todisteita, kyynikko ei usko edes saatuaan todisteet.
Lopultakin Jumala on antanut vastaukset kaikkiin noihin kysymyksiin Raamatussa. Jos ei Häneen usko, silloin usko ei ole tullut ihmiseen, vaan ihminen valitsee epäuskon. Jeesus sanoi: ”Minä olen totuus…”

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Vihollisen ympäröimänä osa 19”

  1. ”Usko vastaa ihmisen kaikkein syvimpiin kysymyksiin: kuka minä olen, miksi olen täällä, mistä kaikki on tullut, mikä on kaiken tarkoitus?”

    Joku päivä sitten oli televisiossa Esko Valtasaari, jolta näitä asioista haastattelija kyseli. Vastaukset tulivat täysin varmoina mielipiteinä, että kaikki on syntynyt sattumalta ilman mitään tarkoitusta. Siinä sitten on tavallisen ihmisen vaikea uskoa mihinkään luomisoppiin tai tarkkaan suunnitteluun maailmaa luotaessa, kun arvostettu tiedemies näin sanoo.

    Ei ole mitään tarkkaa mekanismia esitetty, vaikka tunnustetaan luonnonlait, kuinka tämä on ollut käytännössä mahdollista. Esitetään vain niin, että ensin kaasu räjähti ja siinä sitten kaikki asettui paikoilleen ihan sattumanvaraisesti. Tätä meidän pitää uskoa, koska niin opetetaan faktana joka paikassa, joka kumminkin on teoriaa, eikä sitä voida mitenkään todistaa.

    Minusta usko lähtee jo siitä, että ihminen tunnustaa maailman tulleen älyllisen suunnittelun tuloksena, ja sillä on tarkoitus. Ihminen on luotu ihmiseksi, eikä eläimestä ole tullut ihmistä.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.