
Porissa jo pitkään toimineella Teatterinuoret -harrastajateatterilla oli joskus 80-luvun alussa näytelmä Siivoavat serafit. En sitä itse nähnyt, mutta juliste ja nimi jäi mieleen. Paljon myöhemmin ymmärsin, että näytelmä perustui Kaarina Helakisan teksteihin ja satuun ” Schiivoavat serafit”. Serafit jäivät nekin pitkiksi ajoiksi hämärään eli en tiennyt mitä ne olivat. Moni ei edelleenkään tiedä. Mutta minä tiedän nyt. Ne ovat eräs enkelilaji, ja ne esiintyvät Raamatussa vain kerran, Jesajan kirjassa.
Enkeleitä on montaa lajia, on niitä suojelusenkeleitä, joita näemme saattelemassa lapsukaisia pimeällä metsätiellä. Nämä ovat kuvista päätellen naispuolisia. Sitten on arkkienkeleitä, joista osan tiedämme oikein nimeltä – tietysti nämä nimeltä tunnetut ovat miespuolisia. Sitten on kerubit ja serafit. Kerubit ovat kauniskasvoisia ja pullukoita ja nähtävästi yleensä lapsia. Ainakin kuvista päätellen. Ja vaikuttavat sukupuolettomilta. Mutta Hesekielin kirjassa nämä mainitaan nimellä tetramorfis, jolla on neljä hahmoa, jolla on ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Ja neljä siipeä. Melkoinen otus.
Mutta serafeilla onkin kuusi siipeä. Yhdellä siipiparilla he peittävät kasvonsa, etteivät näkisi Jumalaa, toisella siipiparilla nämä lentävät, mikä tarkoittaa, että taivaassa on siis oltava ilmaa, ilmakehä, ja painovoimakin, koska ei siipiä lentämiseen tarvittaisi, jos ei olisi ilmaa eikä painovoimaa.
Kolmannella siipiparilla nämä peittävät genitaalinsa..! Siis, mitä kummaa. Enkeleillä genitaalit? Entä ne arkkienkelit, onko niillä, kun miespuolisia Raamatun mukaan ilmeisesti ovat, kulkuset ja se, hmm? Mihin enkelit niitä vehkeitä tarvitsevat? Taivaassahan ollaan siivosti, eikä mitkään maalliset ruumiilliset tarpeet kiusaa. Ei enkeleitä, eikä niitä jotka sinne aikanaan pelastetaan. No, oli miten oli, esiintyvät nuo serafit kuitenkin siivosti ja siveästi peittäessään ne, hmm, no mitä peittävätkin. Joissakin käännöksissä on käytetty häveliäisyyssyistä sanaa ”ruumiinsa” tai ”jalkansa”.
Serafeilla on vain yksi tehtävä. Ne ylistävät Jumalaa. Ihmetyttääkin, kun Jumalan ylistäminen on Raamatussa kovin tavallista, niin miksi ihmeessä nämä spesialistit ovat jätetty vain yhden maininnan arvoisiksi.
Serafeista on varsin vähän kuvia. Nopealla etsinnällä toin esille kolme näkemystä. Mielenkiintoisesti Viktor Vasnetsovin maalamalla kuvan keskimmäisellä serafilla on siipien alla vaatteet.
Alla eräs antiikin aikainen tavallinen tilanne, kun kerubeilla oli myös vapaa-aikaa, ja saattoi vapautua valtaistuimen ympärillä lentelemisestä.

Serafien siivouslaulu lähti heti soimaan päässä Serafien siivouslaulu – YouTube , Kultaisella suomettuneisuuden kaudella nämä jutut oli epäilemättä uusia ja raikkaita. (Samalta levyltä löytyvä Magdaleenan neekerilaulu ei sitten vanhentunutkaan yhtä nätisti, mutta sekin on Youtubessa kyllä.)
Serafeista ja kerubeista:
Mielenkiintoa serafeihin lisää myös se tosiasia, että erästä enkeliä sanottiin myös käärmeeksi. Sillä suomalaisten kansannäytelmien tunnetun juorukellon Serafiinan nimi tulee hepran sanasta sarap, joka tarkoitti tulista käärmettä Otamme tämän Serafin vielä näppeimme ja toivomme ettei se polta niitä ja toivon myös, että perinteis-kristillinenkin lukija jaksaa ja kestää Serafiinansa lähteestä lukea.
Tulikäärme
Kun Herra Jumala karkotti tottelemattoman ihmisen paratiisista, teki hänestä maatyöläisen ja pani käärmeen matelemaan ikänsä vatsallaan, hän samalla sulki paratiisin ihmisiltä ja pani kerubit ynnä välkkyvän ja leimuavan miekan vartioimaan tietä elämän puulle. Mutta mitä nämä käsitteet ’leimuava’, ’miekka’ ja ’kerubit’ tässä yhteydessä merkitsivät? Vastausta kannattanee lähteä etsimään sanan ’kerubi’ ja sen kaksoisolennon ’serafin’ nimien etymologioista esim. näin:
Serafi saadaan verbistä sarap, joka merkitsee mm. ’polttaa, polttoleikata’. Ja kerubi hajoaa osiksi kab urim eli ’taivaan mittaajat’, mutta pohjalla on myös sana rokeb eli ’vaunut’! Kerubeilla oli myös pyörät ja siivet, jotka nousivat ilmaan vaunujen myötä, jolloin ilmeni tulta ja savua ja kuului kova jylinä. Siis kerubi oli taivaalle nouseva vaunu, jolla oli myös nimi Merkaba, jossa osa kaba merkitsee ’tulipesä’, mistä ilmeisesti lähti polttava tuli, josta siis Serafi sai polttavan nimensä.
Kerubit merkaba-lentäjinä saivat kuvauksen jo kirjan alussa ja on mitä todennäköisintä että nämä siivekkäät Baabelinkin temppeliporteissa kuvatut haukkapäiset lentäjät olivat ohjaimissa myös silloin, kun Herra Jumala laskeutui Paratiisiin. Komea tilanne kuvataan ns. Mooseksen Ilmestyksessä Tuomas Leväsen engl. suomentamana, josta otteita:
Luku 33: ”Ja Eeva nousi ja pyyhki kyyneleensä kädellään, ja enkeli sanoi hänelle, ’Nosta itsesi maasta.’ Ja hän katsoi taivaalle ja näki valon vaunun, jota kantoi neljä kirkasta kotkaa, ja oli mahdotonta kenellekään naisesta syntyneelle kuvailla niiden loistoa tai katsoa niiden kasvoja – enkelien kulkiessa vaunujen edellä – ja kun ne tulivat paikalle, jossa teidän isänne Aadam oli, vaunut ja serafit pysähtyivät. Ja minä näin kultaiset suitsutusastiat isänne ja vaunujen välissä, ja kaikki enkelit tulivat kiiruhtaen suitsutusastioiden ja suitsukkeiden kanssa uhraamaan ja puhalsivat siihen ja suitsukkeen savu verhosi perustukset. Ja enkelit putosivat alas ja palvoivat Jumalaa, huutaen ääneen ja sanoen, ’JA’EL, Pyhä, anna anteeksi, sillä hän on Sinun kuvasi, ja Sinun pyhien käsiesi työtä.’”
Luku 34: ”Ja minä Eeva näin kaksi suurta ja pelottavaa ihmettä seisovan Jumalan läsnäolossa ja minä itkin pelosta, ja huusin ääneen pojalleni Seetille ja sanoin, ’Nouse, Seet, isäsi Aadamin ruumiin luota ja tule luokseni, ja näet mahtavan näyn, jollaista ei ihmissilmä ole vielä nähnyt.’”
Luku 37: ”Nyt kun Seet puhui tätä äidilleen, katso, enkeli puhalsi torveen, ja kaikki enkelit nousivat seisomaan, jotka makasivat kasvoillaan, ja ne huusivat ääneen kamalalla äänellä ja sanoivat: ’Siunattu Herran kunnia Hänen teoistaan, sillä Hän säälii Aadamia, käsiensä luomusta.’ Mutta kun enkelit olivat sanoneet nämä sanat, katso, tuli yksi serafeista, kuusisiipinen, ja otti Aadamin ja kantoi hänet Acherus-järvelle ja kastoi hänet siellä, Jumalan läsnäolossa.”
Tulinen käärme on hyvin saattanut kuvata taivaalla lentävän suikukukoneen, merkaba-vaunun, moottorin jälkipolton liekkiä ja sen jättämää savuvanaa.
Mielenkiintoisia kuvailuja kyllä. Mutta fysikaalinen tosiasia on, ettei täällä ole voinut käydä mikään jollain polttoaineella käyvä alus – tai raketti tai suikukone. Jos, siis JOS täällä joku vieraan sivilisaation alus olisi käynyt, niin sen käyttövoimana on täytynyt olla joku nykyfysiikalle tuntamaton käyttövoima. Mutta siltikin: välimatkat ovat ylivoimaisen suuria ja luonnonlait ovat kaikkialla samat. Siis mikään muualta tullut sivilisaatio ei ole mitä todennäköisimmin täällä käynyt. Tai jos olisi, olisi se tullut jostain ”toisesta ulottuvuudesta”, eikä sitä täällä olisi havaittu. Eikä sekään maapalloa asukkaineen…
Tulinen käärme, tuliset vaunut ja mitä niitä on, on voinut aivan hyvin ja mitä todennäköisimmin olla meteoriitti. Näitähän on tullut runsaasti alas ja jättäneet tulisen vanan. Uralilla tuli viimeksi tunnettu tällainen yhdeksan vuotta sitten. Jyrisi ja räjähti. Rikkoi ikkunoita ja tuhat ihmistä loukkaantui.
Yki, meteorilla ei ole siipiä ja pyöriä eikä niiden yläpuolen rakenteessa nähdä kuin ihmiskasvoja, kuten Hesekiel näkee. Kyseessä on voinut siis olla emäaluksesta lähetetty laskeutumisalus, tai Nasan avaruusinsinööri Joseph Blumrich käsityksen mukainen maan ilmakehään sopeutettava alus:
Kts.’Kun Taivaat aukenivat”
Edelleen, mielikuvituksella on kova voima. Onhan taivaan merkkejä luettu ja tulkittu aina. Tähtikuviotkin olivat aikoinaan jumalia. Miksei meteoriitillekin olisi voitu kuvitella siivet ja vaikka Januksen kasvot kylkiin?
Jos tänne syrjäiseen Linnunradan kolkkaan olisi joskus aikoinaan tullut tutkimusalus, niin miksi ihmeessä? Eihän silloin aikoinaan ollut täältä muualle mitään merkkiä havaittavissa tähtienvälisissä etäisyyksissä. Ei radiosignaaleja. Vain ainoastaan spektri olisi voinut ilmaista, että eräällä pikkuplaneetalla saattoi olla elämälle otolliset olosuhteet, mutta miksi tänne olisi lähdetty sitä kummemmin tutkimaan, kun sille valtaisan pitkälle kehittyneelle sivilisaatiolle taatusti olisi ollut paljon mielenkiintoisempiakin kohteita universumissa. Vasta sitten, kun ihmiset keksivät radion, alkoi ulkoavaruuteenkin lähteä merkkejä jostain vähä-älyisestä elämästä tällä syrjäisellä pikkukivipallolla.
Yki : Teknisiä yksityiskohtia jotka ovat analogisia nykytekniikan ja -tietämyksen kanssa on aivan liikaa ja liian tarkkoja, jotta mielikuvitus olisi ne kaikki’ saanut sattumalta aikaan. Esim. Hesekielin merkaba–vaunuissa esiintyy heprean sana hashmal, joka merkitse ’sähkö’. Juutalaisessa perinteessä ihminen, joka ei väärinkäytti hashmalia, saattoi äkillisesti kuolla… Miksi kysymykset eivät ole relevantteja.
Totta kai miksi-kysymykset ovat relevantteja. Siten tiede ja ylipäätään kumuloitunut tieto on syntynyt.
Sähköä ei sellaisena kuin me sen tunnemme, juuri tiedetty ennen Faradayta ja 1700-lukua. Sitä ennen tiedettiin vain lähinnä vain staattiset sähköpurkaukset.
Hesekiel lienee nähnyt pilvisalamoita tms. Ja hashmalilla Hesekiel tarkoitti varmaankin meripihkaa tai sen väriä. Hasmal -sanasta tuli sittemmin modernin heprean sana, joka tarkoittaa sähköä. Tämä lyhyellä Wikin tutkimisella.
TarkoitinYki miksi kysymystä viestini kontekstissa, jos poliisi löytää ihmisen kuolleena puukko selässä, on kyseessä mitä todennäköisimmin tappo tai murha, vaikka ei heti tiedetäkään m i k s i joku olisi juuri tuon ihmisen tappanut. Sähkö on ollut tunnettu muinaisessa Egyptissä ja heprealaisen perimätiedon mukaan Mooses tunsi sähkön, ja meripihka-sana edusti myös sähköä siksi, että sitä hankaamalla saatiin staattista sähköä. Bagdadin kuuluisa sähköpari on myös vanhakantaiselle arkeologialle hankala arvoitus. Heprealaisilla ei olisi ollut mitään syytä alkaa kutsua näkyjä joistain salamoista ’taivaan vaunujen kirjaksi.’ Huomattava että myös kerubeilla oli pyörät ja siivet ja niissä oli istuin, jolla istui ’jumala’ joka ohjasi kerubeja. Kerubi sanan juurena on sana rokeb eli juurikin vaunut. Heprealaiset eivät myöskään erehtynet palvoman ’kultaista vasikkaa’ vaan kultasia pyöriä, sillä vasikaksi väärinpisteytetty sanajuuri עגל merkitsee myös pyöriä ja feminiininä sekin v a u n u j a.
Kts. Egyptin sähkölamppuja:
https://en.wikipedia.org/wiki/Dendera_light
https://web.archive.org/web/20050408190622/http://doernenburg.alien.de/alternativ/dendera/dend00_e.php
Joo, meripihka oli yksi staattisen sähkön lähde, mutta ei sillä tehty mitään muuta kuin saatiin kipinöintiä aikaan ja pimeässä se varmasti oli tehokkaan näköistä. Mutta vaikka tuo hankaussähköilmiö tunnettiin, ei tiedetty mistä oli kyse saati että sitä olisi voitu hyödyntää. Jos muinaisilla egyptiläisillä oli sähkölamppuja, olisi ollut oltava jonkunlainen voimalaitos. Siis jatkuvaa sähkövirtaa olisi ollut oltava. Sellaisista ei ole mitään merkkejä missään.
Itse en noissa reliefeissä näe muuta kuin nykyihmisen helposti sähkölampuksi hahmottavan esineen tai muodon, jossa on käärme joka nousee jostain kukasta.
Olen skeptinen minkään vieraan sivilisaation täällä käyntiin. Olen kuin Stephen Hawking tässä asiassa: pidän täysin mahdollisena muidenkin sivilisaatioiden olemassaoloa, koska maailmankaikkeuden rakenne ei sellaista estä. Ja koska maapallollakin on sivilisaatio. Mutta minkään tällaisen käynti täällä on fysikaalisesti pois suljettu. Ainakin tällä tietoa.
Lienee niin, ettei Henry Kjelssonin uskomukset antiikin tekniikoista ole saaneet juurikaan hyväksyntää tiedepiireissä. Uraanin jalostaminen polttoainekäyttöön vaatii runsaasti energiaa ja pitkälle kehittynyttä tietotaitoa. Eikä uraanisauvoilla tee mitään, ellei ole sitä ydinmiilua. Ja se, kuten vaatii jo varsin korkealle kehittynyttä fysiikan osaamista. Sitä ei taatusti ollut missään antiikissa.
Sirius on sitten niin pitkällä, ettei mikään korkeammankaan sivilisaation alus ihan heti tänne pääsisi. Mikään tekniikka ei saa aikaan valon nopeutta, jolla matka kestäisi 8,7 vuotta. Ja jos tuo sivilisaatio saisi aikaan kymmenennenkin osan valon nopeudesta, olisi matkan kesto 87 vuotta. Tai jos jonkun tähtipurjeen olisivat saaneet kehiteltyä, siltikin noin 70 vuotta. Miksi tällaiselle surkealle pikkuplaneetalle, jossa ei sieltä katsoen näytä olevan mitään älykästä toimintaa, lähdettäisiin? No way.
Eikä Siriukselta muuten ole edes löydetty eksoplaneettoja. Tai sieltä havaittu mitään poikkeavaa radiotoimintaa.
Yki, tieteen historia näyttää, että jotain tieteellistä paradigmaa horjuttavat tutkijat saavat aina ensin koko tiedeyhteisön kimppuunsa. Kyse on vallasta ja rahasta ja maineesta. Paras esimerkki on tohtori Semmelweisin karmea kohtalo. Hän pelasti satojen miljoonien äitien hengen vaatimalla gynekologeja pesemään synnytyssairaalassa kätensä. Tuolloinen lääketiede nauroi hänet suohon. Totuus onneksi voitti, mutta Semmelweis tuli hulluksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ignaz_Semmelweis
Heprealaiset tunsivat uraanin myös tietokoneinsinööri George Sassoonin mukaan, joka opiskeltuaan hepreaa huomasi ns. Päivien Wanhaikäisen (attik joomim) kuvaavan rabbiinisessa kirjallisuudessa (Zohar) teknistä ydinkäytöistä laitetta. Hän kirjoitti aiheesta kirjat ”The Kabbalah Decoded” ja ”The Manna Machine”. Tapasin Sassoonin 1991 Berliinissä ja kerroin hänelle samantyyppisistä löydöistäni koskien Vanhaa testamenttia. Sassoon kuoli valitettavan nuorena syöpään. Häntä kannatti myös pari saksalaista tutkijaa.
Emme me voi torjua vieraan sivilisaation täällä käyntiä sen mukaan mikä tekniikka tai tietämys meillä on. Näin, koska me voimme olla ns. kognitiivisen kynnyksen takana
Antaudun! No comment anymore… Olen silti skeptinen, kuten aina ja iankaikkiseen…
Semmelweis esimerkkinä ko. asiassa on kyllä hyvä ja merkillepantava, mutta en näe tässä analogiaa sikäli, että tuo juttu on tästä maailmasta ja faktaperäistä.