Patriarkaatti horjuu vaiko feminismi? Ja Paavali sanoi…

Suomessa elämme aikaa, jolloin isänpäivä on parin Helsingin päiväkodin johtajan mielestä lapsia sortava rakenne. Monilla lapsilla kun siellä päin ei ole isää, tai isä on äiti tai miten se nyt meneekään. Niinpä he korvasivat isänpäivän läheisen päivällä.

Tämäpä ei enää mennytkään ihan läpihuutoilmoituksena läpi, vaan mm. Helsingin kaupunki yrittää puoliksi valehdellen sanoa, että kyllä isänpäivää vietetään päiväkodeissa. Helsingin Sanomissa oli pilapiirros lapsista hiekkalaatikolla kisailemassa poliittisesti korrektisti siitä, kumman läheinen on vahvempi. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tyrmää läheisenpäivän. Pastorismies Mikko Matikainen julkaisee fB:ssa protestin. Ja toki Lehti (linkkiä en julkaise, koska KGB) julkaisee kuvan päiväkodin johtajasta. Pia Pakarinen, Helsingin apulaispormestari, KOK, ilmaisee asiansa näin.

Siteeraan aluksi muutamia lausahduksia Tauno J. Jokinen ”Sukupuolineutraali isä?” -blogin kommenteista, jotka veivät ajatukseni Paavalin aikaan.

Tauno: ”Positiivista tässä tuntuu olevan, ettei sorrettu patriarkaatti enää suostu alistumaan feminismin ikeeseen, vaan on rohkeasti nostamassa päätään ja katkomassa kahleitaan.”

Toivo Vihmakoski tai siis Paavali: ””Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” (Room. 1: 26-27)

Tauno: ”Tuo on varsin hyvä huomio, että feministinen irstaus oli valloillaan myös Paavalin aikoihin. Irstauden yleistymiseen ja yleiseen veltotumiseen Rooman valtakunta myös tuhoutui – näin näyttää käyvän myös naapurimaassamme Ruotsissa, jossa sotaleijonakin on jo kastroitu.”

Onko mitään uutta maailmassa siis, vai menemmekö Rooman tavoin kohti tuhoa?

Joskus muinoin Paavali-graduni vaiheissa yritin selvittää naisten asemaa Paavalin aikaan.
Näin olen kirjaillut vuonna 2011 yhteen graduvaihe-esitykseen. Lähdeviitteet jäi pois tästä blogista, mutta ovat olemassa.

NAISTEN VAPAUTUSLIIKE JA YHTEISKUNTAJÄRJESTELMÄ ROOMAN VALTAKUNNASSA

Ensimmäisen vuosisadan Roomassa vanhat sukupuoliroolit olivat dramaattisten muutosten kourissa. Tämä on epäilemättä heijastunut Korintin ja Efesoksen kaupunkeihin, jotka olivat tuolloin roomalaisia kaupunkeja.

Perinteistä roomalaista ja kreikkalaista kulttuuria leimasi vahva seksuaalinen kaksinaismoraali. Naiselta odotettiin uskollisuutta aviomiehelle, kun taas miehelle avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet orjien, prostituoitujen tai roomalaiseen tapaan naispuolisten päivällisseuralaisten kanssa olivat yleinen ja täysin hyväksytty käytäntö. Naisen ensisijaista reviiriä oli koti ja perinteiset tehtävät löytyivät kodin ja lasten piiristä. Kuitenkin jo ennen kristinuskon syntyä on ilmeistä, että ainakin eliitin naisten käyttäytyminen ja heihin kohdistuneet odotukset olivat Roomassa melkoisessa käymistilassa. Antiikin historioitsijoiden mukaan noin 40 eKr. esiin nousi joissain piireissä uudenlainen nainen, joka irrottautui aikansa kaksinaismoraalista ja alkoi käyttäytyä miesten tavoin. Tämä nainen on korkeassa asemassa, naimisissa ja antautuu seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen samalla tavalla kuin mitä miehille oli ollut koko ajan hyväksyttävää. Winter arvelee tämän tulleen mahdolliseksi, koska roomalaiset naiset saattoivat nyt säilyttää oman omaisuutensa ja myötäjäisensä avioliitossaan.

Emme tiedä, kuinka yleistä tämä ’naisten vapautusliike’ oli. Voimme kuitenkin päätellä, että kysymys ei ollut vähämerkityksellisestä marginaali-ilmiöstä, ainakaan Augustuksen mielestä, joka saattoi voimaan uuden lain (Lex Julia) n. 17 eKr. säädelläkseen tätä ilmiötä ja palauttaakseen perinteiset arvot ja moraalin kunniaan.

Lainsäädäntö oli niin radikaalia, että se herätti laajaa vastustusta, ja johti uusiin tapoihin kiertää sitä. Augustuksen uudistukset koskivat kahdenlaisia seksuaalirikoksia. Aviorikoksen (adulterium) toisena osapuolena oli aina arvossa pidetty naimisissa oleva nainen.  Haureussyyte (stuprum) taas koski haureutta leskinaisen tai naimattoman vapaan naisen kanssa, joka ei ollut prostituoitu. Sekä miehiä että naisia voitiin syyttää haureudesta, mutta aviorikoksesta voitiin syyttää vain naisia.

Augustuksen tavoitteena oli senaattoriluokan vahvistaminen. Se onnistuisi vain, jos senaattoreiden naiset käyttäytyivät arvolleen sopivasti. Pukeutumiseen liittyvät lait olivat yksi tapa tehostaa seksuaalilakien voimaa. Lex Julia pyrki siihen, että vaimot, aviorikkojat ja prostituoidut olisi ollut mahdollista erottaa toisistaan pukeutumisen perusteella.   Aviohuntua sai käyttää vain naimisissa oleva nainen. Ainakin ajoittain sen käyttäminen julkisilla paikoilla näyttää olleen tapana muista erottautumiseksi. Lait myös loivat kannustimen pukeutua oman arvon mukaisesti. Uskonnollisissa tilaisuuksissa naisten aviollisten merkkien, kuten aviohunnun, käyttöä myös valvottiin tietyillä alueilla.

Augustuksen moraalilait olivat hyvin epäsuosittuja. Niiden rikkomiseen liittyi isoja taloudellisia seuraamuksia, jotka varsinkin yläluokan kohdalla olivat merkittävä asia. Lakien seurauksena useat yläluokan naiset alkoivat kirjautua prostituoiduiksi välttääkseen aviorikoksista määrätyt huomattavat rangaistukset (aviorikokseen voi syyllistyä vain naimisissa oleva nainen). Tähän vastineena Augustus puolestaan kielsi prostituution senaattorisuvusta polveutuvilta tai senaattoreiden kanssa naimisissa olevilta naisilta.

—–
Eli mitenkö voitaisiin rinnastaa tuon ajan yhteiskuntajärjestys ja sen hajoaminen versus tämän ajan? Ja ketä tässä nyt sitten oikein kukakin sortaa?

Olisiko sittenkin niin, että mennään ihan hyvään suuntaan – noin isossa kuvassa?

by