Miksi äänestäisin seurakuntavaaleissa

Olen viime päivinä miettinyt kirkkoa ja sen seurakuntavaaleja todella paljon. Miksi äänestäisin? Mitä minä äänestäisin? Toki tiedän että ketä, jos äänestän? Kyllä sitä aina jonkun tutun listalta löytää. Politiikasta en niin välitä ryhmien takana. Minua pyydettiin tässä taannoin erään ”avarakatseisen ja suvaitsevaisen” laajan listan ehdokkaaksi. Mielipiteeni tiedettiin hyvin. Pyytäjäni eivät saaneet tahtoaan läpi, kun minut ajettiin ”Laajan listan” tilaisuudesta pihalle. Olin seurakunnan hajottaja, kirkkomusiikillinen katastrofi ja mitä lieneekään, määritteitä tuli omiksi tarpeiksi. Ei haittaa. Kun jää housut kintuissa kiinni niin siinä käy juuri noin. No tuo on ollutta ja mennyttä ja sovittu anteeksiannon ja sovinnon sitein. Lausuja kertoi olleensa täydellisen väärässä ja pyysi anteeksi.

Entä tänä päivänä, pyydettiin, en lähtenyt. Mikä on muutoin kirkon tilanne. Entistäkin pahempi. Kirkko ei ole oikein mistään mitään mieltä Kristuksessa vaikka puhuu paljon ja papit julkkishakuisuudessaan tekevät mitä vain. Seurakuntiin tuovat papit ja viskaalit riideltäväksi jatkuvasti uusia aiheita. Nyt pyhäinpäivänä kuuntelin kahdessa saarnassa tatutoinneista kristillisen kirkon hengellisenä viestinä. Aihe joka jakaa taas kirkkokansaa. Miksi hemmetissä näitä pitää tuoda tänne kirkkoon riideltäväksi. Halutaanko kirkko täyteen kuppikuntia.

No messujakin pidetään jokaiselle erinomaiselle ryhmälle ihan ikiomina. Viiniä ja leipää jaetaan vahvistamaan oikeasti sitä oikeassa olevien ryhmää, joka kulloinkin on kokoontunut yhteen. Jeesuksen sakramentin sai jopa hänen kavaltajansa. Olen aina sanonut, että messun merkitys on mennyt siinä vaiheessa kun joka sunnuntai alettiin messuta. Kamalan huonosti Lutherin opetus tästäkin asiasta tunnetaan.

No entä nämä meidän paimenet. He viis veisaavat tuomiokapitulien antamista ”tuomioista”. Jokainen heiluttelee kirjallisena saatua päätöstä tekemisistään ja toteaa samaan hengenvetoon, ei vakuta mihinkään. Elämä jatkuu entiseen malliin. Esivallan kunnioittaminen on luokkaa ”paskahomma mutta tulipa tehtyä”.

Kirkolliskokouksella ja evl-kirkon hallinnon linjauksilla ei ole mitään merkitystä. Jos et saa pappisvihkimystä Suomessa niin nämä pappisherrat ottaa ja matkustaa vaikka ”etiopiaan” että saavat liperit kaulaansa. Surutta rakennellaan lähetyshiippakuntalaista Luther säätiön kirkkoa evankeelistenkin miespappien toimesta. Kukaan ei hommaan puutu eikä sano mitään. Olen itse evankeelinen kahden yhdistyksen jäsen, Sleyn ja Elyn. Enkä aio luopua kummastakaan vaikka aivan surkeaahan tämä on. Herätysliike jossa miesten henkinen väkivalta hyväksytään surutta.  Nämä raamatulliset miehet lukevat Raamattuansa omaksi edukseen. Selkeää omahurskaisuuttahan se on. Rauhanyhdistyksessä hyvin harhainen seurakuntaoppi jatkaa elämäänsä jnejne.

Kenenkään uskoa minulla ei ole mitään valtaa eikä syytä arvioida mutta herätysliikkeiden opetusta ja harhaisuutta arvostelen ja tulen sanomaan vastakin ääneen sen mitä ajattelen. Lestadiolainen liike ja evankeelinen liike on tuonut paljon hyvääkin kirkkoon mutta seurakuntaopin ja omahurskauden opissaan ne ovat menneet harhaan ja pahasti. Sitä opetusta ei tulisi kirkon piirissä sallia.

Kirkolla ei ole mitään oikeutta pullikoida maallista tuomiovaltaa vastaan, ei mitään. Rikollisuutta ei tule koskaan suojella. Mikään rippi missään ei oikeuta olemaan tyhmä. Jumalan edessä voi ripittäytyä mutta teoistaan jokainen saakoon lakien ja asetusten mukaan.

Evl-kirkossa sellainen on avarakatseista suvaitsevaisuuttaa, kun saa vapaasti paskoa kirkon jokaiseen nurkkaan ja se palkitaan juomingeilla ja syömingeillä ja lopuksi sitä sanotaan messuksi. Huonoa musiikkia pitää saada esittää vaikka siinä itse piru olisi pääosassa. Kirkkomusiikka ei enää ole vaan on vain musiikkia ja huonoa musiikkia noin niinkuin määritteenä. Kun kirkkomusiikin sisältö edelleen olisi julistusta, ylistystä ja rukousta Kristuksessa niin piruparalla olisi huono olo. Nyt ei ole.

Kun kirkko on menettänyt sanomansa ja maallisen maailman ihanteet ovat ottaneet vallan niin mistä minä seurakuntavaaleissa äänestän. Onkohan kirkko silloin hyvä kun kaikki voivat sanoa, tää on kivaa? En tiedä.

Sitä sanotaan, että mitä rakastaa niin sitä kurittaa.

Isän haltuun

tuomo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.