Jouluaaton uskontoahdistusta

Sisaren luona oli tv päällä, kuva ilman ääntä. Veli soitti kitaraa ja porukat lauloivat joululauluja.

En voinut laulaa… tuli niin absurdi olo kun edessä oli kuvaa Pietarin kirkosta, jossa Paavi ja kardinaalit kuljeskelivat pitsihameissaan, erilaisissa hattuvalikoimissaan, Jeesus-vauvanukke sylissä, rukoilemassa että Maria rukoilisi heidän puolestaan ja kumartelemassa Neitsyt Marian patsaalle.  Evankeliumikirjaakin vähän suudeltiin ja semmoista pientä. Jeesuksen ruumista jakoivat tietenkin vain mekkopukuiset.

Kirkkoon mahtuu Wikipedian mukaan 60 000 ihmistä. Ja siellä oli paikalla katolisen kirkon koko multikultti. Paikalle oli rahdattu kansat ja lapset kansallispuvuissaan. Naiset luki tekstit ja joku X-factor- habituksen näköinen nuorimies lauleskeli jotain. Paavin evankeliumi kuului kaikille syrjityille ja erityisesti heille. Kulta kimalsi tuossa jättimäisessä kirkossa, jonka rakentaminen rahoitettiin myymälle aneita Lutherin aikaan. Luther närkästyi moisesta. Jotenkin kuvittelin köyhät ihmiset tuonne kirkon juurelle. 1500-luvulla kaikki maat olivat tasavertaisen köyhiä, paitsi Paavi.

Tuttuja veisujakin kuului. Lutherin seuraajat Suomessakin kun haluavat tuoda katolilaiset menot Suomeen. Pois se meistä.  Ei näkynyt Soinia eikä Suomen piispoja paikalla, eikä edes mikään räjähtänyt.

Niin, ne joululaulut.. Samaa perinnettä. Ei laulattanut, mutta kauniisti ne mun sisarukset ja äiti kyllä laulelivat.

Tutkikaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää… sanoi joku viisas. Onko tässä jotain hyvää??

Kuva: Wikimedia Commons:sta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
10 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Kyllä nuo luterilaiset pönäkät piispatkin raskaissa kaavuissaan ja pannumyssyissään hipoivat elleivät vallan välillä ylitä tahattoman komiikan rajoja.
Ja kirkollinen rakentaminen on täälläkin ollut kerska-sellaista ja yhtä kalleinta arkkihetuuria maassamme. Rahnaa kun on ollut on sitä varsin surutta myös raamien kultaamiseen käytetty.

Ulla Tuominen

Asialla on toinenkin puoli. Katolisen kirkon vaikutus kulttuuriin. Se, tai pikemminkin uskonto on luonut osaltaan läntisen maailman suurimmat ja kauneimmat kulttuuriaarteet. Arkkitehtuurin, musiikin ja kuvataiteiden mestriteokset ovat syntyneet katolisen kirkon rahoittamina ja tilaamina.
Botticelli, Michelangelo, Signorelli, Sikstiiniläiskappeli freskoineen. Barokin mestarit Händel ja Bach, Kölnin tuomiokirkko jne… listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.
Osansa on saanut myös kirjallisuus. Mauriac, Haptman, Gide, Dante ja monet runoilijat.

Uskonto on kylttuurin kätilö. Mimar Sinanin suuremmoiset moskeijat Bursassa ja Istanbulissa, intian uskonnollinen taide, budhalaiset patsaat, ortodoksinen ikonitaide.

”Me ylennämme sydämemme” kyöhyyden ja kurjuuden yläpuolle.
Soli Deo Gloria

bonny

Tulen mukaan taas sitten kun blogimetsässä on enemmän nimimerkillä kirjoittajia jotka kirjoittavat kristinuskon ydinasioista. Siihen asti hyvää uutta vuotta ja näkemiin.

kalevi kauppinen

”nimimerkillä kirjoittajia jotka kirjoittavat kristinuskon ydinasioista.”

Ydin asiat ovat jo kirjoitettu, ne ovat vain lukemista vaille, mutta luetun ymmärtämisessä tulee ne ongelmat.

Kun luemme vaikka sanomalehteä niin emme käy uutista jostakin tapahtumasta vääntelemään ettei niin ollut kuin on kirjoitettu, mutta annas olla kun Raamattua luetaan niin silloin jokaisella tuntuu olevan luetusta oma mielipiteensä, joka saattaa olla jopa päinvastainen kuin mitä ollaan kirjoitettu.

Brorin tapauksessa on kai kysymys siitä että luetun tekstin uskominen todeksi tuottaa ongelmia. Tähän kysymykseen ei täältä löydy apua, koska täällä tunnutaan olevan saman ongelman kanssa ja mielipiteitä kyllä riittää, mutta auttaako ne, tuskin.

Kirjoitti näistä asioista nimimerkillä tai omalla nimellä niin eihän se lopputulosta muuta miksikään, en vain ymmärrä miksi tämä asia voi olla niin tärkeä joka hautaa sitten ne tärkeimmät asiat alleen.

bonny

Kalevi, olet pariinkin kertaan puhunut siitä ateisti- ystävästäsi jonka kanssa olette keskustelleet. Voisitko pyytää hänet tänne. Saataisiin kunnon keskustelua aikaan.

kalevi kauppinen

Pitkään mietin Brorin viimeistä kommenttia kun hän toivoi saatavan kunnon keskustelu aikaan, en oikein ymmärrä miten kunnon keskustelu voisi syntyä jos toinen uskoo hengellisiin asioihin ja toinen ei. Siinä kohtaavat niin erilaiset maailmankatsomukset ettei se johda mihinkään rakentavaan tulokseen.

Löysin Raamatusta yhden kohdan joka valaisee asiaa siinä mielessä kun toinen uskoo henkimaailmaan ja toinen ei. Joka ei usko kuin sen minkä näkee silmillään ja kuulee korvillaan ei tietenkään voi uskoa mitään muuta olevan olemassakaan.

”14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 2

Jotkut tuntuvan pitävän mahdollisena että saattaa olla tai sitten ei, mutta se ei heitä sen enempää kiinnosta, ei siitä silloin keskustelua edes synny kun ei ole aihetta mistä keskustellaan. On vähän sama kuin joku uskoisi olevan jossain avaruudessa älyllistä elämää, mutta hän joka ei usko sitä olevan niin miten hänen kanssaan voisi pohtia sitä millaista elämää se voisi olla.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial