Kriittisyys viittaa siihen, että tarkastelet Paavalin tekstejä naisnäkökulmasta sellaisella ajatuksella, että perinteinen näkökulma on liian patriarkaalinen.
Tämä liittyy tutkimusasetelmaan (tutkimusote, tutkimusstrategia).
(Tauno J. Jokinen, 4.3.2026, Blogimetsä.fi)
Tuo sanoitus kriittisyydestä ei tunnu aivan oikealta, mutta miksi…
Ajattelen tässä blogissa kirjoittaa ylös tutkimusotteeni graduprosessissa siitä näkökulmasta, miten se sopii tai ei sovi yhteen Taunon kriittisen metodin kanssa.
Uuden testamentin eksegetiikassa puhutaan ns. perikoopeista eli tekstijaksoista, joiden ajatellaan muodostavan jonkinlaisen kokonaisuuden. Se on toki tulkintakysymys sekin.
Graduni käsitteli perikooppia 1 Kor. 11:2-16, jossa miehiä kielletään peittämästä päätään ja naisia käsketään peittämään päänsä. Siinä sanotaan, että nainen on miehen kunnia. Siinä sanotaan, että Kristuksessa ei ole naista ilman miestä, eikä miestä ilman naista, koska nainen on miehestä, ja mies on naisesta. Ja kaikki on Kristuksesta. Siinä sanotaan, että naisella pitää olla valta päästään ja siinä sanotaan, että miehen pää on Kristus, naisen pää on mies, ja Kristuksen pää on Jumala. Siinä puhutaan häpeällisestä käyttäytymisestä silloin kun seurakunnan kokouksessa miehet ja naiset rukoilevat ja profetoivat. Siinä sanotaan, että naiselle on annettu hiukset kunniaksi, eikä pitkät hiukset ole miehellekään häpeäksi (tai sitten ovat riippuen pilkun paikasta, joita pilkkuja kreikankielessä ei ole).
Tämä on esimerkki ns. vaikeista naiskohdista. Sen tekee vaikeaksi se, että siinä ei näytä olevan mitään järkeä. Sellaisena se sopii hyväksi lähtökohdaksi kaikille poliittisille agendoille.
Taloustieteessä väitöskirjat tai niiden osat syntyvät usein siten, että opiskelija täydentää jotain olemassa olevaa mallia jollain tavalla, muuttaa jotain osaa siitä esimerkiksi tutkiakseen, miten tuo muutos vaikuttaisi tuloksiin. Näin minäkin tein aikanaan. Se oli hyvin teknistä simulaatioiden pyörittelemistä. Olin sattunut pääsemään yliopistoon, jossa uskottiin, että makrotaloudessa kaikki toimii parhaiten kun annetaan markkinoiden lainalaisuuksien hoitaa hommat. Varsinaista roolia talouspolitiikalle tai sen tutkimiselle ei oikein ollut (koska politiikka paha). Koulukunnalla oli oma nimi, joten liityin sen tapaan tehdä tutkimusta. Tutkittiin vain tarkoituksella ymmärtää, miten tuo hieno markkinamekanismi toimi, ja tuotti jotain yhteyksiä vaihtotaseiden yms sellaisten suureiden välillä.
Kun lähdin tutkimaan eksegetiikkaa, tein kaiken omalla tavallani alusta alkaen. Ensimmäisessä seminaarissa opiskelijat kävivät proffien kimppuun kysellen tai paremminkin vaatien, että eihän tuo Annen työ ole tiedettä, kun siinä esitetään omia ajatuksia ilman viitteitä. Proffa oli eri mieltä, mutta enpä tähän päivään mennessä tiedä, mikä tämän tutkimusotteeni nimi tai metodologinen otsikko on. Se pitäisi nyt pystyä sanoittamaan.
Lähdin tietenkin ensin lukemaan UT:n eksegetiikan tutkimuksia tuosta perikoopistani. Toki olin valinnut tuon jakson siksi, että sen pääketjutukseen ankkuroituu patriarkaalisten tulkintojen esittäjien teologia.
Tutkimuksia oli paljon. Niissä tekstin ongelmaa ratkaistiin seuraavilla tavoilla:
1. Valitaan perikoopista tasa-arvoiset lauseet tulkinnan pohjaksi, ja selitetään niiden kautta se mitä voidaan.
2. Valitaan hierarkiaan viittaavat lauseet tulkinnan pohjaksi ja selitetään niiden kautta se mitä voidaan. Molemmat näistä tavoista jättivät tyynen rauhallisesti huomioimatta ilmeiset ristiriidat ja ne toiset lauseet, jotka eivät sopineet valittuun tulkintalinjaan.
3. Todetaan, että Paavali vain sekoili, eikä kyennyt järkevään ajatteluun. Tämä taitaa olla nykyisin yleisin näkemys.
4. Omana kategorianaan olivat jotkut feministiset tutkimukset. Esimerkiksi yksi, jossa selitetään koko kirje – ei vain noita perikooppeja – Paavalin vastineena naisprofeetoille seurakunnassa. Kaiken riidan takana olivat naisprofeetat, jotka oli torjuttava. Tämä on hyvin mielikuvituksellinen ja mielestäni ilmeisen harhainen selitys kirjeen kokonaisuudelle.
Tuijotin aluksi näitä parhaissa akateemisissa lehdissä olevia tutkimuksia tai kirjoja aivan epäuskoisena: tämäkö on tiedettä? Vähän samalla ilmeellä kuin millä opiskelijat lukivat proseminaarityötäni. Sittemmin tajusin, että nuo tutkimukset loppujen lopuksi kuitenkin auttoivat omaa työtäni. Ne osoittivat kirkkaasti ne rotkot, joihin kukin reitti vei ja samalla antoivat lopulta jotain palasia omaan tulkintaani.
Tietysti oma arvomaailmani, kokemukseni, uskoni ja tapani lukea Paavalia kaikki vaikuttivat siihen, että lähdin liikkeelle ajatuksesta, että Paavali uskoi tasa-arvoon ja haaste oli siten selittää nuo vastakkaiseen suuntaan viittaavat jakeet paremmin kuin listani kohdan 2 paperit tekivät. Tottakai kaikki lauseet piti lukea eikä valikoida korvasyyhyyn. Eihän sellainen ole objektiivista eikä järkevää, sanoi Anne silloin.
Kirjoitin lopullisen selitykseni auki ja gradu oli valmis. Ikävä kyllä professori Lars Aejmelaeus sanoi työn luettuaan, että ”hyvä gradu ja riittää oikein hyvin sellaisenaan, mutta tuossa kreikankielessä nuo partikkelit eivät ihan sovi yhteen tulkintasi kanssa”. Pari viikkoa asiaa puntaroituani, oli pakko myöntää että professori oli oikeassa. Selitykseni ei toiminut uskottavasti.
Aloitin kaiken uudelleen. Vähän niin kuin iteroiden taloustieteen mallia. Täytyi keksiä ihan uusi selitys, jotta myös nuo partikkelit olisivat paikallaan. Oikeastaan kävin tämän hässäkän läpi monta kertaa ennen kuin löytyi selitys, johon yhä uskon – enemmän kuin muihin.
Selitykseni uutuus on siinä, että luovuin koko mies-nais -vastakkainasettelusta jakson tilannekuvana. Ja päädyin eräänlaiseen intersektionaaliseen selitykseen: eli teksti tulee ymmärrettäväksi kun taustalla onkin naisten välinen statuskilpailu, ei naisasia sikäli että vihollinen olisi paha patriarkalismi. Erilaiset yhteiskuntaluokat taistelevat keskenään, ja Paavali koittaa sanoa, että tämä ei kuulu Kristuksen seuraajille, oli sitten kyse miesten tai naisten sisäisestä statustaistosta. Inhoan intersektionaalista feminismiä yli kaiken ja silti päädyin intersektionaaliseen selitykseen, joka ei tosin ole kovin naismyötämielinen tai feministinen sinällään.
Onnistuin missiossani sikäli, että löysin vaihtoehtoisen selityksen jaksolle, jonka aiemmat selitykset olivat äärimmäisen epätyydyttäviä ihan millä kriteerillä hyvänsä. Tämän tuloksen nyt siis haluaisin saattaa maailmalle ja maailman tekoälytietokantoihin tuleville sukupolville saataville.
Minusta tämä kuvaa sitä, että loppupelissä etsin kuitenkin ”objektiivista totuutta” – jota toki ei voi saavuttaa – enemmän kuin ajan jotain agendaa eksegetiikkaa tehdessäni. Jos uskomukseni osoittautuvat vääriksi tai ei-uskottaviksi, silloin uskomuksen on muututtava. Enhän minä muuten voi olla uskottava itselleni.
Taunon ajatus kuvaa ehkä paremmin suhdettani nykypäivän naisia rajoittavaan uskonnollisuuteen, mutta ei tunnu oikealta suhteessa eksegetiikan tekemiseen. Paavali eli ja vaikutti kuitenkin ennen institutionaalista konservatiivista kirkkoa. Paavali oli muutosagentti, joka haastoi aikansa uskonnolliset käsitykset, toisin kuin insitutionaalinen kirkko tai institutionalisoitunut nykydogma. Tämä on selvä asia. Pidän Paavalista. Olen allerginen joillekin nykyuskovien tai nykykirkkojen ajatuksille. En näe Paavalissa samaa henkeä kuin näissä vastustettavissa asioissa. Ehkä siksi en pysty samaistumaan tuohon Taunon suosittelemaan metodiin.
Vielä gradua tehdessäni olisi ollut rikos eksegetiikan metodia vastaan käyttää Paavalin tulkintaan ajatuksia ja tapahtumia Paavalin jälkeiseltä ajalta tai vedota myöhempiin dogmeihin, joita kirkot ovat myöhemmin kehitelleet. Tämä näyttää nyt muuttuneen. Yleisin tutkimusmetodi taitaa olla ottaa joku nykypäivän tieteenala ja soveltaa jotain sen teoriaa. Organisaatiometaforat on ihan mielenkiintoinen näkökulma asiaan.
Seuraavassa blogissa voisi kirjoittaa siitä, miten näen tai arvelen ihmisten omien käsitysten ja uskomusten vaikuttavan heidän tutkimustensa objektiivisuuteen tai sen puutteeseen, mukaan lukien omien uskomusten vaikutukset. Näitä ei tutkimuksiin yleensä kirjoiteta auki kuin joskus ehkä osittain. Muiden tuloksia kyllä selitetään useinkin heidän ”arvomaailmallaan” ja ”tarpeella saada tietty tulos”. Voipi olla vaikea aihe kyllä.
Toisaalta ehkä on parempi, että työ puhuu puolestaan. Vaihtoehto nimittäin saattaisi olla varsin mahdoton. Niin moni asia vaikuttaa. Itse listasin omat lähtökohtaoletukseni graduuni, koska ilman sitä homma olisi ollut oljille rakennettu. Kertomatta jäi millaiseen Jumalaan ja Pyhään Henkeen uskon ja miten peilaan sitä kenties myös siihen, miten tulkitsen Paavalin – meidän apostolimme – seuranneen Pyhää Henkeä. Nämä ovat asioita, joiden merkitystä en itsekään ole miettinyt kovin pitkälle, mutta totta kai Paavalikuvalla on vaikutusta siihen mitä hänen teksteissään näen.
Itseasiassa käsitykseni Paavalin teologiasta vaatisi varmaan lisämäärittelyä, jos nyt mentäisiin tutkimuksen perusteisiin. Tämä vain ei oikein ole peruseksegeetin asiaa Helsingissä, eikä se ole dogmaatikonkaan asiaa. HY:n dogmaatikko analysoi jonkun kuolleen ihmisen ajatuksia, kunhan se kuollut ihminen ei ole Paavali.
Thank you for your attention to this matter (Donald J. Trump)
by 