Ajatuksiani kaikesta

Hyvät blogilaiset!

Tämä ei ole blogi. Tämä on Kangasniemen kirkon yleisötilaisuudessa pitämäni esitelmä ”Ajatuksia kaikesta”.

Koska blogialustalla on tilaa, niin, koska en todennäköisesti ole julkaisut tätä näillä sivuilla, niin mahtuuhan se sinne, vaikka mahdolliset lukijat saattavatkin väsyä, mutta onpahan ainakin bittiavaruuden täytettä.

27.10.2010

 

Ajatuksia kaikesta; alusta loppuun

 

Suuret puitteet

 

Ennen kuin oli aikaa, oli Jumala,  kolmiyhteinen Jumala, Isä Poika ja Pyhä Henki.

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. (1.Moos.1:1-2)

 

Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. (Sananl.8:23-31)

 

Oman aivoituksensa mukaan Jumala loi koko rajattoman mutta äärellisen maailmankaikkeuden.

Selvennän vähän, mitä tarkoitan ilmauksella rajaton mutta äärellinen.

Ensin käsite rajaton. Tämä on tulitikkurasia joka on muodoltaan suorakulmainen särmiö. Tällä on kolme dimensiota eli ulottuvuutta, pituus, leveys ja korkeus ja tällä on kuusi pintaa eli sivua ja aina kahden viereisen sivun välissä on särmä. Aina kun siirrytään särmän yli, ollaan vielä kyllä särmiön pinnalla, mutta pinnan selvästi määriteltävissä olevalla eri osalla. Särmää voidaan täydellä syyllä kutsua rajaksi.

Tämä taas on pallo ja tässä ei ole pintaa eri osiin jakavia särmiä vaan pinta on joka kohdassa samanmuotoinen eli siinä ei ole toisin rajoja.

Kun tarkastelemme suurempia kappaleita, niin asia on samoin. Maapallo on rajaton mutta äärellinen – ”aina maan ääriin saakka” sanotaan mm Apostolien teoissa.

Myös koko maailmakaikkeus on nykyisen käsityksen mukaan – ei pallo mutta pallomaiseksi käsitettävissä. Siis rajaton mutta ei ääretön. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeuden läpimitta on 25 miljardin valovuoden kertaluokkaa.

 

Vain Jumala on ääretön. ”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!”  (Room.11:33) vuoden1992 raamatunkäännöksen mukaan.

 

Ja kaiken, mitä Hän loi, Hän loi Jeesuksen Kristuksen, poikansa kautta:

Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,

ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.

Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, (Kol.1:14-16)

 

Vaikka maailmankaikkeuden suurinpiirteinen laajuus onkin jo ilmeisesti matemaattisesti määriteltävissä, on se kuitenkin ihmisjärjelle käytännössä käsittämätön.

Jumala kuitenkin hallitsee ja ohjaa sitä äärestä ääreen.

 

hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;  (Job.8:7-9)

   Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?

Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee? (Job.38:32-33)

   Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? (Ps.8:4-5)

   Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä. (Ps.147:4)

   Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: (Jer.31:35)

 

 

 

 

 

Elämä

 

Näyttämö oli nyt valmis kaikessa mahtavuudessaan, mutta Jumalalle se ei vielä riittänyt.

Hän loi elämän.

   Ja Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.” Ja tapahtui niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä. (1.Moos.1:11-13)

Elämää on havaittu vain tällä maapallolla, vaikka tiedemiehet ovat etsineet ja etsivät sitä ”kissojen ja koirien” kanssa yötä päivää päivästä toiseen.

Onko sitä muualla,en tiedä – Jumala sen tietää.

 

Jumala halusi myös muuta elämää kuin vain kasvikuntaa, ja sen Raamattu ilmaisee näin:

Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.”

Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.”

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä. (1.Moos.1:20-23)

 

Mutta Jumala ei tyytynyt vielä tähänkään, vaan hän halusi vielä lisäksi niitä ”kissoja ja koiria” ynnä muita, ja niinpä hän seuraavana eli viimeisenä, kuudentena luomispäivänä teki näin:

Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan.” Ja tapahtui niin:

Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (1.Moos.1:24-25)

 

 

Jos Jumala olisi jättänyt luomistyönsä tähän, olisi maapallo näyttänyt sellaiselta, miltä se vieläkin näyttää parhaissa luontodokumenteissa eli hyvin paratiisimaiselta, nythän ihminen on sen jo suurimmalta osalta pilannut.

Mutta tällöin ei kuitenkaan kukaan olisi voinut ihailla Luojan luomistyötä, sillä eläimillä ei ole itsetietoisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä varsinkaan kauneudentajua.

Juha Pihkala kirjoittaa kirjassaan Johdatus dogmatiikkaan tästä asiasta näin:

”Jumalan rakkauden trinitaarisuudesta seuraa ensinnäkin se, että Jumala ei tarvitse maailmaa ”itsensä” tähden. Vastavuoroinen rakkaus toteutuu jo Jumalan ”sisällä”. Toiseksi siitä seuraa se, että maailmaa ei ole luotu nimenomaan kunnioittamaan ja ylistämään Jumalaa. Tämä ei ole luomisen varsinainen tarkoitus…Jumala ei ole luonut katsomoa jumalallista näytelmää varten. Maailma ei ole olemassa jumalallisen narsismin vuoksi, vaan Jumalan ylitsevuotavan, ulospäin suuntautuvan agapee-rakkauden tähden. Luotu kyllä vastaa siihen ylistyksellä, mutta se on eri asia kuin että hänet olisi ”luotu” vastaamaan siihen.

 

Raamattu kertoo kuudennen päivän jatkotapahtumasta näin:

Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.”  Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.”

Ja Jumala sanoi: ”Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.

Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.” Ja tapahtui niin.

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (1.Moos.1:26-2:1)

 

Lainaamassani Raamatun kohdassa sanotaan alussa ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme…”

Tämä mielestäni tarkoittaa Jumalan kolmiyhteisyyttä.

Vaikka Raamatussa ainakin yhdessä kohdassa, nimittäin Psalmien kirjassa, (Ps.82:1), sanotaan:

Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

Niin asia ei ole niin, että olisi kokous maallisen kokouksen tapaan, jossa esim. Isä sanoisi:

”Jaaha, koska me kaikki kolme olemme jo paikalla, niin eiköhän katsota kokous laillisesti kokoon kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi” eli Isä keskustelisi Pojan ja Pyhän Hengen kanssa menettelytavoista tai toimenpiteistä eri vaihtoehtoja punniten. Näin ei ole.

Juha Pihkala sanoo tähän liittyen, että ”yhdessä Jumalassa on käynnissä sisäinen vuoropuhelu: Jumala asettuu Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä ikuisesti itseään ”vastapäätä”. (Vrt. inkarnoituneen sanan, Jeesuksen Kristuksen kommunikointi Isän kanssa).

Jeesus itse sanoo yhteydestään Isään Johanneksen evankeliumin 10. luvun jakeessa 30: ”Minä ja Isä olemme yhtä”. Kuningas Jaakon käännöksen mukaan tämä yhteys ilmenee vielä voimakkaammin: ”I and my Father are one”, eli Minä ja Isä olemme yksi.

Vielä Raamatussa, Ilmestyskirjan 5. luvun jakeessa 6 kuvataan Jumalan kolmiyhteyttä näillä sanoilla:

”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.” [Siis kolme seitsemää, joista jokainen kuvaa Jumalan yhtä ominaisuutta.}

 

Vielä Pyhästä kolminaisuudesta sanoo erittäin selkeästi ja ylevästi Athanasiuksen uskontunnus mm. seuraavasti:

”Mutta Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat sama Jumala, yhdenvertaiset kunniassa, yhdenvertaiset iankaikkisessa majesteetissa.

   Senkaltainen kuin Isä on, senkaltainen on Poika, senkaltainen on myös Pyhä Henki.

   Luomaton on Isä, luomaton on Poika, luomaton on Pyhä Henki.

   Ääretön on Isä, ääretön on Poika, ääretön on Pyhä Henki.

   Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen on Poika, iankaikkinen on Pyhä Henki.

   Eikä kuitenkaan ole kolmea iankaikkista vaan yksi iankaikkinen.

   Niin kuin ei ole kolmea luomatonta, eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

   Niin myös kaikkivaltias on Isä. kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki.

   Eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

   Niin myös Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä henki on Jumala.

   Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.

   Niin myös Isä on Herra, Poika on Herra, Pyhä Henki on Herra.

   Eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

   Sillä kristillinen totuus vaatii meitä kutakin persoonaa erittäin Jumalaksi ja Herraksi tunnustamaan, niin kieltää myös yhteinen kristillinen usko meitä kolmea Jumalaa eli kolmea Herraa nimittämästä.

   Isää ei ole kukaan tehnyt, eikä luonut, eikä synnyttänyt.

   Poika on ainoastaan Isästä, ei tehty, eikä luotu, vaan syntynyt.

   Pyhä Henki Isästä ja Pojasta, ei tehty, eikä luotu, eikä syntynyt, vaan heistä lähtevä.

   Niin on nyt yksi Isä, ei kolmea Isää, yksi Poika, ei kolmea Poikaa, yksi Pyhä Henki, ei kolmea Pyhää Henkeä.

   Ja tässä kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi. Vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä iankaikkiset ja juuri yhdenkaltaiset.

   Niin ennen kaikkea pitää, niin kuin ennen on sanottu, palveltaman kolmea persoonaa yhdessä jumaluudessa, ja yhtä Jumalaa kolmessa persoonassa.

   Joka siis tahtoo autuaaksi tulla, hänen tulee näin kolminaisuudesta ajatella.”

 

Uskontunnustus jatkuu vielä vähän, mutta mielestäni tässä on esitetty jo kaikki oleellinen sen sisällöstä.

 

 

Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että ihminen, Raamattu nimittää heitä nimellä Adam ja Eeva, asuivat Paratiisissa. Jumala oli luonut heidät yhteyteensä ja tämä asuminen olisi voinut ja sen oli tarkoitus jatkua edelleenkin, mutta sitten yhteys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi.

Se katkesi siksi, että ihminen oli tottelematon Jumalalle ja osoitti sen ottamalla ja syömällä

hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta, josta Jumala oli kieltänyt ihmistä syömästä.

 

Miksiköhän Jumala sitten istutti tämän puun ja laittoi ihmisen koetteelle? Nyt minä vain arvailen, mutta nähdäkseni Jumala ei ollut tarkoittanut ihmistä miksikään sokeasti tottelevaksi robotiksi, vaan oli antanut hänelle oman vapaan tahdon totella tai olla tottelematta, jotta Hän näkisi, rakastaisiko ihminen häntä niin paljon, että tottelisi Hänen käskyään vapaaehtoisesti.

Ajatellaanpa nykymaailman ihmistä. Onko kaukaa haettu, jos ajattelee isää ja/tai äitiä, joka sanoo pienelle lapselleen: ”Älä mene omin lupisi ottamaan pipareita purkista” tai murrosikäiselle: ”Muista ettet mene iskän konjakkipullolle, sillä se ei ole vielä sinun ikäistäsi varten”?

Äidin ja isän kielto olisi ehkä tehonnutkin, ellei naapurin pikku Liisa olisi tullut ja sanonut Annelille: ”Ei se sinun äitisi nyt parin piparin puuttumista huomaa” tai opiskelutoveri Lauri Mikolle: ”Eihän se isäsi nyt niin tarkkaan sitä konjakin rajaa muista”.

Ehkä Paratiisin ihminenkin olisi välttänyt kiusauksen tai olisiko kenties kiusaukseen joutunutkaan, ellei käärme, siis saatana, olisi tullut ja viekoitellut ensin Eevaa ja tämä puolestaan sitten Adamia ottamaan ja syömään!

Mene ja tiedä – niin siinä kuitenkin kävi ja lopputulos oli sitten se mikä oli.

 

Saatanasta, paratiisin käärmeestä, Jumalan vastustajasta kerrotaan Raamatussa monen monessa kohtaa, joista otan tähän vain yhden:

   Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!

Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.

Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’

Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.

 Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat,

 joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’

(Jes.14:12-17)

 

Jumala sanoo:

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes.55:8-9)

 

Lainasin edellä olevan siksi, jotta rohkenisin sanoa oman ajatukseni, mitä olen mielessäni pohtinut syntiinlankeemuksesta. Jumala itsehän istutti paratiisiin hyvän- ja pahantiedon puun.

Olisikohan se, Jumalan luotujaan kohtaan tunteman rakkauden lisäksi syy siihen, että Hän itse otti kantaakseen ihmisen synnin rangaistuksen ja valmisti ihmiselle pääsyn takaisin yhteyteensä?

 

Raamatun punainen lanka

 

Läpi Raamatun Vanhan Testamentin kulkee nimittäin punaisena lankana Jumalan lupaus Jeesuksesta Kristuksesta.

 

Ensimmäisen niistä Jumala antoi jo heti syntiinlankeemuksen tapahduttua:

   Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1.Moos.3:14-15)

 

Otan tähän edellisen lisäksi vain yhden, mielestäni kauneimmista ja ylevimmistä:

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

(Jes.53:3-10)

 

Koska Jumala on Pyhä ja –  ”jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.”  (1.Tim.6:16) – niin Jumala katsoi hyväksi syntyä ihmiseksi pojassaan –

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2.Kor.5:19)

 

Me kaikki varmaan muistamme ns. ”pienoisevankeliumin” eli Johanneksen evankeliumin 3. luvun 16. jakeen, joka kuuluu näin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

 

Riittääkö sitten pelkästään se, että vain viittaa tähän uskoonsa, vai tarvitaanko vielä muuta?

Minun mielestäni tarvitaan. Nyt tarvittaisiin teologia, jollainen minä en ole, mutta katsotaan mitä lisävalaistusta voisimme Raamatusta saada.

Apostoli jaakob kirjoittaa:”Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;

ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak.2:20-23)

Tästä ei minun nähdäkseni kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että mitä enemmän häärää ja hössöttää, sitä suurempi on usko ja iankaikkisen elämän omistaminen sitä varmempaa.

Paavali nimittäin kirjoittaa Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille:”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room.3:27-28)

Paavali siis tarkoittaa lain tekoja eli ymmärtääkseni ihmisten omaa yrittämistä. Tämä ei johda mihinkään. No mitä ihmettä sitten oikein tarvittaisiin?

Yritän selventää ajatustani.

 

Paratiisissa tapahtui, että ihminen Eeva kuunteli käärmettä, uskoi tämän puhetta – ja otti ja söi ja antoi vielä miehelleen Aadamille, joka myöskin söi.

 

Niinpä ihmisen on minun mielestäni uudelleen tehtävä se sama, minkä Eeva ja Aadam tekivät paratiisissa, siis uskottava ja syötävä!

 

Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?”

Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.

Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.”

 

Miten tämä voi tapahtua?

Se voi, minun ymmärrykseni mukaan, tapahtua vain alttarin sakramentissa eli Herran Pyhässä Ehtoollisessa.

Lutherin vähä katekismus kysyy, ”mitä alttarin sakramentti on?” Ja vastaa:

Alttarin sakramentti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen totinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, ja sen on Kristus itse asettanut meidän kristittyjen syödä ja juoda.

 

Saman katekismuksen mukaan ehtoollisen asetussanat kuuluvat näin:

Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”

 

Tässä yhtyvät, taas minun ymmärrykseni mukaan, teko ja usko.

Tämän vahvistukseksi lainaan jälleen v:n 1948 katekismusta:

Kuka nauttii tämän sakramentin kelvollisesti?

Paastoaminen ja ruumiillinen valmistus on kyllä hyvä ulkonainen tapa, mutta todella mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo nämä sanat:

   Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.

Mutta joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä, hän on mahdoton ja kelvoton. Sillä tämä sana: Teidän edestänne, vaatii aivan uskovaista sydäntä.”

 

VÄLIETAPPI

 

Koska tämän esitykseni aihe on Ajatuksia kaikesta; alusta loppuun, niin totean, että emme ole vielä lopussa.

 

Olemme vasta kohdassa, josta Raamattu puhuu mm. näin:

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1.Moos.3:15) ja

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,” (Hebr.2:14)

Eli näissä tarkoitetaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemista ja kuolemallaan kaiken täyttämistä.

Evankeliumien mukaan: ”Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä” (Matt.27:50);

Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä” (Mark.15:37); ”Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.”(Luuk.23:46) ja ”Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh.19:30)

 

Jeesus kuoli ristillä, mutta kaikki ei loppunut siihen, sillä ei Jeesus jäänyt ristille tai joutunut johonkin joukkohautaan. Sillä jo Vanha Testamentti ennustaa:

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes.53:8-9)

Ja Uusi Testamentti vahvistaa tämän todistamalla hänestä:

Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen  ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.” (Matt.27:57-60)

Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.

Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.

Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.

Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.” (Joh.19:38-41)

Otin tapahtuman kuvauksen ensimmäisestä ja viimeisestä evankeliumista, mutta lisäksi myös evankelistat Markus ja Luukas todistavat samoin.

Jeesus ei siis joutunut ”hukkaan”, vaan sai arvonsa mukaisen hautauksen.

 

Nyt hyvä lukija tai kuulija, saatoit saada käsityksen, että tässä oli kaiken loppu – Jeesuksen hauta.

 

Ei, vaan tässä onkin uuden alku!

 

Sapatin jälkeisenä aamuna tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa, mutta löysivätkö he Jeesuksen? Eivät.

Sen sijaan he näkivät haudan suulla olleen kiven vieritetyksi pois ja sillä istuvan enkelin;

Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.

Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut.” (Luuk.28:5-6)

Samasta asiasta kertoo evankelista Markus:”Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.

Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?”

Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri.

Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti.  

 Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat.” (Mark.16:1-6)

Evankelista Luukas puolestaan kuvaa tätä tapahtumaa näin:” Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin.

Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.

Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.

Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.

Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,

sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.’” (Luuk.23:55 – 24:1-7)

Otan tähän vielä evankelista Johanneksenkin kuvauksen tyhjän haudan tapauksesta:

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: ”Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet.”

Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.

Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle.

Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.

Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä

ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.

Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.

Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva.” (Joh.20:1-9)

Se toinen opetuslapsi, jonka nimeä ei tässä mainita, oli minun ymmärrykseni mukaan Johannes.

Evankeliumin maininta siitä, että tämä toinen opetuslapsi ”näki ja uskoi”, tarkoittaa näkemykseni mukaan sitä, että hän uskoi haudan tyhjäksi, mutta ei vielä ylösnousemusta. Tähän viittaa lainaamani raamatunkohdan jae ”…eivät vielä ymmärtäneet, että hän oli kuolleista nouseva.”

 

Raamatussa kaikki evankelistat kirjoittavat silminnäkijöiden omakohtaisten todistusten nojalla, että

hauta oli tyhjä!

 

Jos se olisi jäänyt viimeiseksi tiedoksi, voisi olla, että tämä olisi vähitellen muodostunutkin kaiken lopuksi, sillä muisto Jeesuksesta olisi vuosien, vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa haalistunut, hiipunut ja lopulta todennäköisesti unohtunut kokonaan.

Mutta näin ei käynyt, sillä Jeesus ei jättänyt epäselväksi, miten hänen tilansa oli.

Mikä on tapahtumien tarkka aikajärjestys, sitä en tiedä. Kerron Raamatun kirjojen mukaisessa järjestyksessä tapahtumat, jotka osoittavat Jeesuksen eläneen vielä tässä maailmassa kuolemansa jälkeen.

Matteuksen evankeliumin mukaan menivät Maria Magdaleena ja se toinen Maria sapatin jälkeisenä viikon ensimmäisen päivän aamuna Jeesuksen haudalle, jossa enkeli kertoi naisille Jeesuksen nousseen ylös ja kehotti naisia viemään tämän tiedon Jeesuksen opetuslapsille sekä tiedon siitä, että Jeesus menee edeltä Galileaan, jossa tämän tiedon saaneet saisivat hänet nähdä.

Mutta heidän mennessään saivat he omin silmin nähdä Jeesuksen ja kuulla hänen puhuvan heille.

Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä.” (Matt.27:9-10)

Evankelista Markus kertoo Jeesuksen ilmestymisestä näin:

Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.

Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet.

Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.

Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään.

Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.

Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

(Mark.16:9-16)

 

Luukas kertoo evankeliumissaan naisten kohdanneen viikon ensimmäisenä päivänä varhain aamulla Jeesuksen haudalla kaksi enkeliä, jotka muistuttivat heitä Jeesuksen puhuneen Galileassa ollessaan heille ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemisestaan.

Samoin hän kertoo Emmauksen tiellä tapahtuneen Jeesuksen ja kahden miehen, joista toisen nimi oli Kleopas, kohtaamisesta ja Jeesuksen suorittamasta leivän murtamisesta ja sen jälkeisestä katoamisesta.

Nämä miehet menivät välittömästi tapahtuneen jälkeen kertomaan tästä Jeesuksen yhdelletoista opetuslapselle sekä niille, jotka olivat heidän kanssaan:

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.”

Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?”

Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.

Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Te olette tämän todistajat.  (Luuk.24:36-48)

 

Vielä Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ilmestyneen opetuslapsilleen kolme eri kertaa. Ensimmäisellä kerralla Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana oleville muille opetuslapsille paitsi Tuomaalle, joka ei ollut paikalla, toivottaen heille rauhaa ja näyttäen heille kätensä ja kylkensä. (Joh.20:19-20)

Toisella kerralla myös Tuomas oli mukana ja tästä tapauksesta kerrotaan Raamatussa näin:

Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”

Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.”

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:26-29)

Kolmannella kerralla Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla, kehottaen aamulla koko yön turhaan kalastaneita opetuslapsia heittämään verkon veneen oikealla puolelle, jolloin he saivat ns. ”Pietarin kalansaaliin” 153 kalaa. Evankeliumin viimeinen, 21. luku on kokonaisuudessaan kuvaus tästä tapahtumasta.

 

Näin Raamattu todistaa, paitsi että hauta oli tyhjä, myös sen, että Jeesus nousi kuolleista ja eli. Mutta nyt ylösnousemisruumiissa, joka on täysin vapaa fyysisistä rajoituksista, mutta voi olla myös fyysisen ruumiin kaltainen, jota opetuslapset voivat koskettaa ja jossa Jeesus myös söi ja joi heidän nähtensä.

 

Niin, ylösnousemus oli tapahtunut ja todistettu, mutta menikö ja jäikö Jeesus nyt johonkin epämääräiseen paikkaan tai olotilaan, josta ei ole sittemmin mitään kuultu, nähty tai tiedetty?

 

Ei, vaan hän meni takaisin sinne, mistä hän oli lähtenytkin maailmaan eli Jumalan isänsä luo.

Siitä meillä on muutamia Jeesuksen itse lausumia ”etukäteistiedotteita”.

Otan niistä tähän Johanneksen evankeliumin mukaiset ilmaisut.

 

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:2-3)

Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” (Joh.16:28)

 

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,” (Joh.14:12)

 

Jeesuksen taivaaseen astuminen

 

Vanhin evankeliumi, Markuksen evankeliumi kertoo tästä hyvin lakonisesti näin:

Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.” (Mark.16:19)

Tuon ylle lainatun evankeliumin kohdan  mukainen tapahtuma siis sattui Jeesuksen puhuttua ilmestymisensä jälkeen yhdelletoista opetuslapselleen näiden ollessa aterialla. (Mark.16:14 ja siitä eteenpäin)

 

Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.”

Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.

Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.

Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.” (Luuk.24:49-52)

 

Tähänkö nyt lopetan asian käsittelyn, kun Jeesus on turvallisesti takaisin taivaassa?

 

En, vaan tutkimusta on jatkettava eteenpäin loogiseen loppuun asti.

 

Jeesus ei nimittäin jättänyt opetuslapsiaan lopullisesti, vaan hän ilmoitti tulevansa aikanaan takaisin.

 

Otan tässä kohtaa esille muutaman kohdan Raamatusta.

 

Jeesus sanoi niille fariseuksille siinä yhteydessä, kun he olivat tulleet varoittamaan häntä Herodeksen halusta tappaa hänet, mm:

Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.’ Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.’” (Luuk.13:35)

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.

Ja teille sanotaan: ’Katso, tuolla hän on!’ ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.

Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.” (Luuk.17:22-24)

 

 

Jerusalemin hävitys

 

Koskettelen nyt Jerusalemia ja sitä mitä Jeesus sanoi sen kohtalosta.

 

Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:

”Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.”” Luuk.(21:5-6)

 

Tämä tapahtui sitten v. 66 jKr. alkaneesta pyhäinhäväistyksestä. Roomalainen prokuraattori Cessius Floris ryösti 17 kultatalenttia Jerusalemin temppelin aarteesta. Kaupunkilaisia kokoontui mielenosoitukseen vaatimaan pyhäinhäväistyksen peruuttamista. Floris komensi sotilaat mielenosoittajien kimppuun ja tästä alkoi ketjureaktio, joka muutti paikallisen mellakan sodaksi. Juutalaiset valtasivat Masadan linnoituksen ja aloittivat sieltä saamiensa aseiden avulla Jerusalemin varuskunnan piirityksen, tappoivat kaikki sotilaat, jolloin Floriksen oli paettava kaupungista.

Tämän jälkeen keisari Nero lähetti Juudeaan yhden parhaista sotapäälliköistään, Vespaniuksen ja tämän pojan Tituksen.

Neron kuoleman jälkeen Vespanius palasi Roomaan jättäen sodanjohdon Titukselle. Titus aloitti Jerusalemin piirityksen vuoden 70 alkupuolella ja elokuussa kaupungin muurit murtuivat. Roomalaiset sytyttivät temppelin tuleen ja veivät temppeliaarteet mukanaan. Jerusalem ryöstettiin ja hävitettiin ja kymmeniä tuhansia ihmisiä vietiin orjuuteen.

Seuraavalla vuosisadalla keisari Hadrianus päätti rakennuttaa Jerusalemin paikalle roomalaisen siirtokunnan nimeltä Aelia Capitolina, jolloin Juudeaan jääneet juutalaiset nousivat jälleen kapinaan. Simon Bar-Kokhba niminen juutalainen johti tätä vuonna 132 alkanutta kapinaa. Kapina oli oli lopullisesti lyöty vuonna 135, ja tästä alkoi juutalaisuuden suuri hajaannus – DIASPORA!

 

Näin toteutui se, mitä Jumala Mooseksen kautta oli israelilaisille puhunut jo ennen kuin he olivat päässeet luvattuun maahan.

Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi.

Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä.

Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun.

Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi.

Aamulla sinä sanot: ’Jospa olisi ilta!’ ja illalla sanot: ’Jospa olisi aamu!’ – sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi.”  (5Moos.28:63-65)

 

 

Tämäkö oli sitten kaiken loppu?

 

Israelin valtio ja sen pääkaupunki Jerusalem hävitettynä ja kansa, juutalaiset hajotettuna ympäri Rooman valtakuntaa ja myöhemmin ympäri koko maailmaa, jossa he vähitellen sulautuivat ja hävisivät historian hämärään.

Ei, sillä Herra ei kuitenkaan unohtanut omaa kansaansa. Jo samalla, kun Herra Mooseksen kautta ilmoitti juutalaisten karkottamisesta kaikkien kansojen sekaan, hän taas Mooseksen kautta antoi lupauksen:

”Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,

 ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapse si, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken,

 niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.

Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin.

Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.

Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.

Ja Herra, sinun Jumalasi, antaa kaikkien näiden kirousten kohdata sinun vihollisiasi ja vihamiehiäsi, jotka sinua vainosivat.

 Ja sinä kuulet jälleen Herran ääntä ja pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.” (5Moos.30:1-8)

Tämähän on Raamatussa luvattu ties kuinka monessa muussakin kohdassa, mutta koska tämä esitys ei ole tutkielma juutalaisten exoduksesta, vaan lähinnä kokonaisvaltainen esitys käsityksestäni alusta-loppuun Raamatun mukaan, otin tähän vain tämän yhden kohdan.

 

Yllä olevan raamatunkohdan ennustamat tapahtumat alkoivat toteutua juutalaisten oltua hajaannuksessa yli 1700 vuotta.

Lainaan tähän tekstikappaleen Internetistä; Tieteessä tapahtuu nro:n 3/2006 sivulta:

”Erittäin tärkeä askel juutalaisvaltion kehityksessä

oli Ison-Britannian vuonna 1917 antama

  1. Balfourin julistus, jossa ulkoministeri

Arthur James Balfour ilmoitti hallituksensa tukevan

juutalaisten kansallisen kodin perustamista

Palestiinaan, jonka sen armeijan joukot olivat

hiljan vallanneet turkkilaisilta. Myös Britannian

1920 alkaneen mandaattivallan säännöt tunnustivat

”juutalaisen kansan historiallisen yhteyden

Palestiinaan” ja tekivät hepreasta alueen virallisen

kielen englannin ja arabian rinnalla.”

 

Tämän seurauksena juutalaisia alkoi muuttaa maahan yhä enemmän juutalaisia, joita 1800-luvun alussa oli vajaa 10 000 ja ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessäkin kuitenkin jo n. 60 000.

Vuonna 1936 juutalaisten määrän arvioidaan olleen 370 000 – 400 000 henkeä.

Toisen maailmansodan juutalaisvainot lisäsivät juutalaisten maahanmuuttoa monin verroin.

 

Todella merkittävä asia on:

Israelin valtion itsenäisyysjulistus 14.5.1948.

 

Tästä alkoi taas juutalaisten elämä omana kansana.

Alku ei kuitenkaan ollut helppo eikä kivuton. Välittömästi Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen Syyrian, Libanonin ja Irakin joukkoja hyökkäsi maahan pohjoisesta, Jordanian joukkoja idästä ja Egyptin joukkoja etelästä. Israelilaiset kuitenkin onnistuivat pysäyttää hyökkäykset ja vuonna 1949 julistetun tulitauon jälkeen Israelin haltuun jäi suurempia alueita, kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu.

Vuonna 1956 käytiin ns. Siinain sota ja 1967 kuuden päivän sota ja toistaiseksi viimeinen varsinainen sota oli 1973 käyty Yom Kippur-sota.

Kuuden päivän sodassa aikana Israel sai haltuunsa koko Jerusalemin.

Täyttyikö siinä jo silloin Luukkaan evankeliumiin taltioitu Jeesuksen ennustus Jerusalemista?:

ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk.20:24) Minä en tiedä, Jumala sen tietää.

 

Pakanakansojen hyökkäys Israeliin

 

Vielä ei ole tapahtunut se, mitä Raamattu monessa kohdin ennustaa, nimittäin ennen Herran tuloa tapahtuva pakanakansojen hyökkäys Israeliin.

Juuri nyt on meneillään voimakas poliittinen painostus Israelia kohtaan, johon ovat yhtyneet paitsi tietenkin arabi- ja yleensä muslimivaltiot Iran etunenässä, myös EU, jonka puheenjohtajamaana tätä kirjoittaessani toimiva Ruotsi on tehnyt päätöslauselmaehdotuksen, minkä mukaan Itä-Jerusalemista tulisi perustettavan palestiinalaisvaltion pääkaupunki.

Tähän suuntaan tuntuu toimivan myös Yhdysvallat.

 

Elävimpiä, ehkä peräti elävin kuvaus tästä hyökkäyksestä on Hesekielin kirjassa, sen 38 ja 39 luvuissa, joista osan lainaan tähän alle:

”Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan

ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.

Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla.

Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat – lukuisat kansat ovat sinun kanssasi.

Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten.

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi” (Hes.38:2-9)

 

Kuvaus jatkuu sitten seuraavasti:

Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa?”  (Hes. 38:16-17)

Mutta kun tämä tapahtuu, niin Israel ei jää yksin, vaan Jumala puuttuu konkreettisesti sotatapahtumiin edelleen Hesekielin mukaan:

Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku.  Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille. – – –

Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi.

Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille ja metsän eläimille ruuaksi.

Kentälle sinä kaadut. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.”  (Hes.38:18; 39:3-5)

 

Myös Danielin kirjassa puhutaan viimeisten aikojen tapahtumista, mutta koska minun ymmärrykseni ei riitä niitä käsittämään, niin en ota niitä tähän muuta kuin ihan kirjan loppusanoja:

Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: ”Herrani, mikä on oleva näitten päätös?”

Niin hän sanoi: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.

Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.

Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Dan.12:8-13)

Viimeinen virke sisältää siis myös lupauksen ylösnousemuksesta päivien lopulla.

 

Myös useissa muissa profetioissa Jooelin ennustetaan näistä tapahtumista, joista otan tähän esitykseeni vain muutaman:

Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani” (Jooel 3:1-2)

Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.

Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Ja Jerusalem on oleva pyhä, ja vieraat eivät enää kulje sen läpi.” (Jooel 3:15-17)

 

Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.

Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

 

Olemmeko me nyt siinä tilanteessa, josta profeetta Miika lausuu?: ” Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita, jotka sanovat: ”Se saastutettakoon; katselkoot meidän silmämme iloksensa Siionia!”

Mutta he eivät tunne Herran aivoituksia eivätkä ymmärrä hänen neuvoansa, sillä hän kokoaa heidät niinkuin lyhteet puimatantereelle.

Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautasarvet ja vaskisorkat minä sinulle annan, ja sinä survot murskaksi monet kansat. Ja minä vihin Herralle, tuhon omaksi, heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.”(Miika 4:11-13) –Minä en rohkene ruveta sitä arvailemaan, Herra, Israelin Jumala sen tietää.

 

Israelin kansasta Herra sanoo profeetta Sefanjan kautta: ” Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina.

Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin – siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden; sanoo Herra.” (Sef. 3:19-20)

 

Vielä puhutaan Raamatussa, Sakarjan kirjassa pakanakansojen hyökkäyksestä Israeliin ja siitä, mitä niille tapahtuu, mm. seuravasti:

Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” (Sak.12:1-3)

Kuvaus jatkuu vielä seuraavasti:

Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.

Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.

 

Elämmekö nyt näiden päivien aatopäiviä? EU ja YK puuhaavat mm. Jerusalemin jakamista ja sen itäosan tekemistä Palestiinan pääkaupungiksi. Tätä varten Israeliin olisi ilmeisesti lähetettävä YK:n ja/tai EU:n joukkoja rauhan turvaamisen tai rauhaan pakottamisen nimissä.

 

Minun mielestäni Suomen kirkoissa tulisi liittää yhteisten asioitten puolesta tapahtuvaan rukoukseen rukous, jossa pyydettäisiin Herraa varjelemaan Suomen esivaltaa lähettämästä Suomen joukkoja Israeliin, Herran omaan maahan ja siten vetämästä myös meidän päällemme ne rangaistukset, jotka tulevat kohtaamaan näitä joukkoja lähettäviä maita ja kansoja.

 

Tässä yhteydessä voi esittää näkemyksen tai ehkä paremmin kysymyksen siitä, viittaako Sakarjan kirjan vähän aikaisemmin lainaamani kohta ”… Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” samaan asiaan, mistä Paavali puhuu ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikalaisille?:

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.

Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1Tess.4:13-17)

 

Tämä voi mielestäni tarkoittaa ns. tuhatvuotista valtakuntaa, jota Ilmestyskirja kuvaa seuraavasti:

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.

Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi

ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,” (Ilm.20:1-6)

 

Minä olen ymmärtänyt tuhatvuotisen valtakunnan, jolloin Kristus hallitsee maan päällä Jerusalemissa, seuraavan pakanakansojen hyökkäystä, mutta olevan ennen seuraavaa tapahtumaa:

 

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.”  – ” Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.

(Ilm.3:11-12; 21:1-4)

 

Tässä on nyt sitten tämän LOPPU.

 

MUTTA SAMALLA KAIKEN UUDEN LOPPUMATON ALKU!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

36 kommenttia artikkeliin ”Ajatuksiani kaikesta

  1. Se, että tämä kirjoitus jollakin tavalla aukeaisi edellyttää sitä että uskoo Raamatun sanan olevan totta, jos ei usko niin ei silloin kirjoitus sano mitään.

    Olisi mielenkiintoista kuulla se, miten evoluutioon uskovat selittäisivät ihmisen henkisen kehityksen joka on eläimeen verrattuna aivan toista luokkaa. Mistä ne kuuluisat arvot ovat peräisin jos niitä ei ole kopioitu Raamatusta.

    Eläimillä ei ole arvoja eikä ne tiedä edes sitä ovatko ne itse olemassakaan. Ei voi sanoa että eläin rikkoo toista eläintä kohtaan ja vaatia sitä että ne tekisi parannuksen sekä parantaisi käytöstään.

  2. ”Eläimillä ei ole arvoja eikä ne tiedä edes sitä ovatko ne itse olemassakaan.”

    Et selvästikään tunne asiaa. Monet eläimet esim. tunnistavat itsensä peilistä eli tietävät olevansa olemassa. Delffiinit ja valaat ja monet linnut ovat yksinkertaista ihmistä älymkkäämpiä’. Juuri tuli uutinen valasta, joka pelasti ihmisen joutumasta hain hampaisiin. Elefanteilla ja gorilloilla on selvästi arvoja, ne huolehtivat yhdessä lauman heikoimmista.
    Seurasin pihallani varista,joka otti tyhjän leipussin pohjaosasta nokkaansa ja ravisteli pussista muruset pihalle. Älykästä.

  3. Eläimillä on ihmistä paljon pitemmälle kehittyneet vaistot jotka ohjaavat niiden lisääntymistä ja ravinnon saamista, ei vaistoa voi sanoa älykkyydeksi. Vaisto on istutettu jo perimään joka mahdollistaa lajin säilymisen.

    Se, että eläin oppii sitä opetettaessa ei tarvitse älykkyyttä vaan muistia joka tallentuvat aivoihin ja tilanteen muuttuessa se toimii aikaisemmin opitun muistin varassa.

    Tässä eroa evoluution ja Raamattuun uskovan maailmankuva eroaa ratkaisevasti toisistaan, koska Raamatun mukaan ihminen on luotu ihmiseksi ja eläin eläimeksi. Evoluutio sanoo että eläimen perimässä on tapahtunut solun jakautuessa virhe toisensa jälkeen niin kauan että viimein on tuloksena ihminen.

    Nyt jo tiedetään ettei virhe vie kehitystä eteenpäin vaan siitä seuraa lajin heikkeneminen.

  4. Johan sen sanoo jo tavallinen ihmisen järki, että luodulla on luojansa, sanottakoon nyt vaikka lautataapeli, koska olen itse ollut sellaisia purkamassa.

    Mutta miksi tämän olevaisuuden lautataapelin tekijä ei ole yksinkertaisen selvästi ilmoittanut kaikille olemassaolostaan, vaan jättänyt sen enemmän tai vähemmän eri suuntaan repivien luomiensa ihmisten tehtäväksi?

  5. Kyllä minusta lautatataapelin tekijä ilmoittaa Poikansa kautta olemassa olostaan aika selvästi, mutta jos ihminen ei halua uskoa niin hän valitsee osansa.

    Tekisi vielä sanoa tuon lautataapelin kohdalla se, että nykyään ymmärretään niin, jos lautataapelille annetaan aikaa miljoonia vuosia niin siitä syntyy talo.

  6. Toivon kirjoitus on niin paljon asiaa sisältävä että se vaatisi hyvää raamatun tuntemista ja vielä luetun ymmärtämistä niin kuin se on tarkoitettukin.

    Viimeinen kommentti kysyy, miksi Jumala ei selvemmin ilmaise itseään ymmärrettävällä tavalla. Tästä herää kysymys, mikä olisi se tapa jonka kaikki ymmärtäisivät.

    Yksi edellytys oli ainakin kirjoituksen keksiminen jolla voitiin ajatuksia kirjoittaa muistiin. Moosekselle annettu lain taulu oli selvästi kirjoitettu, joka oli jo silloin hyvin ymmärretty juutalaisten keskuudessa.

    Pitäisikö tänä päivänä antaa joku uusi lain taulu, jonka tämän ajan ihmiset ymmärtäisivät. Millainen se sitten olisi, sitä olisi hyvä miettiä, jos ei usko ensimmäiseen Moosekselle annettuun lakiin.

    Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä oli hyvin tilanteen kuvaava, kun rikas mies kuoli ja joutui kadotukseen. Hän oli kovissa tuskissaan ja pyysi että rajan paremmalla puolella oleva mies menisi varoittamaan hänen lähimmäistään ettei joutuisi samaan vaivaan. Hänelle sanottiin ettei häntä uskottaisi vaikka hän nousisi kuolleista ja menisi heille kertomaan mikä heitä kohtaa kuoleman jälkeen.

    Vielä ihmisen luomiseen tai syntymiseen solujen virheiden kautta, antaa seuraava kirjoitus aika selventävän kuvan.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/p/testi-sivu.html

  7. ”Eläimillä on ihmistä paljon pitemmälle kehittyneet vaistot jotka ohjaavat niiden lisääntymistä ja ravinnon saamista, ei vaistoa voi sanoa älykkyydeksi.”

    Täysin vanhentunut käsitys. Läheskään kaikkia myös opettamattomien eläinten selvästi johdonmukaista ja älykästä ongelmanratkaisukykyistä käyttäytymistä ei voida palauttaa vaistoihin. Ja mitä muuten vaistot ovat? Nehän ovat eräänlaista superälykkyyttä…
    Esim. noille kuvaamilleni variksille ei oltu opetettu että leivänmuruja on pussien pohjalla puhumatakaan että niille olisi ko ravistelutekniikka opetettu. Linnut käyttävät tutkitusti hyväkseen maantie- ja rautatielinjoja palatessaan pitkiltä matkoilta. Kyse on tässäkin päättelykyvystä ja muistista,ei vaistoista. Delffineistä’ onsanottu, että ne rakentaisivat meren alle kaupunkeja jos nillä vain olisi kädet ja jalat. Aivot eivät aseta estettä.
    Ihminen ei todellakan ole maailmankaikeuden keskus, kuten hän omahyväsyydessään ja itsekeskeisyydessään usein uskoo. Maailmankaikkeuden taivankappaleet kun eivät nekään totisesti kierrä maata, vaikka siihenkin lähes 1500 vuotta sokeasti uskottiin. Luepa esim. tämä: https://yle.fi/uutiset/3-9185368

  8. Älykkyydellä saattaa olla monta eri tulkintaa, jos tarkoitetaan ongelmien ratkaisukykyä niin ihminen on eläimestä valovuosia edellä. Ei voisi kuvitellakaan että eläin rakentaisi avaruusaluksen ja lentäisi sillä kuuhun.

    On lintulaji joka lentää yhtä mittaa Kanadasta Tahitille ilman välilaskuja. Kuinka ensimmäinen lintu osasi sen tehdä, siihen ei ole muuta selitystä kuin että sille on luotu järjestelmä joka ohjaa sen perille, tämä järjestelmä ei ole voinut syntyä sattumalta miljoonien vuosien tuloksena.

    Sirkuksen opetetut eläimen muistavat sen kun ne tekevät määrätyn tehtävän niin ne saavat siitä palkinnon, usein makupalan, ei sitä voi älykkyydeksi sanoa.

    Sitten eläimen moraalista, onko se moraalia, kun kissa ottaa hiiren kiinni ja leikkii sillä niin kauan kun hiirestä henki lähtee. Ei kissa ajattele sitä mitkä kivut hiirellä ovat, kyseessä on vaistonvarainen käyttäytyminen.

    Jos kissa vahingossa pudottaa pöydältä maljakon joka särkyessään pitää äänen jota kissa säikähtää, todennäköisesti se ei tee toista kertaa. Jos oletetaan että kissalla olisi moraalia niin se olisi pahoillaan aiheuttamastaan vahingosta, mutta ei se sitä jälkeenpäin mieti.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaisto

  9. Ei voisi kuvitellakaan että eläin rakentaisi avaruusaluksen ja lentäisi sillä kuuhun.

    Se olisi teoriassa esim. delffiineille mahdolista, jos niillä’ olisi suorituskykyiset kädet ja jalat.
    Älykäs varis on älykkäämpi kuin älyllisesti rajoittunut ihmnen. Enkä sanonut etteikö eläimillä olis vaistoja, mutta nillä on m y ö s monilla erittäin korkea älykkyys ja myös minä-tietoisuus ja myös sosiaalisuus ja myös lajityypillinen ja laumasidonnainen moraali ja käymttäytyminen.
    Se että ihminen kokonaisuudessan on suorituskykyisempi ja typeryydessään ja ahneudessaan kykenevä’ tuhoamaan koko maapallonsa ei tee häntä eläimistä kokonaan poikkeavaksi. Ihminen on eliökunnassa nisäkäs siinä kuin sikakin.
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001250037.html

  10. En kiistä vaikkapa variksen älykkyyttä. Mutta että ”älykäs varis on älykkäämpi kuin älyllisesti rajoittunut ihmnen”? Eikö variskin ole älyllisesti rajoittunut? Lienee kaikki elolliset olennot älyllisesti rajoittuneita ja raja älykkyydelle lienee olemassa, vai onko?

    Entä tekoäly, joka on jo pantu käskemään toisia tekoälyjä eli siis tekoäly kykenee jo organisoimaan. Onko sillä olemassa rajoja? Onko tekoäly kenties rajaton kehittymään? Tai onko se viimein se tie ihmisen niin kauan haaveilemaan kuolemattomuuteen ja siihen meille kaikille luvattuun, mutta vielä täysin havainnottomaan ikuiseen elämään..? Vai organisoiko tekoäly ihmisen jossain vaiheessa tarpeettomana, rajoittuneena ja muutenkin vanhanaikaisena kaatikselle?

  11. Taisit Yki lukea viestistäni sanan ’rajoittunut’ sen kontekstistaan irrallisena ja vähän ns. uuspeilimäisesti…Kun esim. sanon, että jalkansa menettäneellä kaverilla on rajoittunut kävelykyky en samalla sano, että muilla olisi rajaton kävelykyky…

  12. Heh. No joo. Mutta onko tiedossa älyllisesti vähemmän suorituskykyisiä variksia ja päinvastoin? Todennäköisesti variksissakin on enemmän ja vähemmän älykkäitä yksilöitä, mutta onko siitä tutkimustietoa? Ja kuinka paljon niiden käyttäytyminen eroaa ihmisten älyllisistä eroavaisuuksista?

  13. Tottakai eläintenkin älykkyydessä on tutkitusti lajin sisisäkin eroja. Olennaista tässä keskustelussa on nyt kuitenkin ollut minun kulmastani se, että eläimet eivät eroa ihmisestä niin olennaisesti kuin Kalevi yrittää uskonsa silmälasien läpinähden esittää.

  14. ”Tottakai eläintenkin älykkyydessä on tutkitusti lajin sisisäkin eroja. Olennaista tässä keskustelussa on nyt kuitenkin ollut minun kulmastani se, että eläimet eivät eroa ihmisestä niin olennaisesti kuin Kalevi yrittää uskonsa silmälasien läpinähden esittää.”

    Näistä Sepon esille ottamista eroista muutama sana.

    Minun ei tarvinne ottaa, biologi kun en sen enempää ole, muuta kuin pääpiirteitä joistakin.

    Monet Eläimet osaavat ilman apuvälineitä lentää paremmin kuin ihminen.
    ” juoksevat ”
    ” uivat ”
    ” kuulevat ”
    ” näkevät ”
    ” hyppäävät ”
    ” kantavat taakkoja ”
    ” haistavat ”
    ” suunnistavat ”
    Eli kaikista aistein havaittavissa olevassa asioissa joku
    eläin on parempi kuin ihminen.
    Ainostaan oman lajitoveriensa tuhoamisessa eläin on huonompi kuin ihminen!

  15. ”Olennaista tässä keskustelussa on nyt kuitenkin ollut minun kulmastani se, että eläimet eivät eroa ihmisestä niin olennaisesti kuin Kalevi yrittää uskonsa silmälasien läpinähden esittää.”

    Ihmisellä on samat rakennusaineet kuin eläimilläkin, sehän on tosiasia mutta ero on siinä että ihminen on luotu erikseen vaikka rakennusaineet ovat samat niin kuin kaikissa muissakin elollisessa olioissa ja myöskin kasveissa. Ero on vain siinä että ihminen on saanut sielun jota eläimessä ei ole.

    Ihminen on vastuussa tekemisistään mutta eläin ei ole, ei eläimessä kuoleman jälkeen ole mitään jatkuvuutta, mutta ihmisen on, se on ratkaisevan suuri ero.

  16. ”Ihminen on vastuussa tekemisistään mutta eläin ei ole, ei eläimessä kuoleman jälkeen ole mitään jatkuvuutta, mutta ihmisen on, se on ratkaisevan suuri ero.” (Kalevi)

    Emme tiedä onko ihmisessäkään hänen ruumiistaan erillistä sielua. Jos on, semmoinen voi olla eläimilläkin. Raamattu ei sano ettei eläimillä olisi sielua. Oletetulla sielulla on tajunta mikä on myös eläimillä.. Raamatun ihmiseen käytetyt kolme sielusanaa ovat rucah , neshmot ja neshma ja ne viitttaavat tuuleen/happeen, elämänvoimaan ja henkilöön. Eivät siis johonkin ainettomaan sielu-olioon.

  17. Kalevi kirjoitat: ”Ero on vain siinä että ihminen on saanut sielun jota eläimessä ei ole.”

    Tarkoititko sielua yleensä, vaiko sielujen erilaisuutta?
    Ihan vain lyhyesti, ainakin tässä vaiheessa:
    – ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4)
    – ”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (1. Moos. 17:11)
    – ” Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (1. Moos.17:14) j.n.e

    No sitten toinen asia, Raamatun kirjoittamisen aikana ei kai tiedetty, että veri uudistuu eli vanhat muutaman viikon aikana ”eläneet” verisolut kuolevat ja uusia syntyy ne korvaamaan. Niin eläimen kuin ihmisenkin veri. Ja minun ymmärtääkseni ihmisen veri on periaatteessa samanlainen kuin eläimen ja päinvastoin.

  18. ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”
    Evankeliumi Matteuksen mukaan 16

    Nämä Jeesuksen sanat tarkoittavat mielestäni sielua joka on aineeton ja ei kuole ihmisen mukana.

    Vanhan testamentin aikaan suoritettiin eläinuhreja mutta Jeesuksen uhriveren takia ei enää eläinuhreja tarvita koska Jeesus on sovittanut kaikkien synnit.

    Se, että Mooseksen kautta kiellettiin isestään kuolleen eläimen lihan syönti on hyvin ymmärrettävää sen takia, koska verinen liha pilaantuu helposti. Sianliha oli myös kiellettyä trikiinivaaran takia.

  19. ”Se, että Mooseksen kautta kiellettiin isestään kuolleen eläimen lihan syönti on hyvin ymmärrettävää sen takia, koska verinen liha pilaantuu helposti. ”

    No Raamattu e i motivoi verensyöntikieltoa noin vaan siis näin:

    ”Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (1. Moos.17:14)”

    Siis tässä Raamattu selvääkin selvemmin ilmoittaa eläimellä olevan – aivan kuten ihmiselläkin- sen veressä asuva sielu, sillä ei kait tuossa syömiskiellossa Raamattu ihmisen lihaan viittaa vaan eläinten.

  20. ”Raamatun ihmiseen käytetyt kolme sielusanaa ovat rucah , neshmot ja neshma ja ne viitttaavat tuuleen/happeen, elämänvoimaan ja henkilöön. Eivät siis johonkin ainettomaan sielu-olioon.”

    ”Elämän voima” sopii hyvin kuvaamaan verta sillä ei aivoissa synny mitään ilman veren tuomaa happea. Mitä se ajatus ajatus on, onko se aineellista, ei minusta sillä sitä tutkijat ovat yrittäneet selvittää saamatta mitään mitään tuloksia aikaan. Aivoissa tapahtuu jotain sellaista jota ei voi ihminen ymmärtää.

    Ajatuksissa syntyy joko hyvät tai pahat asiat joita ihminen tekee, ja kun veren antama ”elämän voima” on kaiken takana, niin ei ihme jos veri on Raamatun mukaan keskeisessä asemassa.

  21. ”Raamatun ihmiseen käytetyt kolme sielusanaa ovat rucah , neshmot ja neshma ja ne viitttaavat tuuleen/happeen, elämänvoimaan ja henkilöön. Eivät siis johonkin ainettomaan sielu-olioon.”

    ”Elämän voima” sopii hyvin kuvaamaan verta sillä ei aivoissa synny mitään ilman veren tuomaa happea. Mitä se ajatus ajatus on, onko se aineellista, ei minusta sillä sitä tutkijat ovat yrittäneet selvittää saamatta mitään mitään tuloksia aikaan. Aivoissa tapahtuu jotain sellaista jota ei voi ihminen ymmärtää.

    Ajatuksissa syntyy joko hyvät tai pahat asiat joita ihminen tekee, ja kun veren antama ”elämän voima” on kaiken takana, niin ei ihme jos veri on Raamatun mukaan keskeisessä asemassa.

  22. Et sitten Kalevi ottanut kantaa siihen, että Raamatun mukaan elämilläkin on juurikin veressä oleva sielu.
    Tietenkin antiikin ihmisetkin olivat lähinnä sotien takia
    huomanneet, että jos ihminen menettää paljon verta, hän kuolee,eli elämä riippuu verestä. Mutta miksi se riippuu siitä?
    Takaisin ihmisen tekemiseen. Elohimit puhalsi ihmisen nenään elämän hengityksen eli suomeksi sanottuna elämälle välttämättömän h a p e n nenän kautta ihmisen keuhkoihin. Hapen atomipaino on 16 kuten heprean ruach-sanankin. Sillä ruach/sielu merkitse myös ’tuuli’ ja tuuli on ilmaa ja ilmassa on happea. Nyt tämä ruach /happi siirtyy nopeasti keuhkorakkuloista vereen, jossa se kulkee suurimmaksi osaksi hemoglobiiniin eli verenpunaan sitoutuneena kaikkialle ihmisen elimistöön/lihaksistoon eli ihminen hapettuu ja elämä voi existeerata. Siis ihmisen ’sielu’ eli happi on veressä/veren hemisoluissa ja siksi veri on ’pyhää.’ Tämä pätee tietysti kailla verenkierron ja keuhkot omaavilla elämillä aivan samoin.

  23. Kalevi, olet näköjään sitä mieltä, joka kyllä pitää paikkansa, että kertaus on opintojen äiti, koska sinulla on kaksi sanasta sanaan kommenttia!

    Ajatus on, minun mielestäni ja ilman mitään tieteellistä näyttöä taholtani, sähkövirtaa, niin ihmisen ajatus kuin eläimenkin vaistotoimintakin.

  24. Tarvittaisiin tekniikan apua siihen miten saisin tuon toisen samanlaisen kommentin poistettua.

    ”Ajatus on, minun mielestäni ja ilman mitään tieteellistä näyttöä taholtani, sähkövirtaa, niin ihmisen ajatus kuin eläimenkin vaistotoimintakin.”

    Näin tietysti on mutta on se paljon muutakin jota ei tunneta, esimerkiksi oman minän tietoisuus on vielä tiedemiehille arvoitus, näin ainakin joissakin luentosarjoissa kerrotaan (esim. Pekka Reinikainen).

    Se, miten otetaan tietoa vastaan ilman mitään näkö tai kuulo kontaktia on myös arvoitus. Raamattu perustuu hyvin suurelta osin hengen antamaan tietoon, muuten ei voi ymmärtää sitä miten opetuslasten tietoisuuteen on tullut sellaista tietoa joka on toteutunut ja vielä toteutumatta.

  25. Et sitten Kalevi ottanut kantaa siihen, että Raamatun mukaan elämilläkin on juurikin veressä oleva sielu.
    Seppo

    Tarkoititko sielua yleensä, vaiko sielujen erilaisuutta?
    Toivo

    Eläimen sielun voi kyllä ymmärtää veressä olevalla elämän voimalla mutta ihmisen sielu on paljon muutakin kuin elämän voima.

    Jeesus puhuu huoneesta johon tulee asumaan Pyhä henki tai sitten voi tulla myöskin pahat henget, näin siellä raamatussa sanotaan. Jumala pitää yhteyttä ihmiseen hengen kautta, jos nyt verrataan eläintä niin ei Raamatussa ole kohtaa joka kertoisi Pyhän hengen olevan eläimessä.

    Kaikki Raamatun profetiat ovat tulleet hengen välityksellä, eläimen kautta ei ole tullut yhtään profetiaa. Sielu on yhteyden mahdollistava Luojaansa, sitä ei tietenkään voi ymmärtää miten se tapahtuu mutta tapahtuu joka tapauksessa, sen verran sitä voi käsittää että se vaatii ihmisen aivotoimintaa.

    Jos uskoo evoluutioon niin silloin on vaikea uskoa sielun olemassa oloon, uskon lähtökohtana on se, että ihminen on luotu ihmiseksi ja eläin eläimeksi, muuta vaihtoehtoa siinä ei ole.

    Tämä on vastauksena Sepolle ja Toivolle, pohdinta sielusta jäi jollakin tapaa vaivaamaan alitajuntaan, tämä on kumminkin käsitykseni sielusta.

  26. ”Eläimen sielun voi kyllä ymmärtää veressä olevalla elämän voimalla mutta ihmisen sielu on paljon muutakin kuin elämän voima.”

    Ihan samaa sielu-sanaa käytetään Raamatussa eläimen veren sielusta kuin ihmiseenkin liitetystä sielusta. Ja jos sielu eläimillä olisi vain ’elämänvoima’ niin miksi ihmeessä eläimen veren syöminen pitäisi kieltää…
    Yksi heprean sielu sanoista kuvaa toki elämänvoimaa sillä niin ihminen kuin eläinkin tarvitsee ruachia eli happea, joka luo voimaa lihaksistoihin.

  27. Sielujen erosta:
    Ihmisen sielu:
    ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”(1 Moos. 2:7)
    Eläimen sielu:
    ” Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3.Moos.17:11)
    Tuosta voisi päätellä, että ihmisen sielu on ”rakenteellisesti” erilainen?
    —————
    Tuon edellisen olin kirjoittanut ennen saunaa eli ennen Seppo Heinolan kirjoitusta – ja saunan jälkeen oli Seppo kommentissaan tullut samanlaisen probleeman äärelle.

  28. Sorry nyt vaan Toivo, mutta kyllä se veressä asuva sielu on juuri se sama sielu joka ihmisen nenään puhalletaan. (Ja nenän kautta tietysti keuhkoihin!!!) Eli selkokielellä happi sitoutuu kehkoissa verimolekyyleihin, jotka kuljettavat happea ihmisen elimistöön:

    WIKI: ”Veri on nestettä, jonka joukossa on erilaisia verisoluja.
    Veren punainen väri johtuu punasoluista, joissa on hemoglobiinia eli verenpunaa. Punasolujen tärkeä tehtävä on kuljettaa h a p p e a ensin keuhkoista sydämeen ja sieltä edelleen kaikkialle ruumiiseen. Punasolut kuljettavat soluissa syntynyttä hiilidioksidia keuhkoihin. (Huomaa että a daminkin nimi on juuri 1. punainen,heprean dam = punainen)

    Hapen atomipaino on 16 joka on myös kaikkien kolmenkin Raamatun sielu-sanan gematrinen arvo. Ja erityisesti ruach sielu kääntyy kirjaimellisesti ’tuuli’ ja tuuli on ilmaa ja ilmassa on tuo ’sielu’ eli happi, eli happimolekyyli ’asuu’ näin verimolekyylissä.

  29. Kun ihminen kuolee niin veri hajoaa myös ravintoketjun kulkuun, tästä herää kysymys, kuoleeko sielu myös, jos kuolee niin silloin se on materiaalia mutta jos ei kuole niin silloin sielu ei ole materiaalia.

    Sielu on silloin ikuinen, mutta minne sielu sitten menee kun ei ole enää lihallista ihmistä. Sielu on silloin aineettomassa ja ajattomassa tilassa, jossa ei ole mitään materiaalia niin kuin enkelitkin ovat.

    En usko että eläimillä on ikuinen sielu, eikä siihen Raamattukaan viittaa, vaan erilaisuus on silloin eläimen ja ihmisen sielun välillä, koska ihmisen sielu on aineeton ja eläimen sielu aineellinen.

  30. ’Sielu’ eli eläväksi tekevä h e n g i t y s lue happi on Raamatun mukaan niin eläimellä kuin ihmiselläkin veressä. Tämä on Raamatun narratiivista tieteellistä biologiaa ja täsmää nykytieteenkin kanssa. Kun verisolu hajoaa, siihen sitoutunut happikin irtoaa ja leijuu minne leijuu. Aineen häviämätömyyden laki kuitenkin pätee.

    Kuten sanoin nimi ADaM muodostuu kirjaimesta A ja sanasta DaM. Dam merkitsee hepreassa juri VERI! Sen lukuarvo on 44 ,mikä on ihmisen verisolusta otettavien autosomisten kromosomien määrä. Koko sana ADaM lukuarvo on 45, mikä on miehen ja naisen yhteisten kromosomien määrä ja äännetyn nimen ADAM lukuarvo on 46, joka on ihmisen juurikin luuytimen verisolusta otettujen kaikkien kromosomien määrä.
    ADaM = 45 ja
    JHVH = 26 ja huomaa,että suhde 45:26=1,73 eli tarkasti neliöjuuri kolme joka on maailmankaikkeuden kohdun eli Vesica Pisciksen korkeuden suhde leveyteen.
    Näitä salaisuuden enkeli R a z i e l opetti ihmiskunnalla Edenin yliopistossa tiedon puiden juurilla. Tutkipa tätä ja ihmettele:
    http://www.abovetopsecret.com/forum/thread655755/pg1

  31. Sepon teksti tuossa heti tämän yläpuolella on hyvinkin selventävää tekstiä.

    Sielu ei tv:stä tuttujen henkimaailman ilmiöitä ”tarkkaavien juontajien” mukaan tarkkaa täällä vielä elävien tuttaviensa elämää ja tee huomioita, vaan …

    ” Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” (Saarn. 9: 4-6)

    Se, että heidät aikanaan herätetään viimeiselle tuomiolle, on, kuten joku viisas on joskus jossain sanonut ”toinen juttu”!

  32. ”Tämä on Raamatun narratiivista tieteellistä biologiaa ja täsmää nykytieteenkin kanssa. Kun verisolu hajoaa, siihen sitoutunut happikin irtoaa ja leijuu minne leijuu. Aineen häviämätömyyden laki kuitenkin pätee.”
    Seppo

    Tarkoittaako tämä sitä että ihmisen kuollessa happi on osa sielua ja leijuu minne leijuu.

    Jeesus kulki ylösnousemuksen jälkeen seinien läpi ilman estettä, jolloin hänessä ei voinut olla happea eikä muitakaan materiaaleja, kyllä hän oli henki joka myös Raamatun mukaan tulee ihmiseen eli sieluun jos siellä on tilaa ja ihmisellä on siihen halua.

    ”Aineen häviämättömyyden laki kuitenkin pätee.”
    Seppo

    Tähän vastaa tiede, että materialikin on ajallista joka aikanaan häviää olemattomiin.

  33. Kalevi, se sielu joka Raamatun mukaan on veressä ei tarkoita samaa kuin mitä nykyihminen sielulla tarkoittaa. Ei Raamattu sattumalta pane jumalia puhaltamaan tuulta (ruach) juuri nenään…

    Ei Ut kerro että Jeesus olis tullut henkenä ovien läpi. Päinvastoin kertomuksen jatko korostaa hänen olleen lihaa ja verta. Ovien kiinniolo viittaa opetuslasten pelkoon eikä Jeesuksen sisäntulotapaan. Hän on voinut tulla ikkunasta, joku on voinut avata hänelle oven tai hän on tiennyt kakkosavaimen , ko yläsalihan oli essealaisten kokoushuone.
    Kyllä aineen/energian häviämättömyyden laki on edellen voimassa. Pidin itsestään selvänä, että ymmärsit aineen käsittävän myös siihen sitoutuneen energian.

  34. ”Ei Ut kerro että Jeesus olis tullut henkenä ovien läpi. Päinvastoin kertomuksen jatko korostaa hänen olleen lihaa ja verta. Ovien kiinniolo viittaa opetuslasten pelkoon eikä Jeesuksen sisäntulotapaan. Hän on voinut tulla ikkunasta, joku on voinut avata hänelle oven tai hän on tiennyt kakkosavaimen , ko yläsalihan oli essealaisten kokoushuone.”

    Mielenkiintoinen teoria joka on yhteneväinen liberaaliteologian kanssa, näin sanovat aina suureneva joukko papistossakin. Ei näin voi olla jos Raamattua lukee ajatuksella, on sitten eri asia uskooko siihen mitä on kirjoitettu.

    Jeesus on ilmestynyt Raamatun mukaan niin monelle henkilölle ettei siinä ole mitään epäselvää. Kyllä Jeesus oli henki ilman ainetta, ei muuten voi yhtäkkiä ilmestyä ja sitten hävitä jos ei ole henki ilman ainetta.
    https://www.karikuula.com/150

  35. Kalevi, nuo ’ilmestymiset ja häviämiset’ ovat kääntäjien lennokkuutta. Usein lähtösana on yksinkertaisesti ’tulla’ ja ’poistua’ tai ’näyttäytyä’. Toiseksi Jeesuksen piti välttää törmäämistä roomalaisiin tai roomalaismielisiin juutalaisiin, joten hän liikkui pikaisesti ja huomiota herättämättä. Kun tulen nopeasti vaikka kulman takaa ’ilmestyn’ näkyviin ja kun poistun äkkiä kulman taakse ’häviän näkyvistä’ .Ei siinä mitää ihmettä ole. Jeesus korosti itse ettei hengellä ole lihaa ja luuta,kun opetuslapset luulivat näkevänsä aaveen. Hän myös söi Emmauksen tiellä kohtamiensa kanssa. Eivät henget aineellista leipää syö…

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.