Jeesus oli Uuden testamentin mukaan ”Daavidin poika” ja hänen mainitaan olleen Daavidin huonetta ja sukua.
Mutta koska Maria, tuolloin pelkkä tyttölapsi, joka tämän tahtomattaan tuli astutetuksi, ellei peräti raiskatuksi, sen korkeimman toimesta, ei kaiketi ollut sukua Daavidille, eikä Joosefilla, jonka kyllä kerrotaan olleen ”Daavidin huonetta ja sukua”, ollut mitään tekemistä tämän neitseellisen siemenkylvön kanssa, tulee miettineeksi, miten ihmeessä Jeesus sitten olisi ollut Daavidin sukua. Tai jos Mariakin sitten oli Daavidin sukua, niin lienee Daavidin jälkeläiset olleet ahkeria siementensä levittäjiä niin, että kaikki tienoilla olleet olivat toisilleen sukua. Sisäsiittoisuus ei noihin aikoihin alueella liene ollutkaan kovin harvinaista.
Jeesuksen sanotaan olevan ”kuningasten kuningas”, joten tietty kuninkaallinen Daavidin suku sopii tälle kaikkien janoisten ja syntisten sankarille. Eikä niin väliä, vaikka tuo mystinen Daavid eli peräti tuhat vuotta ennen Jesseä, siis kerrotaan eläneen. Mutta miten voisi tietää varmaksi mitään henkilöstä, joka on elänyt pronssikaudella, joku 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Mitään kirjoituksia tai muuta luotettavaa todennetta ei ole koko Daavidista, saati siitä hirmuisesta jättiläisestä, Goljatista, jonka sankarillinen kaataminen teki paimenpojasta loppujen lopuksi kuninkaan. Sankaritarinaan kuuluu aina vaatimattomat lähtökohdat.
Mielenkiintoisesti septuagintassa Goljat mainittiin parimetriseksi, mutta myöhemmässä masoreettisessa versiossa tämä onkin jo kolmemetrinen. Ja siinä Daavid tappaa Goljatin kahteen kertaan. Ensin linkoamalla kiven ja sen jälkeen miekalla. Daavid onkin kirjurien kokoon raapaisema legenda. Daavidin ja Goljatin yhteenotto on sekin kopsattu muista legendoista, kuten Homeroksen Iliaasta.
Tarinat kuvailevat Daavidia kauniskasvoiseksi, luonteeltaan hartaaksi, viisaaksi, nöyräksi ja sävyisäksi. No, totta Mooses! Eihän sankari voi olla mikään rujo, kauhistuttavan olomuodon omaava ja luonnevammainen. Kuvataanhan Jessekin aina (lähinnä siis länsimaissa) vaaleaihoisena, sinisilmäisenä ja komeana, mutta samalla vaatimattoman ja lempeän näköisenä. Sellainen olemus, jollainen tuon ajan levanttilaisen miehen olemus oikeasti oli, ei oikein sovi meidän länsimaisten uskovien sankari-ihanteeksi.
Mutta olettaen, että jos Jesse tosiaan oli tuo ns. Daavidin poika isälinjaa pitkin, niin tulee miettineeksi, että oliko tarujen kuningas Daavid peräti sukua itse ukko Jumalalle..? Ja onko muuten kukaan miettinyt, mitä sukua tuo itse Jumala oli tai on, mikäli tämä nyt vielä jossain olemassa on? Kaikki elolliset olennot ovat jotain sukua. Jos Jumala on tyystin ilman sukua, voiko tämä sitten olla elollinen..?
Mielenkiintoisesti tällä kyllä oli vaimo, Asera, jota ei kristinuskossa enää ole. Olemattomiin häivytetty. Mitähän mieltä Jumala siitäkin on? Tuskin tämän luvalla tuota sensurointia tehtiin. Mutta tottahan se vaimo piti olla. Miten niitä Jumalan poikia muuten olisi syntynyt? Mutta se tarkoittaisi, että Jumala olisi silloin sukupuoliyhteydessä. Sellaisen ajatteleminenkin olisi kauhistus. Ja syntikin varmaan. Mutta koska oli Asera, jumalatar, Jumala oli mies. Ja Jeesuksella velipuolia enemmänkin kuin vain ne maalliset.
– – –
On muuten sitten hieman kiusallista katsoa Guido Renin maalausta Pyhä Joosef ja Kristus lapsena. Mikäli tai kun Jeesuksen isäpuoli, Joosef, oli nähtävästi vanhemman puoleinen, kuten tutkijat ovat olettaneetkin, ja Maria lienee ollut juuri ja juuri murrosiän ohittanut, ellei murrosikäinen, niin vähän tuntuu siltä, että tuo aika olisi kaivannut ihan kunnolla WOKEA..!
by 