Valtavirran kirkosta erotaan paljon, ja selittäviä tekijöitä löydetään milloin kirkon ahdasmielisyydestä, milloin liiallisesta avarakatseisuudesta, ”kun syntiä ei saa enää kutsua synniksi”. Synnillä tarkoitetaan tällä hetkellä homoutta, mutta aikojen saatossa erilaisissa hengellisissä yhteisöissä synti on voinut olla esimerkiksi alkoholinkäyttöä, avioeroja, tanssia tai esiaviollisia suhteita. Ja ehkä jostain maan alta löytyy yhteisöjä, joissa nämä synnit ovat edelleen voimassa.
Itse olen sitä mieltä, että jos evankelis-luterilainen kirkko on tällä hetkellä jonkun mielestä ahdasmielinen, kirkon imagomainonta on mennyt todella pieleen. Yrittäähän kirkko näkyä esimerkiksi Pride-tapahtumassa (tosin sitä ei huomaisi kukaan, ellei Päivi Räsänen joitakin vuosia sitten olisi puuttunut asiaan). Kirkon mediassa esiintyy jopa vieraiden uskontojen edustajia. Saarnoissa muistutetaan, että Jeesus hyväksyy kaikki ihmiset. Pääasia on olla antamatta liian ahdasmielistä kuvaa.
Kuitenkin, jos minä eroaisin evankelis-luterilaisesta kirkosta, tekisin sen liittyäkseni johonkin vähemmän ahdasmieliseen yhteisöön. Minulle ahdasmielisyys on nimittäin muutakin kuin syntien tuomitsemista. Se on liiallista varovaisuutta ja ympäripyöreitä lausuntoja. Se on kankeaa hierarkiaa. Se on virsien uudelleensanoittamista lupaa kysymättä. Se on seurakuntalaisten painamista ”haavoitettuna olemisen” tilaan melkein joka sunnuntai.
Mutta ei avioliitostakaan saisi erota heti ensimmäisessä vastamäessä. Jospa kuitenkin yrittäisi itsekin jotain. Kas, tässähän tuli samalla tilaisuus mainostaa Ratas ry:n Muutosagentti-konferenssia, jota olen mukana tekemässä elokuun lopussa Klaukkalassa. Toivoisin, että konferenssista tulisi kokonaisuus, joka kannustaisi toimimaan ”vapaana Kristuksessa”, Paavalin tyyliin. Ei siis mikään ihan pikkujuttu.
by 
Minusta kirkon ongelma on samansuuntainen, kuin oikein syvään kumartavalla miehellä. Se on hyvillään, jolle kumarretaan. Joku toinen näkee väin taivaita kurottelevan takapuolen.
Luulenpa, ettei kirkko oikein edes tiedä miksi se on olemassa. Mutta kun on oltu aina ennenkin. Jos kirkolta menee kysymään moraalista neuvoa, kirkko vastaa: ”Jeesus rakastaa sinua.”
”Luulenpa, ettei kirkko oikein edes tiedä miksi se on olemassa”
Aikoinaan meilläkin oli jonkinlainen jako maallisen ja hengellisen vallan kesken. Se tuntuu tänä päivänä olevan luterilaiselta kirkolta pahasti hakusessa.
Katolisessa maailmassa tuo kahtiajako näyttää vieläkin vallitsevan. Jos puhutaan esim. samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä, enempää ortodoksit kuin katolisetkaan eivät edes keskustele asiasta. Sitä tuskin voi pitää syrjimisenä tai ahdasmielisyyteneä.
Yhteiskunnassa avioliitolla on lähinnä juridinen tehtävä. Se määrittää esim. puolisoiden taloudelista asemaa. Uskonnossa sen merkitys on toinen.
Kirkko instituutiona on vuosisatoja edustanut pysyvyyttä lapi jatkuvien yhteiskunnallisten muutosten. Nyt tuntuu, että se ei pysty päättämään mikä sen tehtävä ja asema on.
Eiköhän tämäkin asia ala selvitä, jos tulee jotain valtakunnallista herätystä. Ainakin monet tuntemani henkilöt ovat aika täpinöissä kun nuoria tulee uskoon.. viimeiseksi The Send -tapahtumassa ja helluntailiikkeen maailmankonferenssissa, Go and Make. Molemmat olivat juuri Helsingissä. Ja taitavat ainakin osin olla kirkkokuntarajat ylittäviä tapahtumia.
Kieltämättä ajassa on paljon sellaista, mikä antaa sijaa jonkinlaiselle herätykselle.
Maailman nopeimmin kasvava uskonto on silti islam, avarakatseisuudestaan yleisesti tunnettu (not).
Joo, ..
’Jonkinlainen’ herätys voi varsin hyvin liittyä myös islaminuskoon tai sen vastustamiseen. Herätys ei välttämättä ole aina avarakatseinen.
Totta. Mutta ehkä se on pikemminkin luterilaisen kirkon aseman tunnustamista, että siltä vaaditaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä, vaikka muilta kirkoilta ei vaadita. Että se on enemmän yhteiskunnassa ja elämässä kiinni.
Tämä koko tilanne on sekavan tuntuinen. Tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa kohta kymmenen vuotta. Vihkioikeus on luterilaisen kirkon lisäksi ainakin katolisilla, muslimiyhteisöillä, Vapaakirkolla, Helluntaikirkolla, mormooneilla, Jehovantodistajilla ja jopa Karhun kansalla.
Vaikka vihkiminen antaa kaikille pareille samat juridiset oikeudet, se ei kuitenkaan velvoita samaan, tasa-arvoiseen käytäntöön.
Tasapuolisen käytännön vaatiminen saattaisi aiheuttaa melkoisen metelin yhteiskunnassa.
Luterilainen kirkkokaan ei saa aikaan yhtenäistä ratkaisua. Mikä sitten kirkon herätysliikkeiden kanta on, jää maallikolle arvoitukseeksi.
”Mikä sitten kirkon herätysliikkeiden kanta on, jää maallikolle arvoitukseeksi.”
Mitä tarkoitat? Tässä ei kai mitään arvoitusta. Herätysliikkeet saattavat vielä yhdistää voimansa ja erota kirkosta tämän takia.
Mielenkiintoista kyllä, että jopa jollakin Karhun kansalla on vihkimisoikeus. Tämä oikeus on siis kaikilla virallisen uskonnollisen yhteisön statuksen saamilla yhdyskunnilla. Maallisesti se on sitten vain maistraateilla. Mutta ei urheiluyhdistyksillä tai vaikkapa vapaa-ajattelijoiden yhdistyksillä.
Miksi näin? Miksi uskonnolliset yhteisöt, jos nämä rekisteröidään, saavat vihkimisoikeuden, mutta eivät mitkään maalliset yhteisöt?
Avioliitto on juridinen toimi, joten kaiken kaikkiaan olisi paras, että avioliitton vihkiminen tapahtuisi vain ja ainoastaan yhteiskunnallisesti eli maistraateissa tms. virastoissa. Ne, ketkä tahtovat uskon siunuun liitolleen, hakekoot sitten sen omista uskonyhteisöistään.
Avioliitto on juridinen toimi, joten kaiken kaikkiaan olisi paras, että avioliittoon vihkiminen tapahtuisi vain ja ainoastaan yhteiskunnallisesti eli maistraateissa tms. virastoissa. Ne, ketkä tahtovat uskon siunuun liitolleen, hakekoot sitten sen omista uskonyhteisöistään.
Tässä kysymyksessä olen Ykin kanssa samaa mieltä. Kirkko ei tarvitse valtuuksia vihkiä avioliittoon, sen voi hyvin toimittaa viranomaiset joille on valtuutus annettu. Tämä asia on tullut esille myös kirkon taholtakin, syykin on selvä se lopettaisi kirkon homoparien vihkimisen ja kirkon tämän asian takia jakaantumisen kahtia.
Se mitä vihkimisen jälkeen tapahtuu on jokaisen oma asia, jos pari haluaa vihkimisen siunattavan niin kutsukoon papin mukaan sinne missä häätilaisuus pidetään.
Raamatussa ei löydy paikkaa jossa homot ja lesbot tuomitaan vain sen takia että he eivät voi mennä toista sukupuolta olevan kanssa naimisiin. Raamattu tuomitsee ihmiset tekojen takia, se on niin selvästi sanottu ettei siinä pitäisi olla mitään epäselvää, sen tietää piispatkin mutta he eivät enää noudata paria poikkeusta lukuun ottamatta Raamatun sanomaa joka on Jumalan antama. Vedotaan siihen että maailma on muuttunut ja kirkon pitää muuttua sen mukana. Maailma voi olla muuttunut mutta ihminen ei ole muuttunut pariin tuhanteen vuoteen. Niin tärkeä asia kuin avioliitto on olisi varmasti Raamatussa mainittu jos se olisi ollut samaa sukupuolta olevien kesken hyväksytty mutta siitä ei löydy mitään mainintaa.
Pitää ottaa huomioon myös lasten asema, jokaisen lapsen on turvallisin kasvaa ja kehittyä kodissa jossa on isä ja äiti. Ei ole hyväksi se että aikuisena joutuu homo tai lesbo perheessä kasvanut etsimään kuka hänen isänsä tai äitinsä on, tästä on paljon esimerkkejä.