Kari Enqvist: Tulivuoren varjossa – löytöretkellä identiteettiä etsimässä (WSOY, 2023)
Kari Enqvist on siitä harvinainen kovan tieteen edustaja, että sen lisäksi, että hän on kosmologina kirjoittanut useita tiedettä popularisoivia kirjoja (sai myös Vapaa-ajattelijoiden Väinö Voipio -palkinnon tästä vuonna 2004), on myös pohtinut kirjoissaan uskontoja ja humanistis-filosofisella otteella ihmisen osaa ja arpaa maailmankaikkeudessa. Myös henkilökohtaisesti. Viimeisimmässä, Tulivuoren varjossa, hän käy läpi omaa osaansa ja identiteettiään Euroopan tilanteen muututtua odottamattomasti.
Pohdinnan ja kirjan kirjoittamisen lähtökohta on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Hän vietti ensimmäisen sotavuoden marraskuun Sisilian Cataniassa, aktiivisen Etna -tulivuoren lähettyvillä. Tulivuoren varjossa on vertauskuvallinen ilmaus. Venäjän ja aikoinaan Neuvostoliiton naapurimaat ovat olleet uhkaavan tulivuoren varjossa. Uhka on konkretisoitunut tuolloin tällöin ja se konkretisoitui jälleen helmikuussa 2022. Enqvistin oma aika kertomansa mukaan sijoittuu kahden sodan väliin, ensimmäisen maailmansodan ja nykyisen. Maailmanhistoria muokkautuu usein myös paikallisten ja pienempien konfliktien myötä. Vaihtoehtoisessa historiassa Enqvist olisi Cataniassa ollessaan voinut olla afrikkalaisvaltioista pohjoisimmassa, mikäli Karthago olisi puunilaissodissa voittanut Rooman. Pienetkin historian tapahtumat voivat vaikuttaa lukuisten sukupolvien identiteettiin. Pienestä oli sekin kiinni, ettei Suomesta tullut osa Neuvostoliittoa.
Etna, joka on edelleen aktiivinen, on kerrostulivuori, joka on kasvanut siivu kerrallaan. Enqvist vertaa sitä historiaan. Tuhkaa tuhkan päällä. Ja edelleen, Ukrainan sota on meiltä poissa silmistä, mutta koko ajan mielessä. Vähän kuin Etna Cataniassa, jossa tulivuoreen on 50 km matka. Etna on kuin Putinin Venäjä, sokea luonnonvoima. Sota Ukrainassa käsittämätön kuin tulivuoren purkaus. Euroopan tulivuoret eivät olleet sammuneet, vaikka näin kuviteltiin.
Enqvist vertaa Putinia Mussoliniin, eikä se ole yllättävää – tämä, kuten Putin, halusi valtaa. Muilla päämäärillä ei sinänsä ollut suurta väliä. eikä mitään rationaalisia suunnitelmia ollut. Kunhan väkivallalla saatiin oma asema ja kuviteltu kunnia ja kuviteltu maan kunniakas historia. Sabaudian kaupungissa eräs Enqvistin italialainen ystävä esitteli erään enkelifiguurin kasvoja: mielenkiintoisesti ne kuuluivat Benito Mussolinille. Tämä vihki kaupungin vuonna 1934. Fasismi ja katolinen usko siinä hienosti yhdistyivät.
Uskonto on uskonnolliselle niin erottamaton osa identiteettiä, ettei uskova pysty tuomitsemaan sitä silloinkaan, kun pitäisi. Esimerkkinä Enqvist kertoo Suomen ortodoksikirkon suhtautumisesta Venäjän kirkkoon. Moskovan patriarkka Kirill on siunaillut Putinin sotaa tyyten käsittämättömästi, mutta Suomen arkkipiispa Leo on vain valitellut ja on vain surullinen Kirillin puheista. ”Tilanne on äärimmäisen ikävä”. ”Kylläpä tykitti”, sanoitti Enqvist Leo-arkkipiispasta. Vastaavanlaisesti uskovat kristityt Suomessa ovat mieluusti hiljaa Gazan tapahtumista – tai sitten väittävät kaiken tiedon olevan Hamasin propagandaa.
Monet sodat ovat uskoteltu ”jumalan siunaamiksi” ja Raamatulla perustelluiksi. Miehet aloittavat sodat. Raamatussa puhutaan kiivaasta Jumalasta, joka rankaisee isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen. Enqvist toteaakin, että ”Äitejä ei mainita lainkaan”. Historiassa tapahtuneista ilkeyksistä valtaosa on miesten aikaansaamia. Miesten, joiden mielestä Jumala rankaisee muita, mutta on aina heidän puolellaan.
Uskontoa tässä kirjassa Enqvist ei tämän suuremmin käsittele, mutta hän epäilee, olisiko Italiassa katolisuudella vaikutusta herkkyyteen, millä salaliittoihin uskotaan. -Jos pyhimyksenkuvat voivat tehdä ihmeitä, miksei myöskin maanpäälliset ”paratiisin pyhät”. Tällä hän viittaa calabrialaiseen mafiaan, ´ndranghetaan. Se kyllä on ihme, miten mafia on Italiassa porskuttanut vuosikymmenestä toiseen.
Sota ja rauha, vaiko sota ja raha. Kyllä, nämä viimeksi mainitut kuuluvat yhteen kuin kruuna ja klaava. Itse asiassa pankit, vekselit ja velanoton ekonomia keksittiin Italiassa renessanssin ja kaupunkivaltioiden aikaan. Ilman rahaa ja vekseleitä ei sotiminen ole ollut, eikä ole mahdollista. Sikäli raha, valta ja sota ovat pyhä kolminaisuus. Todellinen, eikä kuvitteellinen kuten kristinuskossa.
Toisessa maailmansodassa liittoutuneet marssivat Via Appiaa pitkin Roomaan. Terracinassa Enqvist saman tien kivetystä katsellessaan sanojensa mukaan tajusi, miten hänen identiteettinsä tukeutuu sotiin. En sitä ihmettele. Omat isovanhempani, kuten moni muukin suvustani, olivat sodissa ja näistä puhuttiin ollessani lapsi ja nuori. Suomalaisten identiteetti tukeutuu varsin paljon varsinkin talvisotaan, josta on kirjoitettu ja puhuttu Venäjän hyökkäyssodan aikana varmaan enemmän kuin parina edeltävänä vuosikymmenenä.
Enqvistin koko uran eetos on ollut totuuden tavoittelun arvokkuus. Venäjän loputtomat valheet toiminnassaan ja järjettömän sodan perusteluissa sai hänet raivoihinsa ja loukkasi tutkijan eetosta. Tieteessä voidaan erehtyä, mutta sen marssi on koko ajan totuuteen. Yksikään sodan aloittaja ei milloinkaan ole marssinut totuuden puolesta tai sitä kohti.
Tämä, totuuden etsintä, on myös Enqvistin identiteetin ydintä. Identiteetin etsintä ei kuulu vain nuoruuteen, vaan se on koko elämänmittainen prosessi. Itsensä hahmottamista historiaan ja nykyisyyteen. Tämä kirja on aivan erinomaisesti kerrottua tarinaa henkilön suhteesta maailmanhistoriaan. Lukiessa alkaa huomaamattaan itsekin pohtia omaa identiteettiään. Sitähän me kaikki enemmän tai vähemmän teemme. Vaikka sitä ei tunnustaisi, tulee itseään peilatuksi muiden ja elettyjen elämien kautta.
Vaikka kirjoittajana on menestyksellisen uran tehnyt kosmologi ja fyysikko, on kirja vahvan humanistisen eetoksen läpäisemä. Hyvän kirjan tavoin ajatukset lähtevät liikkeelle melkein joka sivulla. Lopuksi lainaus: ”Parempi ymmärtää vähän kuin ei mitään. Parempi edes hataraksi variksenpesäksi tiedetty kokonaiskuva ihmisistä, historiasta ja maailmasta kuin totuudeksi kuviteltu sirpaleinen tietämättömyys. Pahoillani olen vain siitä, etten osaa laulaa.”
by 
Olen kuunnellut ja katsellut kaikki netistä löytyneet Evgvistin videt, joita on tehty noin kymmemen vuotta sitten. Viimeinen pätkä löytyi pari vuotta sitten tilaisuudessa jossa Engvis puolusti ihmisen omaa päätöstä lopettaa elämä.
Tämä sopii hyvin Engvistin ajatusmaailmaan koska hän ei tunnusta sitä että on näkymätön maailama. Tällöin ei ole mitään merkitystä sillä koska ihminen kuolee ja millä tavoin. Ihminen ei vastaa enää oman elämänsä tekemisistä kenellekään. Niin kauan kuin elämä on mukavaa ja saa muiden huomion ja kunnioituksen niin nautitaan silloin mutta jos elämä muuttuu vaikeaksi niin silloin sen voi lopettaa omalla päätöksellä.
Engvist on tutkinut vain aineellista maailmaa ja sen ilmiöitä mutta ei kokonaisuutta johon kuuluu myös aineeton maailma. On tutkijoita jotka tutkivat aineetonta maailmaa ja koettavat löytää jonkun hiukkasen joka antaisi lisävalaistusta tähän kysymykseen. Heidän laskelmien mukaan täytyy jotain tuntematonta siihen että kaikki toimii niin kuin se tekee.
Jahas juu. Ja sitten nimiä tai linkkejä näihin juttuihin – siis tutkijoihin, jotka etsivät sitä tiettyä hiukkasta tms., joka antaisi lisävalaistusta. Ja sitten tarkennus: Kari Enqvist ei taatusti kiellä näkymättömän maailman olemassa oloa. Hiukkasfysiikka tutkii juuri tätä näkymätöntä maailmaa. Enqvist vain ei ole tuon alan tutkija. Hän on kosmologi, tosin emeritus sellainen.
Minäkin muuten puolustan ihmisen oikeutta tehdä päätös oman elämänsä päättämisestä, mikäli sairaus on parantumaton ja loppuvaiheet erittäin vaikeita. Tätä seikkaa Kari Enqvist myös tarkoittaa. Ei hän puolusta päätöstä lopettaa oma elämä ilman relevanttia syytä. Jos joku näin kuvittelee, on tämä ymmärtänyt asian tyyten väärin.
Pimeää ainetta ja energiaa oletetaan olevan olemassa mutta siitä ei ole näyttöä vaan se on selityksenä sille että maailmankaikkeus toimii niin kuin se nyt tekee.
https://tekniikanmaailma.fi/maapalloon-osuu-liikaa-antimateriaa-uusi-tutkimus-nostaa-pimean-aineen-paasyylliseksi/
https://fys.omaantahtiin.com/etusivu/fysiikka-8/pime%C3%A4-aine-ja-pime%C3%A4-energia
Näin se tiede toimii. Tehdään havaintojen perusteella olettamuksia, joiden mukaan tutkitaan lisää, ja sitten voikin tulla seinä eteen ja on muutettava tutkimuksen suuntaa. Näin se etenee, tiedon kumuloituminen maailmankaikkeudesta. Ilman näitä tieteen metodeja mekään emme näillä koneillamme viestittelisi.
Uskonnot kaikki ovat jämähtäneet kiveen kirjoitettuihin ns. totuuksiin, eikä niistä luovuta. Mitään näyttöä ei tarvita – vain luja usko siihen, että näin se on ja sen on oltava!