Alustatalous on tullut meille ilmeisesti jäädäkseen. Se tekee meille suuria rikkauksia luoneita sankareita. Vähemmälle huomiolle jää mikroyrittäjät eli ne, jotka tekevät raskaan työn ja luovat niitä rikkauksia alustan omistajille. Nämä eivät ole työsuhteessa, eivätkä ole oikeutettuja työterveydenhoitoon, kesälomiin, sairauslomiin yms. normaaleissa työehtosopimuksissa esitettyihin asioihin ja jotka ovat olleet pitkään hyvinvointivaltiomme työelämän normaaliarkea. Mutta olemme siirtyneet myöhäiskapitalismiin, joka perustuu uudenlaiseen orjatyöhön.
Eräitä näitä veropäivien sankareita nyt ovat Woltin perustajat. Kaikki tietävät Woltin ja monet ns. wolttaavat kun tilaavat jonkun pizzalätyn tai kiinalaisen lounaan. Minä en ole woltannut. Ei ole ollut tarvetta, mutta olen myös suhtautunut jo pitkään skeptisesti näihin. En niiden ulkomaalaisten, jotka Woltin reppuja roudaavat, vaan juuri tuon riistoon perustuvan alustatalouden vuoksi.
Woltin perustajat siis myivät riistoyrityksensä ja kuittasivat kymmenien miljoonien voitot. Toki maksoivat myös isot verot. Hyvä niin, mutta sekään ei oikeuta sitä, että köyhät ja heikosssa asemassa olevat pannaan olemattomilla palkkioilla tekemään raskasta työtä ilman työsuhde-etuja. He, jotka työn tekivät, eivät nähneet kymmenistä miljoonista senttiäkään, vaikka ne olivat kirjaimellisesti näiden selkänahasta revityt. Ne Woltin reput ovat näiden joka säässä fillareilla ja sähköskoottereilla suhaavien selässä.
Hesarissa oli 9.11. tästä juttu otsikolla ”Tämän takia juhlimme Wolt-miljonäärejä, jotka tekevät rahansa heikompien kustannuksella”. Ingressissä luki sitten: ”Yhteiskuntamme eettisessä perustassa vaikuttaa Martti Lutherin perintö. Hänen mukaansa taloudessa on noudatettava lähimmäisenrakkautta ja kohtuullisuutta”.
Samaa mieltä itse asiasta. Yhteiskunnassa tulisi noudattaa ainakin kohtuullisuutta. Sitä ei juuri ole viime vuosina esiintynyt. Minulla on itselläni karseita kokemuksia työssäni toimistojätti Xeroxin kanssa toimimisesta. Tuo yhtiö on huippuahne rahastaja, jolla kohtuullisuus ei kuulu sanavarastoon eikä toimintakoodistoon. Woltin ja muiden vastaavien firmojen toiminta-ajatus perustuu heikommassa asemassa olevien hyväksikäyttöön. Eli riistoon. Useimmilla maahanmuuttajilla ei ole juuri muita työllistymismahdollisuuksia kuin alkaa raatamaan Woltin reppu selässä. Ilman työsuhdetta. Siinä ei tunneta sanaa kohtuullisuus eikä lähimmäisenrakkaus.
Mutta tuo Martti Lutherin tähän esille otto onkin sitten hankalampi juttu. Vaikka Luther nähtävästi on pitänyt lähimmäisenrakkautta ja kohtuullisuutta arvoina korkeina, ei se häneen itseensä aina liittynyt.
Kuten tiedämme, ei Martti Luther ollut mikään mukava mies. Hän oli ilkeä ja toiseutta vihaava. Hänhän vihasi juutalaisia syvästi. Hän kirjoitti kirjan, ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, jossa kehotetti polttamaan ja karkottamaan juutalaiset. Kaikin mokomin näitä olisi saanut tappaakin. Sittemmin Hitler ja natsit tekivätkin työtä Martin käskemää. Luther olikin Hitlerin idoli.
Eikä vain juutalaiset saaneet kokea karvasta kalkkia Lutherin taholta. Kun talonpojat alkoivat vaatia oikeuksiaan ja maaorjuuden poistamista Lutherin saarnoihin perustuen, tukahduttivat ruhtinaat ja äveriäät kapinan väkivalloin saaden aikaan kymmeniä tuhansia vainajia. Luther tuki kapinan veristä kukistamista ja hyväksyi näiden tappamisenkin.
Nämä talonpojat olivat aikansa Wolt-raatajia. Vaikea sanoa, miten Luther suhtautuisi alustatalousorjuuteen nykyisin. Ehkä hänellä olisi tärkeämpääkin ajateltavaa kun nämä onnettomat toimeentulon rajamailla työskentelevät ns. mikroyrittäjät, niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajat. Eihän nykyisillä papeilla ja piispoillakaan ole aikaa eikä energiaa nousta tuota nykyajan orjuutta ja kohtuuttomuutta vastaan. Ja jos joku nousisikin, niin hänelle todettaisiin vain kohteliaasti, että piispa pysyy nyt vain omassa leiviskässään. Me tavalliset kaduntallaajat emme heistä juuri piittaa tai sitten katseemme näitä kohtaan ovat sääliviä, vältteleviä, vihamielisiäkin, kuten valokuvaaja Joel Karppanen totesi kesäkuussa hesarin haastattelussa, kun oli pestautunut Wolt-lähetiksi ja teki teossarjan itsensä ja taitelijakollegansa ruokalähettiraatamisesta.
by 
”Minua hävettää kun näen Woltin ruokalähettien polkevan nälkäpalkalla ilman työsuhteeseen kuuluvaa perusturvaa. Vaikka läheteille ei ehkä olisi muuta työtä tarjolla, on eettisesti mahdotonta käyttää palvelua ellei Wolt korjaa tilannetta.”
– Anne Brunila, pitkän linjan hallitusammattilainen, mm. Kone, Sampo, Sanoma ja Stora Enso.