En ollut lukenut vielä Jobin kirjaa kokonaan, kuten en niin monia muitakaan Raamatun kirjoja. Useimmiten ne ovat minulle niin pitkäveteisiä, kömpelöitä ja unettavia. Otin ja luin nyt. Alkua pitemmälle varmaan monet ei sitä ole lukeneetkaan. Alku ja loppu ovat kyllä hyviä, mutta keskiväli pitkäpiimäistä tajunnanvirranomaista Jobin jaanausta kavereidensa kanssa Herran ominaisuuksista, hyvyydestä, voimasta jne. sekä väittelyä Jobin itsensä kunnollisuudesta ja kunnottomuudesta.
Joskus takavuosina joissain piireissä kinasteltiin menestysteologiasta. Kotimaa24:ssä ainakin muistaakseni. Se siis on sitä, että kunnon kristityn ei tarvitse kärsiä tai elää kurjuudessa. Tajusin nyt, että Jobin kirja on mainio menestysteologian käsikirja. Siinä esitellään idea juurta jaksain. Jo tuhansia vuosia ennen aikamme menestysteologisen evankeliumiin levittäjiä. Ehkä en ole ensimmäinen tuon hokaaja.
Kirkko ja kaupunki -nettilehdessä oli 6.4.2018 juttu helsinkiläisen Jouni Lallukan vuosia kestäneistä univaikeuksista. Hän on vakaumuksellinen helluntailainen kristitty ja rahoitusalalla menestynyt professionaali. Univaikeuksien vuoksi kotona on ääniaalloilla hierova nojatuoli, paras mahdollinen patja, ilmastointi jne. Sitä mitä rahalla saa. Hän kävi psykoanalyysissä ja tutkimuksissa uniklinikalla. Ei apua. Tuli paha hengellinen kriisi. Miksi? Miksei apua kuulunut, vaikka hän ja niin monet rukoilivat Herraa parantamaan univaikeudet? Ja aiheuttiko Herra tuon kärsimyksen? Oliko Hän peräti hylännyt? Itse kyllä kysyisin, miksi Herra olisi nuo kärsimykset aiheuttanut? Kirkkaampaa kruunua vartenko? Eihän synneistä tässä elämässä kai vielä rangaista? Jobin kirjassakin ilmenee, että Herralle selkänsä kääntäneet menestyy. Muuten, Jobin kirjaa on tulkittu myös yrityksenä ratkaista pahan ongelma.
Lallukka luki sitten kirjoja, joiden mukaan kärsimys ei kuulu uskovalle ihmiselle. Hänelle lähimmäksi omaa kokemustaan tuli Job. Kaikkihan me tiedämme, mitä tälle tapahtui. ”Jumalan poika” Saatana se kerran jutusteli Herran kanssa ja vetoa löi, että Job vielä kiroaa Herran, jos tältä otetaan kaikki pois, mitä oli saavuttanut ja kerännyt. Ja niin veto lyötiin. Ensin Saatana vei kaiken omaisuuden ja tapatti rosvoilla lähes kaikki palvelijat. Ja tämän kaikki lapset. Job oli vieläkin vain kiitollinen Herralleen – Herra antaa ja Herra ottaa. No, Jumala salli Saatanan vielä kerran koetella – mutta henkeä ei Jobilta saanut viedä. Mitäs niistä seitsemästä pojasta ja kolmesta tyttärestä, pelkkiä statisteja. Joutivat mennä. Jobin lojaaliuttahan tässä testattiin.
Kun Saatana runteli Jobin aika pahaan kuntoon, alkoi tämän usko Herran järjen laatuun ja oikeellisuuteen rapista. Mutta kuten tiedämme, tuli Herra itse paikalle myrskyn merkkinä ja jauhotti Jobin perusteellisesti. Ja kun Job sitten alistui ja nöyrtyi, että ”joo, kyllä Herra sinä olet oikeassa”, alentui Jumala hyväksymään miehen. Ja palkitsi oikein messevällä menestyksellä. Herra antoi hänelle paitsi uudet seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, myös kaksin verroin kaikkea karjaa ja muuta vaurautta. Ei siksi, että Hän oli ollut osasyyllinen menetyksiin, vaan koska Job uskoi, luotti ja palvoi Herraansa, teki tämä mitä hyvänsä – Hänellä on valtiudessaan hyvä ja paha, oikea ja väärä! Jobin mielenlaatu oli nyt oikea ja Jumalalle mieleen.
Niin sitä pitää. Johan Bildadkin sen Jobille sanoi: ”Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta, niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora – tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on, ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.”
Jouni Lallukka kertoi jutussa saaneensa Raamatun henkilöhahmoilta vertaistukea. Ja se osoitti hänelle lopullisesti myös menestysteologian lupausten virheellisyyden. Ja minä kun taas löysin Jobin kirjasta sinne kirjoitetun menestysteologian oikein kunnon draaman kaaren höystöllä.
Jobin kirja on kyllä kuitenkin paitsi pääosin pitkäveteinen, itseään toistava ja päätön ja varmaan osin sienipäissäänkin kirjoitettu, niin myös harvinaisen arrogantti ja kyyninen kertomus. Sivuhenkilöinä mitään pahaa tekemättömät palvelijat ja lapset, nuoret aikuiset, jotka kaikki saivat mennä manan majoille naurettavan vedonlyönnin pantteina. Jos Lallukalla on tai oli ollut univaikeuksia, niin itselleni oli nyt tulla uni tuota kirjaa lukiessani. Tosin oli työpäiväkin takana.
by 
Voi sanoa että noilla Jobin perheellä ja palvelijoilla on huono karma joutua Jobin läheisyyteen. Noin suuret menetykset yleensä luovat syvän ja elämän mittaisen masennuksen. Mitkään uudet vaimot, lapset ja karja ei sellaista masennusta kokonaan voi korjata. Jobin mielenlaadusta ei sanota mitään uuden elämän aikana, mutta jos hän tiesi tuosta vedonlyönnistä, niin mitähän hän siitä ajatteli?
Jobin kirja on kuuluisaa teodikean viattoman kärsimyksen ongelmaa pohtiva teos. Se ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta, mutta asia tulee hieman ymmärrettävämmäksi, jos monien rabbien lailla käsitämme Jobin kärsivän ja vaeltavan sielun karmallisena vertauskuvana. Siis Jobin jälleensyntyvän sielun symbolina heprealaisessa gilgulim-opissa.
Kirjaimellisesti nimi Job johtuu joko sanajuuresta, joka tarkoittaa ’vainota’ tai arabialaisesta verbijuuresta, joka merkitsee aiheen kannalta sattuvasti ’palata’!
Jobin luku 33 näkee sielun palaavan juuri kolmesti: Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti, kolmastikin ihmiselle. Palauttaakseen hänen sielunsa haudasta Ja antaakseen elämän valkeuden hänelle Tässä Jobin luvussa 33, missä on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on pannut sairasvuoteelle, mutta jonka elvyttää takaisin ’nuoruutensa voimiin’, on myös 33 jaetta! Mikä ei ole sattuma eikä jää vaille merkitystä. Sillä muistamme että Jeesus kuoli 33-vuotiaana ja että esim. vapaamuurariuden
ns. skotlantilaisessa riitissä korkeimman asteen asteen numero on 33. Tämä luku 33 viittaa myös jälleensyntymään ympyrää tarkoittavassa sanassa gul: Näin on, koska luku 33 on heprean gematriassa eli kirjainten ja lukujen vastaavuuksissa
G ja L kirjaimia (g gimel = 3 ja l lamek=30) edustava luku.
Nämä konsonantit näyttelivät,erittäin keskeistä roolia sanassa gilgul, joka siis on jälleensyntymää hepreaksi tarkoittava sana. Raamatun paikannimi Gilgal on samaa juurta ja muutenkin yhdistelmä Gl on pyhässäk irjassa tärkeä. Kun nimi
Golgatha kirjoitetaan arameaksi gulgalat ja jälleensyntymää tarkoittava sana feminiinin monikossa (sielu on feminiini) gilgulot, on helppo havaita, että kyseessä on sanaleikki, jolla viitataan auringon jälleensyntymään kalojen tähtimerkissä. Jeesuksen kuolinpäivänä perjantaina klo 15, mikä symboloi kevätpäiväntasauksen maaliskuista hetkeä.
Jobin kirjan luvun 33 esiintymät eivät siis ole sattumia, vaan viittaavat kolmeen kehitysjaksoon ja elämänpyörään Kahden pyörän mallissa aineellinen elämä on toinen ja spirituaali elämä toinen.
Hyvä huomio tuo, mitä Job olisi tuumannut. Itse en tuota tullut tuossa nyt ajatelleeksikaan. Veikkaan, että jos kuka tahansa, uskova tai ei-uskova joutuisi samankaltaiseen tilanteeseen, jossa tämän henkilökohtaisia asioita ohjailtaisiin aika pahaan suuntaan tämän itsensä sitä tietämättä, ei tämä juuri nöyrästi suhtautusi. Näinhän usein tapahtuu siellä täällä, ja myös seurakunnissakin. Kirkkoherran, papin tai kirkkovaltuuston pj:n takan on supistu ja vehkeilty. Kokemäellä, täällä Satakunnassa, nyt viimeksi on ollut tällaista.
Mutta jos se sanottaisiin Herran tahdoksi, kuka uskoisi..? Toisaalta, jos ajojahdin kohde noin uskoisi, niin tämä varmaan ottaisi kurjan kohtalonsa nöyrästi vastaan..?