Kankaanpään valtuuston puheenjohtaja Jari Koskela on tätä nykyä perussuomalaisten istuva kansanedustaja, mutta ennen sitä hän on työskennellyt muun muassa Isojoen ja Honkajoen seurakuntien virkaa sijaistavana kirkkoherrana. Teologian maisterin tutkinnon lisäksi Koskelalla on ekonomin paperit Uppsalan yliopistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtorin paperit Kuopiosta. Varsin oppinut mies. Laaja-alainen, sivistynyt osaaja, näkijä ja kokija.
Koskelan väitöskirja käsitteli miesten selviytymistä avioerosta. Avioeroa miesten näkökulmasta. Kyllähän naiset selviytyvät. Hän on kertonut vihkivänsä pastorina vain ja ainoastaan heteropareja.
Koskela oli pohtinut kerran eräälle piispalle ääneen, oliko päätyminen teologian opintoihin sattumaa, kun psykologia ja lakikin olisivat kiinnostaneet.
”…Sitten hän sanoi, että Jumalalla ei ole sattumia”, Koskela kertoo piispan vastauksessaan todenneen.
Koskela sanoo, että hän itse siirsi myöhemmin nuo sanat vihkimilleen aviopareille, jotka kertoivat hänelle tavanneensa sattumalta. Niin justiinsa. Ei kukaan hellan ja nyrkin väliin päässyt vaimo ole siihen sattumalta päätynyt. ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”. Amen.
by 
Tämä tarina kertoo siitä, kuinka erilaisia ovat ihmisen uskomukset, toiset uskovat lähes kaiken olevan sattumaa, jopa maailman ja elämän syntymisen ja toiset uskovat, ettei mikään ole sattumaa.
Tähän täytyy lisätä oma mielipiteeni, ihmisellä on valintamahdollisuus siitä mitä hän tekee, mutta Jumala kumminkin tietää sen ennakkoon, mitä valitsemme. Tämä valintamahdollisuus tuo vastuun jokaiselle omista valinnoistaan, siitä vastuusta joutuu sitten aikanaan tilille, ja Jumala tietää senkin, kuinka meidän käy, hän tietää menneet sekä tulevat.
Uskovilla on mieliajatuksena tosiaan se, että meillä on vapaa valinta. Vapaa tahto. Ja kun sinä nyt sitten valitsit huonon elämän ja syntien tekemisen, niin sittenpä joudut tilille. Joudut ikuiseen tulijärveen, jossa pikkupirut tökkivät hiilihangoilla ja ilkkuvat pirullisesti. Eikä katumus auta. Jumala eikä Jeesus ei enää pelasta. Siinähän kärvennyt. Tuossa ajattelussa on kyllä selvästi sadistista mielihyvää mukana.
Joo, mutta kun meillä ei ole vapaata tahtoa. Valintojamme ohjaa monet seikat, joita en nyt enää viitsi luetella. Niistä on jo käyty vääntöjä. Mutta yksi asia kyllä kiinnostaa: miksi meillä ei ollut vapaata tahtoa olla syntymättä? Onko niin, että Jumala pakko-ohjasi meidät tänne maailmaan ja syntien syövereihin?
Entä miksi tämä minulta itseltäni mitään kysymättä minut tänne loi hyvin tietäen jo etukäteen, että kadotukseen tuo Yki menee vääjäämättä. Tai sanoisiko jopa – armotta..?
Onhan mielenkiintoinen jumala, joka etukäteen on jakanut meidät vuohiin ja lampaisiin. Ja sitten tämän pitäisi olla ylimaallisen hyvä, joka ”haluaa” pelastaa meidät kaikki… No, miksi ei sitten pelasta, kun on kaikkitietävä ja kaikkivoipa???
Toden totta, kaikella on tarkoituksensa.
Tarkoituksia muodostamme vain me ihmiset. Luonnossa esiintyvät ilmiöt ovat luonnon mekanismeja ja ilmiöitä, joista seuraa toinen ilmiö. Luonnollakaan ei ole mitään tarkoitusta. Se vain sattuu olemaan.
Mekin satumme olemaan, kun kaikki tietyt parametrit ovat sattuneet sopivasti kohdilleen. Luonnonvakiot, aurinkokunnan rakenne, elämälle sopiva vyöhyke jne. On silkkaa sattumaa se, että me olemme olemassa ja voimme muodostaa omassa vapaassa mielikuvituksessamme tarkoituksia.
Luonnossa ei ole mitään sattumaa. Kaikki tapahtuu tarkalleen niin kuin luonnonlait ohjaavat asioiden tapahtuvan. Ydinhiukkaset törmäilevät toisiinsa täydellisen tarkasti – tarkemmin, kuin biljardiammattilaisen osaa lyödä kaisan kulmaan.
Tulevaisuus on väistämätön seuraus nykytilasta, joskin Jumala yksin tuntee jokaisen alkeishiukkasen liikkeet. Tästä syystä vajavainen ihminen kuvittelee tapahtumien olevan sattumaa.
Kyllä on luonnossa sattumaa. Vain yksi sana: evoluutio. Vaikka evoluutio noudattaa omia fyysisiä lakejaan, ohjaa sitäkin ulkoiset olosuhteet, jotka useimmiten ovat sattumia. Eläinten suvunjatkaminen on sekin sattumaa, eli mikä uros tai naaras nyt on sattunut hollille tulemaan. Joku laji kuolee sukupuuttoon jonkun ulkoisen seikan vuoksi, joka on sattumalta tapahtunut. Ja vastaavasti uusi laji syntyy sattumien sanelemana.
Luonnonlait ovat asia erikseen. Ne ovat aikoinaan sattumalta syntyneet ja säätyneet, mutta ne itsessään eivät tietty ole sattumia. Puhuin myös luonnonilmiöistä, jotka seuraavat toisia ilmiöitä. Esimerkiksi sitten se ydinhiukkasten törmäileminen tietyssä järjestyksessä.
Jumalakin on sattuman tuote – ihmisaivot muokkaantuivat tarpeeksi evoluution mukana tuottamaan abstrakteja ajatuksia. Ja mielikuvituksen. Ja merkitysten ja tarkoituksen kaipuun.
Eivät nämä ulkoiset olosuhteet mitään sattumia ole. Asteroidi osuu maapallolle täsmälliseen ennustettavalla hetkellä, koska maan ja asteroidin radat risteävät. Tämä oli väistämätön totuus jo miljoona vuotta ennen törmäystä.
Samalla tavalla jokainen ihmisen päätös on seurausta ihmisen aiemmista kokemuksista aivan samalla tavalla, kuin tietokone toteuttaa ohjelmaansa vääjäämättä käsky kerrallaan – kaikki mitä tapahtuu on suoraa seurausta historiasta.
Ulkoiset olosuhteet ovat nekin sattumia. Asteroidi on voinut ohittaa matkallaan useasti planeettoja ja muita eri kokoisia kappaleita, jotka ovat vaikuttaneet vähän kerrallaan niiden ratoihin, vaikka radat olisivatkin nyt voineet olla muutaman sadan vuoden suunnilleen samat ja niiden radat nyt tunnetaakin. Minkälaiset niiden radat ovat tuhannen vuoden päästä, ei voida varmaksi laskea. Sitä paitsi ne asteroidit ovat nekin aikanaan miljoona, miljardi tai miljardeja vuosia sitten syntyneet sattumien seurauksina.
Ihmisen päätöksiin vaikuttaa niin monet seikat, että sattumaa voidaan lukea joukkoon vaikka kuinka. Jokainen ihmisen päätös on seurausta aiemmista sattumista. Sikäli suoraa seurausta historiasta.
Tuohon ”Toden totta, kaikella on tarkoituksensa” asiaan vielä ottaen huomioon myös Kalevin kertoma ”Jumala tietää senkin, kuinka meidän käy”, tuli mieleen esimerkinomaisesti se takavuosien Jämijärven lentokoneonnettomuus, jossa hyppääjien kone hajosi ilmassa. Yhdeksän kuoli ja kolme selvisi. Yksi näistä kertoi myöhemmin, että enkelit työnsivät hänet koneesta ulos. Hän uskoo vakaasti niin. Uskotteko te?
Siis Jumala tiesi etukäteen, miten käy ja päätti – tai tiesi – niiden yhdeksän murskaantuvan ja palavan koneen mukana ja niiden kolmen selviytyvän?
Sattumallako ei ollut mitään sijaa? Koneen ohjaajalla oli oma ovi, jonka hän sai heti auki ja painui ulos. Ne kaksi muuta olivat sattumalta juuri ohjaajan takana ja pääsivät samasta ovesta ulos. Koneen pääovi oli murtuneen siiven takia jumissa eikä niillä lopuilla ollut mitään mahdollisuutta. Jumalan päätös? ”Minkä Jumala on päättänyt, sitä älköön ihminen muuttako”…
Evoluutioon uskova ihminen luo oman maailmankatsomuksensa, jonka keskiössä on se kuuluisa sattuma. Minä sanoisin sitä sokeaksi uskoksi, koska kaasun räjähtäessä ei voi minkään luonnonlakien mukaan syntyä äärimmäisen tarkkaa järjestelmää, joka toimii niin kuin nyt se toimii.
Osa tiedemiehistä sanoo, että maailmankaikkeus vaikuttaa suunniteltuna, mutta ei voi olla sitä.
Evoluutiosta ei liene syytä nyt vääntää. Sitä on tehty jo monet kerrat. Mutta kertaan sen vielä, että evoluutio ei ole uskomus, vaan moneen kertaan todennettu luonnonmekanismi. Sen sijaan luominen eri lajeineen on tyyten uskomus, jolle ei ole mitään todennuspohjaa. -Tosin sen vielä voisin kysyä, että miten kreationistit selittää jääkarhut ja pingviinit? Tai Indonesian komodonvaraanit? Miten kaikki lihansyöjäpedot siinä kuulussa arkissa ruokittiin? Entä miten kaikki sadat tuhannet hyönteislajit ja loispistiäiset?
Mielenkiintoisesti kreationistit ”hyväksyvät” lajien vähittäisen muuntumisen, kun lajeja on niin kauheasti, ettei ne kaikki olisi millään saatu yhteen arkkiin aikoinaan, mutta evoluutiota eivät. Kumma. Minä taas en ”usko” evoluutioon, vaan se on minulle tieteen selvittämää yleistietoutta. Luotan enemmän tieteilijöihin kuin kreationisteihin tai kesäteräteologeihin…
Sattumakin on minulle helppo pala. Minulle ei tuota minkäänlaisia ongelmia perustaa maailmankatsomukseni siihen, että olen täällä sattuman sanelemana. Periaatteessa voin hyvin, joten voin katsoa olemassaoloni olevan onnekas sattuma. Olen sen yhden siittiön sadoista miljoonista tulos. Melkoinen sattuma. Jos yksikin siittiö olisi aikoinaan ehättänyt sen yhden edelle, olisin eri persoona. Ehkä aika samanlainen, mutten kuitenkaan sama. Sama omalla isälläni jne. Lisäksi se yksi munasolu lukuisista mahdollisista osui kohdalleni.
Vaikka kaikki on sattuman seurausta ja minä itse yksi sattuma, voin kuitenkin hyvin muodostaa itselleni merkityksiä ja tarkoitusta elämälleni. Miksipä en.