Olen käynyt kirjoituksissani täällä läpi Raamatun ihmeellisyyksiä ja julmuuksia. Näin lienen joillekin tahattomasti antanut käsityksen, että muodostaisin Jumalakuvani nimenomaan Raamatun perusteella. En. Minullahan ei ole jumalakuvaa. Ei minkäänmoista. Olen sellaisen erittäin epätodennäköisen yliluonnollisen olennon tai olemuksen edessä tyyten välinpitämätön. Minua ei kiinnosta Jumala, vaan käsite ja erilaiset jumalakuvat. En siis ”vastusta” Jumalaa, kuten Jaakko Heinimäki joskus taivasteli ateistin paradoksia: ”Miten voi vastustaa sellaista mitä ei ole?” Jaakko Heinimäki, nykyinen Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja, oli tuossa ymmärtänyt ateistin tai uskonnottoman näkemyksen täysin väärin. Jälleen kerran lainaan tuon joskus kirjoittamani, joka tällä sivustolla tuossa vielä tätä kirjoittaessani on:
”Jumalalle tottelematon… On silkka absurditeetti se, että ihminen, joka tunnistaa edessään Jumalan, olisi tälle tottelematon… naurattaa koko ajatuskin. JOS näin kävisi, niin tuon ihmisen pitäisi olla täysi kaistapää. Tai JOS kävisi niin, että joku ihminen oikeasti kohtaisi sellaisen entiteetin kuin Jumala, hän TULISI varmaan hulluksi. Tai luulisi olevansa hullu.”
Ei ateisti tai uskonnoton vastusta Jumalaa. Tietenkään ei voi vastustaa mitään sellaista, mitä ei ole olemassa. Hän kyllä voi kyseenalaistaa toisen uskon Jumalaan. Ja kyseenalaistaa Raamatun auktoriteetin. Toivottavasti kuitenkin lempeästi. Minä en aina siihen kykene. Ateisti voi kyllä sen sijaan vastustaa kirkon asemaa ja erioikeuksia, uskonnon opetusta yhteiskunnallisissa kouluissa, koululaisten jumalanpalveluksissa hyppyyttämistä, Raamatun tuputtamista 15-vuotiaille herkässä iässä oleville, tunnustuksellista sotilasvalaa ja virkavalaa käsi Raamatulla vannomista. Siitä kyseenalaistamisesta huolimatta ateisti (ellei ole änkyrä höyrypää) antaa kaikin mokomin niiden, keille se tärkeää on, harjoittaa uskontoaan ja uskoa täysin vapaasti.
Luulin joskus itse keksineeni uskon kehäpäätelmän: Jumala on, koska Raamattu kertoo niin ja sen on oltava totta, koska Raamattu on Jumalan sanaa. Alun perin se lieneekin kai johdettu Tuomas Akvinolaisen kehittelemistä jumalatodistuksista. Joka tapauksessa uskovat pitävät Raamattua Jumalan erityisenä ilmoituksena. Näin ollen Raamattu todistaa ilmoittajastaan. Ja niin ollen minulla on täysi syy käydä läpi tuota Raamattua esitellessäni uskon paradokseja. Uskonnollinen, meillä Suomessa siis lähinnä protestanttinen, usko perustuu Raamattuun, kristinuskon peruskirjaan.
Kuten ex-piispa Juha Pihkala totesi kirjassa Nurkkaan ajettu Jumala?: ”koska Raamattu on Jumalan sanaa ja koska Jumala ei voi sanoa mitään sellaista, mikä ei olisi ikuisesti totta, kaiken Raamattuun kirjoitetun on oltava ikuisesti ja kirjaimellisesti erehtymätöntä”. Tästä seuraa se ongelma, että jos se ei olekaan niin, jos tiede osoittaa (ja on osoittanutkin) toisenlaisia asioita kuin Raamattu, niin mihin sitten Raamatussa voi luottaa? Mikä on jumalallista ilmoitusta ja mikä ammoisten ihmisten sepittämää? (Pihkala totesi tuon ylläolevan retorisesti)
Mutta sitten on niitä, jotka näkevät Raamatun epäjohdonmukaisuudet, päättömyydet ja paradoksit, mutta uskovat kuitenkin. Uskoja on niin monta kuin on uskojaa. Ja se näkyy hyvin siinä, kuinka hajanainen koko Suomen kristikenttä on. Eri haaroja, alaosastoja ja oppeja on kymmeniä ja monet niistä eivät mahdu samaan pöytään. Eikä kirkkoon. Niinpä piispojen mielellään lausuma ajatus ”moniäänisestä” kirkosta on sekin sievistelevä ilmaisu, kun tosiasiallisesti useat noista monista äänistä ovat riidan ääniä.
Toiset siis eivät usko siihen jumalaan, jonka Raamattu ilmoittaa, mutta johonkin kaiken yläpuolella olevaan olentoon. Joku voi katsoa kristinuskon olevan silkkaa kirkkoisien ja pappien kehittelemää ja jatkamaa huijausta, mutta näillekin Jumala on. Mutta mitä tai mikä se on, ei ole minulle selvinnyt. Tuskin kenellekään. Mikä on se universaali ja yli kaiken käyvä entiteetti, jolle paremman puutteessa on annettu nimitys jumala? Jos ei takerruta Raamattuun ja Paavalin kehittämään kristinuskoon ja näissä kerrottuun jumalaan, niin mikä tämä sitten on? Tai jos Raamattu on Jumalan ilmoitus, niin miksi ihmeessä Hän on antanut kirjoittaa VT:ssa niistä kaikista Hänen tekemistään kauheuksista? Miksi ihmeessä Hän antoi UT:n tekstien olla niin ristiriitaisia ja sekavia? Miksi ihmeessä on toisiaan vastaan riiteleviä tulkintoja?
Minua voi sanoa evankelis-luterilaiseksi ateistiksi. Ja mikäpäs siinä. Olen kasvanut maassa, jossa on pitkään vaikuttanut luterilainen kirkko. Tällä kirkolla oli aikanaan suuri rooli eräänlaisena valtion haarakonttorijärjestelmänä. Vasta vuoden 1865 kunnallisasetuksen myötä kirkolta otettiin maalliset tehtävät maallisille hallintoelimille, kunnille ja maalaiskunnille. Väestökirjanpito kirkolle jäi vielä vuosituhannen vaihteeseen asti. Kirkolla oli lasten koulutuskin noihin aikoihin asti. Niinpä luterilaisuus on ilman muuta leimannut Suomea runsaasti. Mutta paradoksaalisesti sellaisena ateistina jään pieneen vähemmistöön – nimittäin evankelis-luterilainen usko on globaalisti pieni vähemmistölahko. Vähän kuin jehovat, mormonit tai skientologit Suomessa. Jos minä olen väärässä luterilaisen uskovan mielestä, niin miksi tämä olisi oikeassa omassa uskossaan, kun valtava enemmistö kristikansassa globaalisti uskoo toisin?
Evidentialisti näkee kaikessa todistuksen Jumalasta. Ja helppoahon se on. Minkä tahansa luonnossa olevan asian voi selittää Jumalan olemassaolon todistukseksi vain liittämällä sen Jumalan siihen. Evidentialisti toivoo salaa, että tiede tuottaisi todisteita Jumalasta (ja todennäköisesti ylipäätään moni uskova). Kreationistinen evidentialisti tuomitsee suuren osan tieteestä epäluotettavana, mutta sitten kirkkain silmin väittää, että tieteelliset todisteet puhuvat Jumalan olemassaolon puolesta.
Koska Jumala on salaperäinen, kätketty, aistein havaitsemisen ulkopuolella, niin monet uskovat ovat uskossa Raamatun perusteella. Itse asiassa kaikki kristinuskoiset uskovat Uuden testamentin kirjoituksiin perustuen. Voi miettiä, uskovatko he Raamattuun vaiko Jumalaan. Raamattu on tässä ja nyt, konkreettinen asia teksteineen. Jumala on mitä on, täysin eteerinen, josta ei ole eikä voi olla minkäänlaista havaintoa. On vain uskottava. Juha Hyrsky kertoi täällä, että ”suurin osa kristityistä lukee Raamattua, uskonnon nimen mukaan, Kristuksen opin läpi. Se on ainoa kristillinen tapa”. Mutta on niin, että suurin osa evankeliumien sisällöstä on sepitettä ja muista legendoista lainattua. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen sanoiksi arvioidaan vain noin yhtä prosenttia koko tekstistä. Kristinuskon perustaja, Paavali, ei edes milloinkaan tavannut Jeesusta. Jeesus itse ei kirjoittanut riviäkään.
Mutta kun uskotaan, niin on sitten uskottava niin kuin aikoinaan UT:n kirjat valittiin ja kanonisoitiin. Mikä tekee sen, että ne neljä evankeliumia ovat ”Jumalan sanaa”, mutta apokryyfikirjat eivät? Miksi ja millä perusteella esim. Tuomaan evankeliumi tuomittiin ”harhaoppiseksi”? Millä perusteilla ne eräät kirkkoisät aikoinaan saattoivat tietää, mikä kuuluu Raamattuun ja mikä on harhaoppia?
Raamattu on siis pelkkä sopimusvarainen kokoelma. Vai voiko joku väittää, että Jumala ohjaili noita kirjoja ja evankeliumeja valinneita ammoisia kirkkoisiä?
—
Olen ollut nyt noin 12 vuotta ei-hällävälisti. Yksi motiivini näiden kirjoittamiseen on myös tutkia omaa ajatteluani ja uskonnottomuuttani, minussa olevaa uskon puutostilaa. On myös niin, että uskonnolla on vielä niin suuri rooli yhteiskunnassamme, että keskustelua siitä pitää käydä. Käydäänhän politiikastakin keskustelua. Ilman keskustelua ei olisi politiikkaa – diktatuurissa ei keskustella. Eikä islamistisessa yhteiskunnassa. Siitä voi saada kuolemantuomion. Uskonto on myös politiikkaa. Kristinuskoisissa maissa tiede, tieto, on saanut sen aikaan, että voi esittää mielipiteitä ilman, että papisto määrää polttoroviolle. Aina ei näin ole ollut. Usko dogmeineen meni tiedon edelle. Tieteen ja valistuksen myötä kirkko sitten joutui länsimaissa antamaan periksi ja uudistumaan. Joutui myöntämään, että Galilein kaukoputkella näki muutakin kuin mitä Raamattu kertoi.
by 
Minua ei lakkaa ihmetyttämästä se energia, lahjakkuus ja työn määrä, minkä Yki uudestaan ja uudestaan käyttää sellaisen asian hutkimiseen, mihin hän väittää ei-uskovansa. Kaikki se, mille ihminen kohdistaa energiansa ja huomionsa, on jollain tasolla tälle tyypille, siis tässä Ykille, merkittävää. Ihan turha on minulle tulla monisanaisesti selittämään, että et usko. Noin syvä ihmettely voi pohjautua vain syvälle Ykin sieluun ankkuroituneesen epäilyyn, josko joku jossakin kristinuskoisten kirjavassa laumassa olisikin oikeassa. Nyt kerronkin Olli Valtosen minulle kuiskaaman kuningasajatuksen: 100%lla varmuudella olemme kaikki väärässä. Ja ajatus jatkuu: samalla 100%n varmuudella olemme kaikki, koko kirjava lauma, jossain oikeassa, mutta emme voi tietää, missä.
Ei noissa yleensä paljon energiaa ja työtä ole. Tämän naputtelin parin kolmen päivän aikana kiireettömästi, eikä kovin montaa tovia kerrallaan. Mutta joo, kohdistan huomiotani ja vähän tuhlaan aikaani tälle asialle, joka ON merkittävää, siis yhteiskunnallisesti. Mutta älä huoli, sitten kun uskonnolla ei ole juuri mitään roolia yhteiskunnassa, ei ole mitään syytä Vapaa-ajattelijoiden olemassaoloon eikä minun kirjoittelemisiin.
Toki me kaikki olemme väärässä. Voimme olla aivan totaalisen väärässäkin ihan kaikessa. Niin uskovat kuin uskomattomat. Mutta sillä ohuella olemisen kerroksella, minkä näemme ja tunnistamme, olemme usein myös oikeassa. Ja yhtä monesti tiedämme, missä oikeassa olemme. Väärässä olemisenkin tunnistaa varsin moni, mutta toinen asia on sen tunnustaminen – jopa itselleen.
Tieto ja usko ovat asioita, joita on vaikea erottaa toisistaan, mikä on uskoa ja mikä tietoa.
Se on tietoa, että olemme syntyneet ihmisiksi, jotka haluavat tietoa uskon tilalle, mutta kaikkein tärkein, miten kaikki sai alkunsa, sitä tietoa ei ole, joten sekin uskon varassa.
Atestilla tuntuu olevan vahva tieto siitä, ettei Jumalaa ole, mutta kun sekään ei varmaa tietoa, on se sitten uskoa siihen, ettei Jumala voilla olla, koska se ei sovi heidän maailman kuvaansa.
Jos kerran Jumala on, niin miksi hän sallii kaiken vääryyden tapahtua, vaikka hänellä olisi voima ja valta estää sodat ja tällä hetkellä korona, joka ravistelee koko ihmiskuntaa. Tämä on ateistin todiste siitä, ettei Jumalaa voi olla, mutta sekään ei perustu tietoon, vaan uskoon.
Tiedon ja uskon kyllä erottaa helposti toisistaan. Siitäkin, miten kaikki sai alkunsa, on runsaasti tietoa. Kokeellisella fysiikalla kerrytettyä tietoa.
Ateistilla ei ole mitään uskoa siitä, ettei Jumalaa ole. Tältä vain puuttuu usko. Muista en nyt voi kertoa, mutta omasta puolestani kyllä. Minulla ei ole mitään syytä uskoa. Ei se niin mene, että minä ”uskon”, ettei Jumalaa ole, vaan minulla ei ole edes syytä miettiä, onko tuota olentoa vaiko ei. Ateisti ei esitä todisteita, vaan pikemminkin odottaa uskovalta todisteita. Väitteen esittäjällä on todistustaakka. Teisti väittää, että on Jumala. Ateisti toteaa, ettei usko tähän ja voi pyytää teistiltä todisteita väitteensä tueksi.
Minun maailmankuva on tieteellinen eli ajattelen asioita, ilmiöitä ja luontoa sen perusteella mitä ihmiskunta tutkimuksin on saanut selville. En ajattele niin, että tähän maailmankuvaani ei ”sovi” Jumala, vaan sille ei ole mitään tarvetta. Mutta sen sijaan, JOS ajattelisin, että on Jumala, joka on kaiken tämän tehnyt ja on tuolla jossain taustavaikuttamassa, olen kyllä ongelmissa. Olisin poissa tolaltani sellaisen käsittämättömän pahuuden edessä!
Mitähän tietoa meillä kaiken alusta oikein lienee?
Käsittääkseni kaiken alusta ei tieteellä ole edes arvauksen puolikasta. Yhden tuoreen tiedepaperin luin, jossa pohdittiin alkuräjähdystä edeltävää aikaa. Kirjoittaja totesi, että kvanttimekaniikan käsittely alkuräjähdyksen alkuhetkillä aiheuttaa liikaa matemaattista epävarmuutta.
Edes alkuräjähdykseen liittyen on olemassa vain joitain heikosti perusteltuja uskomuksia, mutta varsinaista tietoa siitäkin on loppujen lopuksi aika vähän.
Kyllä nämä sinun jutut Yki tähän alkuräjähdykseen liittyen ovat pelkkää tiedeuskoa.
Minulla ei ole edes tiedeuskoa, mitä se sitten onkaan. Eikä nämä minun juttujani ole, jos alkuräjähdyksestä tai esim. evoluutiosta puhun. – Uskon kyllä tieteen voimaan ja sen saavutuksiin ja sen tuottamiin asioihin jokapäiväisessä elämässämme. Ja minun on luottaminen myös sen tuottamaan tietoon.
Alkuräjähdys, big bang tai miksi sitä sitten sanookin, on kyllä havainnoin todistettu tapahtuma. Siitä minä en täällä ryhdy vääntämään. Aineistoa löytyy kyllä riittämiin jos vain haluaa etsiä. Mutta jos on denialisti, niin silloin mikään ei tietenkään vakuuta.
Niin muuten, tuntemamme ja käsittämämme lineaarinen aika alkoi tuosta big bangista.
Big Bang on saattanut ollakin tapahtua, mutta sillä ei ole mitään tekemistä minkään alkamisen kanssa. Varsinkaan sillä ei ole mitään tekemistä lineaarisen ajan alkamisen kanssa.
Olet varmaankin lukenut jonkun kotimaisen tiedemiehen maallikoille suunnattuja kirjoituksia viime vuosituhannelta ja tehnyt hänestä itsellesi profeetan.
Näin, lineaarinen aika on vain ihmisen mielen konsepti ja tieteellisessä mielessä aika on erittäin vaikeasti määriteltävä, koska tietyin ehdoin se saattaa alkaa ’virrata’ jopa taaksepäin. Intialainen käsitys syklisestä ’ajasta’ on lähempänä tieteellisiä havaintoja koska valo kaareutuu avaruudessa ja niin myös aika kohta ympyrässä ’alkunsa’. (Paitsi että ympyrässä ei ole alkua:-) Valon kaareutumisen tunsivat jo heprealaiset kabbalistit kutenainakin Isaak Luria, jolta olen kääntänyt seuraavan:
Und siehe, als das Licht des Unendlichen [En-Sof] sich hinzog gleich einer geraden Linie inmitten der oben erwähnten Leere, hat es sich nicht sogleich bis nach unten hingezogen und ausgedehnt. Es dehnte sich nur ganz langsam aus. Will sagen, im Anfang begann die Linie des Lichts sich auszudehnen, und ganz zu Beginn ihrer Ausdehnung zog sie sich im Geheimnis der Linie hin und ward gleich einem Rad ringsum rund.)
“Ja katso. Suoran linjan tavoin äärettömän valo vuodattui ulos keskellä tyhjyyttä. Se ei laskeutunut heti alas ja levinnyt, vaan hitaasti valon linja (säde) alkoi levittäytyä ja aivan laajenemisensa alussa se vetäytyen linjan salaisuuteen tuli ympyräksi (kaareksi)” Die Ausdehnung des Lichts im Leeren, zit. nach P. S. Gruberger, ed., »Ten Luminous Emanations«, Bd. 2, Jerusalem 1973, sivu 7,
Enkvist ajasta:
https://www.youtube.com/watch?v=7ZlIoleJkHI
Minulla ei ole profeettoja. Ja siitä big bangista on melkoisen vahva konsensus globaalisti. Lienee myös niin, että meillä kummallakaan ei ole kompetenssia puhua mitään ajasta, sen lineaarisuudesta tai sen alusta.
”Ja siitä big bangista on melkoisen vahva konsensus globaalisti.”
Ja siitä big bangista on melkoisen vahva usko globaalisti. Näinkin sen voi ilmaista.
Älä yleistä omaa kompetenssivajettasi meihin molempiin. Alla olevassa linkissä on tiedeartikkeli tältä vuodelta, joka varsin hyvin kuvaa tiedemaailman tämän hetkistä pyrkimystä kurkistaa aikaan ennen alkuräjähdystä:
Pohjimmiltaan ei ole kovinkaan kummoinen asia ymmärtää, että suhteellisuusteorian näkökulmasta klassisen mekaniikan aikakäsitystä on jouduttu tarkastelemaan uudelleen. Toisin sanoen aika on paikasta riippuva muuttuja. Tämän tiedosti jo Einstein liki 100 vuotta sitten.
Lineaarista aikakäsitystä ei kuitenkaan ole kumottu sen ihmeemmin, kuin klassisen mekaniikan muutakaan fysiikkaa. Sen sijaan rinnalle on luotu toinen tapa kuvata aika-avaruutta siten, että kvanttimekaanisia ilmiöitä voidaan analysoida.
Alkuräjähdyksen aikoihin aika-avaruus on ollut hyvin vahvasti kvanttimekaanisten ilmiöiden dominoima, kun esimerkiksi lämpötilat ovat olleet nykyisen kokemusmaailman tavoittamattomissa. Tämän seurauksena aika-avaruudessa on alkuräjähdyksen kohdalla epäjatkuvuuskohta. Kyseinen epäjatkuvuuskohta on kuitenkin pelkästään paikallinen.
Riittävän etäällä alkuräjähdyksen ajasta ja paikasta klassisen mekaniikan aikakäsitys on edennyt lineaarisesti kuin juna raiteillaan. Kuten sanoin, toistat profeettasi sanoja ymmärtämättä mitä profeetta on sanonut. Ei ole lainkaan tavatonta, ettei tuo profeettasikaan ole asiaa kokonaan tajunnut, koska vielä vuonna 2021 useampi tiedemies pohtii linkkaamani kaltaisia matemaattisia malleja kuvantamaan alkuräjähdyksen fysiikka.
Toistan itseäni toteamalla, että olet tiedeuskovainen kuvitellessasi, että Big Bang on jonkinlainen alku. Tuon linkkaamani artikkelinkaan kirjoittajat eivät edes kuvittele minkäänlaisen konsensuksen olevan olemassa, vaan pikemminkin hyväksyvät yleisen tietämättömyyden. Toisin sanoen uskot tietoon, jota ei ole. Samalla väität uskovaisten uskovan Jumalaan, jota ei ole.
Pata kattilaa soimaa – uskovaiset sentään tietävät puhuvansa uskosta, kun sinä uskot puhuvasi tiedosta.
PS.
Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen, joten Jumala On.
As you like it.
-Jätän väittelemisen tästä tähän. Hassua, kun en tunnista itsessäni mitään mitä tuossa Tauno J. Jokisen tyypillisen persumaisen arrogantissa ja itseään korostavassa kommentissa minusta on.
Enkä ole väittänyt, eikä ne minun ”profeettani”, keitä sitten ovatkaan, että big bang – ehdottomasti – on kaiken alku. Lineaarisen eli käsittämämme ja tuntemamme ajan alku se kyllä oli. Konsensus on kyllä olemassa siitä, että big bang on totta.
”Tauno J. Jokisen tyypillisen persumaisen arrogantissa ja itseään korostavassa kommentissa minusta on.”
Heh… Minusta Tauno nyt ei ihan kovin arrogantisti esiinny ollakseen kuitenkin tekniikan tohtori, joka on ilmeisesti edesmenneen blogimetsäläisen Lauri Levannon kanssa niitä Suomen ensimmäisiä kännyköitä maailmalle saattanut, jotka olivat jonkin sorttisia alkuräjähdyksiä nekin. Noihin opintoihin kuulunee jotain sellaista tietotaitoa, että pystyy noita luonnontieteen artikkeleita ymmärtämään paremmin kuin esimerkiksi meikäläinen joka juuri kuunteli jotain peruskoulun/lukion opetus-tv:n luentoa aiheesta ”mitä on sähkö?” … heh.
Tauno: tuossa kommentissasi ei ole linkkiä.
Täällä on aikalailla tykkäämistä siitä että onko alkuräjähdystä ollut tai ei. Vastaus on : Ei. Syy siihen on se että kyseessä ei ole räjähdys vaan aika avaruuden laajentuminen singulaarista eli 0 tilasta lähtien. Havainnollisesti emme ole päässeet alkuvaiheen eli Planckin epookin sisälle. Planckin epookki on 0-10 potenssiin miinus 43 sekuntia. Tämän jälkeen alkaa alkuräjähdys 10 potensiin minus 43 – 10 potensiin miinus 32 sekuntia. Tästä alkaa kosminen inflaatio joka kestää 10 potensiin miinus 32- 10 potensiin miinus 35.
Meillä on siis tietoa ajasta 0,0000000000000000000000000000000000001 sekunnista 0,00000000000000000000000000000000001 sekunttiin singulaarista eteenpäin. Tämän jäljeen löytyy partikkeleita joista kaikki koostuu ja joita luodaan esimerkiksi CERN in kiihdyttämössä.
Havainnot alkavat kun massa eli kvarkit ja haldronit alkavat muodostua 10 potensiin miinus 16 ja siitä eteenpäin.
Yritetään tehdä numeroa siitä että ihan alkuun ei päästä joten sitä ei ole olemassa. Jostain syystä universumin laajentuminen vain kiihtyy ja alkuräjähdyksen taustasäteily rätisee vanhanajan radioputkissa ja sitä voi kuunnella niilä vehkeillä.
Joo, Markku …
En ole kiistämässä Big Bängiä vaan sen, että Big Bang olisi ajan alku. Jos tuota taustasäteilyä kuuntelee hieman tarkemmilla laitteilla, löytyy myös Big Bangia vanhempien Big Bangien aiheuttamaa kohinaa – mikäli tästä kohinasta tehdyt tulkinnat pitävät paikkansa.
PS.
Lisäsin linkin tuohon artikkeliin. Jostain syystä linkki oli kadonnut.
Entinen ”Vapaa”-ajattelijoiden mannekiini avautuu julkisesti
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/enbuske/
Pidin Enbuskea joskus älykkäänä. Ja älykäs hän onkin. Joku vuosi sitten jossain jutussaan kehuskeli ohimennen yli 140 pinnan äo:ta, oli käynyt ”huvikseen” Mensan testissä. Mutta vuosia sitten satuin kuulemaan hänen jutusteluaan SuomiAreenalla. Ja lukemaan hänen tuolloin kirjoittamaansa ja EK:n tilaamaa pamflettia kapitalismin ilosanomasta. Hänestä oli tullut EK:n juoksupoika. Mietin siitä pamfletista että se ”doesn´t make sense”, kuten ammoinen taistolainen, sittemmin ultrakapitalisti Björn Wahlroos (joka jälleen on jäänyt kiinni valtaisasta veronkierrosta) mietti kommunismista (on jäänyt mieleen vuosien takaa).
Ollakseen introvertti Enbuske on koko uransa jo parikymppisestä lähtien hakeutunut omnituisen toistuvasti julkisuuteen. Ehkä ADHD, jos se diagnosoitu on, lienee vaikuttanut siihen. Mutta luulenpa, että tuo jatkuva julkisuudessa olo, hypetys ja oman fiksuuden todistelu on saanut hänet näkemään monia asioita takaperoisesti. Masennuksestaankin hän nähtävästi parantui äkisti, kun tuli julkisuuteen sen kanssa. Sitä ennen hän oli arrogantti omaisuudellaan ja taiteellaan kehuskellut maasto-bemarilla kaahaillut ja tahallaan provonnut young urban person. Pianpa hän sellaiseksi palaa, luulen. Ilman young -etuliitettä.
Hän toteaa olevansa uskonnoton, mutta pyytää ”ystäväänsä” Eija-Riitta Korholaa rukoilemaan hänen puolestaan. Hän toteaa toivovansa voivansa uskoa. Mitä tuollainen on muuta kuin huomionhakuista posken paukutusta?
Siinä hän kyllä on oikeassa, että hänen ”aivonsa on rakennettu niin, että se (uskominen) ei ole ihan helppoa”. Näin ajattelen itsekin. Minulle uskominen on siis perimäni aivorakenteen vuoksi ilmeisesti mahdotonta.
Mutta miten älykäs kaveri voi todeta, että ”…tuli asenne, että ateismissa ei ole mitään älykästä ja coolia”? Kuka ateisti on väittänyt, että ateismi on coolia..? Tai että se itsessään olisi älykästä? Tuollaisesta tulee vähän vaivautunut olo. Ja tunne, että tyyppi fuulaa tai ei ole ymmärtänyt itse asiaa ensinkään. Itselläni ei ole milloinkaan ollut ”asennetta” uskonnottomuuteen. Tai olisin pitänyt sitä jonain coolina juttuna. Se on identiteettini. Vuosikymmenien aikana muodostunut ilman omaa tietoista ohjaamistani. Aloinkin vasta keski-ikäisenä, nyt vasta noin 12 vuotta, tietoisesti pohtia uskoa ja omaa uskonnnottomuuttani.
Eli et ymmärrä Enbuskea? Minusta hän on rehellisesti ihminen. Nyt, ei ”vapaa”-ajattelija-kukkoiluaikoinaan.
Ymmärrän Enbuskea sen verran kuin kykenen toista tätä tapaamatta ymmärtää. Ja ylipäätään toista ihmistä. Emmehän me toisiamme loppujen lopuksi ymmärrä. Hän on todellakin ihminen, mutta kuinka rehellisesti, on toinen asia. Nyt hän lienee sitä enemmän kuin aikoinaan EK:n evankelistiksi ryhdyttyään. Mutta ihminen niin kuin ihminen on: Epäjohdonmukainen, erehtyväinen, varmuudessaankin epävarma, neuroottinen ja uskomuksissaan epälooginen.
Enbuske ei muuten koskaan ole ollut vapaa-ajattelija. Vapaa-ajattelija on vain kun on jäsen. Ja silloinkin on vain jäsen aivan samoin kuin on missä muussa järjestössä. Tai kirkossa. Ei sen kummemmin ”vapaa”. Jäsen kyllä voi olla kukkoilija ja arrogantti tjms. Vapaa-ajattelijain liiton tuolloista puheenjohtajaa ei tietääkseni juuri lämmöllä muistella.
Mikäli on tarkoitus vihjailla, että Enbusken ongelmat ovat korrelaation lisäksi kausaliteetissa hänen vapaa-ajatteluunsa, niin todettakoon, että wanha koulukaverini teologian tohtori Hannu Sorri teki väikkärin uskonnon suhteesta itsemurhiin ja mielenterveyteen, ja homma meni noin fifty fifty uskonnon pöpistämien ja uskonnottomien pöpien välillä. Uskon antama suoja oli hyvin vähäinen. On kirkonkin onni että psykiatreilla on vaitiolovelvollisuus, uskon vuoksi (esim. helvetinpelon) mielenterveytensä menettänet eivät juurikaan avaudu julkisesti.
Kun luin artikkelin niin siinä oli mielestäni tarpeeksi materiaalia jotta hänen romahtamistaan voi ymmärtää. Ei itse syytä siihen mutta kyllä hänen tilaansa.
Kyseessä on ilmiselvä bi-polaarinen eli mano-depressiivinen reaktio tai , tulevaisuus sen näyttää, sairastuminen joka voi toistua. Voi hyvinkin olla lievää ADHD tä tai autismispktrumin eli Asbergin tilan oireita. Kaikissa niissä on myöskin vahva narsistinen osatekijä joka on joko sairaaloista tai verraten normaalia.
Olen nähnyt hänen esiintyvän TVssä jonkun kerran ja esiintymisessä on selvää maanisuutta, siis kiihkoileva sävy. Maanisuus toimii puolustusmekanismina depressiota kohtaan. Kun se ei syystä tai toisesta auta niin seurauksen on juuri artikkelin mukainen syvä , kivulias ja vaarallinen tyhjyyden ja voimattomuuden tunne.
Depressiivisessä onttoudentilassa on hyvin loogista pyytää jotain rukoilemaan puolestaan . Siinä tilassa ei usko itsestään ja kyvyistään mitään mutta on kiitollinen jos jonkinlainen yhteydentunto johonkin ulkopuoliseen löytyy niin siitä saa voimaa. Sellainen kontakti toimii tankkauksena. Narsistisesti värittyneet tarvitsevat ulkopuolelta tulevaa tukea enemmän kun muuten normaalit jotka kyllä tarvitsevat samaa mutta aivan erimäärissä.
Ulkopuolisellekin tekee kipeätä nähdä joku sairaasti depressiivinen . Se herättää katsojalle avuttomuuden tunteen koska mitkään lohdutuksen sanat eivät kosketa potilasta. Harvat tietävät sitä ,että heidän läsnäolonsa auttaa kuitenkin kunhan osaavat olla rauhassa eikä yritä ylipuhua potilasta voimaan paremmin.
Kiitän. Tuo on valaisevaa, vaikka tietty tässä ei ketään diagnosoidakaan. Mutta jotain selityksen oloista tuossa kyllä on. Ei tarvinne mainita, että en aio Enbuskea missään näin kuvailla. Minulla ei ole tarvetta. Olkoon mikä on ja jo nyt hän onkin, melkein ennallaan. Itsetehostava, itseään kehuskeleva bessewisseri.