Mielenkiintoisesti Suomessa keskikesän juhla on nimetty luterilaisen uskonnon erään tietyn sivuhenkilön mukaan. Ruotsissa se on vain mittumaari. Niinpä me suomalaiset vietämmekin tätä keskikesän juhlaa luterilaisittain kristillisesti, jos nimen mukaan mennään, kun entisen isäntämaamme kansalaiset oikein repäisevät ilon irti ja heittävät ns. persiit olalle.
Niin, todellakin, kuten tiedämme, on kristinusko vienyt entisten pakanallisten juhlien ajankohdat itselleen. Se on vähän kuin kulttuurista omimista. Kristinusko oli aikoinaan aggressiivisin uskonto raivatessaan ideologialleen tilaa ja uusia kannattajia.
Joulu ja juhannus. Ne keskeisimmät vuodenkierron juhlat, jotka alun perin olivat pakanallisia juhlia, mutta jotka kristinusko omi omaan käyttöönsä. On mielenkiintoista, että vielä muutama sata vuotta sitten Suomessa sai sakkoja, jos kumosi ”Ukon maljoja” keskikesän juhlassa ja kruunun virkamiehet (tai papit) saivat tietää. Näitähän juotiin Ukko ylijumalan kunniaksi, kai jo satoja vuosia ennen kristinuskon ekspansiota tänne niemelle. Samaan aikaan kirkoissa sai kyllä heittää huiviin viiniä Jeesuksen muistoksi. Eikä se ollut alkoholitonta, kuten nykyisin monessa seurakunnassa tarjoiltava marjamehu.
Vaikka me suomalaiset olemme tunnetusti juhlista ilon irti hermomyrkyllä eli alkoholilla ottavia, on tuo tapa, perseet olalle -tyyppinen ryyppääminen itse asiassa siis pakanallista alkuperää. Juhlajuoman ottaminen oli siis tietyllä tavalla uskonnollista tapakäyttäytymistä. Aivan samanlaista kuin kristinuskon riitit ja tavat. On selvää, että juhannusjuhlijoista ja viinaa vetelevistä osa on uskossa, ainakin tietyllä tavalla. Tuskin näillekään tulee heti mieleen, että osallistuvat vuosituhantiseen pakanalliseen tapaperinteeseen…
Itse vietin tämän keskikesän juhlan perin pidättyväisesti. En ottanut edes ukonmaljoja. Vain muutaman keskioluen sekä aattona että varsinaisena juhannuspäivänä. Tai no, aattona pari pientä ginimoukkua. Kossu on se suomalaiskansallinen rituaalinomainen jussijuoma. Olen niin perin huono kansallisissa tapaperinteissä, etten koko eläissäni montaa kossupottua Alkosta ole hakemassa käynyt.
En siis vietä keskikesän juhlia perinteiden mukaan, enkä edes pakanallisesti. Poikkeus sääntöön lienee kuuluvan nyt se, että kävin aatonaattona hakemassa pari huutonetistä hankkimaani Hermes -merkkistä retkifillaria. Hermes, kuten tiedämme, on eräs antiikin jumala. Wikistä: ”alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli jumalten sanansaattaja. Hermestä palvotaan muun muassa matkustajien, paimenten, kirjallisuuden, runoilijoiden, urheilijoiden, kauppiaiden ja varkaiden suojelijana sekä jumalten viestinviejänä … Hermeen äly oli vertaansa vailla: hän keksi muun muassa aakkoset, tähtitieteen, sävelasteikon, noppa- ja korttipelit, mitat sekä tulevaisuuden ennustamisen.” (mielenkiintoisesti artikkelin kirjoittaja oli käyttänyt Hermeksestä ”hän” -pronominia, ikään kuin tämä olisi ollut olemassa ollut todellinen persoona. Mutta näinhän kristinuskomme jumalasta tavataan käyttää).
Hermes oli siis varsin monikäyttöinen ja moneen tarpeeseen käypä jumala – ja aika vapaamielinen, kun suojeli varkaitakin ja keksi syntisen korttipelinkin. Mutta ei tuo ollut nyt ihan niin pätevä kuin meidän kristinuskoisten jumala, joka kuulemma on avuksi ihan kaikessa mahdollisessa ja tietysti myös mahdottomassakin, kuten me kristityt tiedämme. Ruotsi on ollut pitkään varsin sekulaari maa, joten Hermes -nimen antaminen polkupyörälle oli luontevaa. Mutta voi miettiä, miten Ruotsissakin olisi suhtauduttu, jos fillarille olisi antanut nimen ”Gud”.
Tehtiin sitten niillä Hermes-fillareilla juhannusajelut aattona ja varsinaisena jussipäivänä. Kevyet noin 10 km pikkulenkit kesäisessä maalaismaisemassa. Ja hienostihan nuo aidot Shimano Positron-5 -vaihteistoilla varustetut retropyörät rullasivat. Ne ovat nimittäin 80-luvulta. Monark-Crescentin valmistetta ja ilmeiset harvinaisuudet. En löytänyt netistä tarkallakaan syynäyksellä yhtäkään vastaavaa fillaria. Ilmeisesti niitä ei myyty paljoa. Lapsuudestani muistan kyllä Hermes -merkin fillareista. Mutta ne ovat 50-luvun fillareita ja valmistaja ilmeisesti ei ollut Monark-Crescent. Niitä näkyy olevan myytävänä tori.fi:ssä. Nämä Hermeet ovat käytännössä täysin uudenveroiset. Olivat kuuluneet eräälle vanhalle parille, eivätkä niillä sitten paljon ajelleet. Olivat vuosikymmeniä tallissa keräämässä pölyä. Pojanpoika myi. Yhteishinta rajut 77 euroa.
(edit: myyjältä sain tietää, että fillarit hänen tietääkseen oli hankittu 80-luvulla, vaikka itse epäilin ja epäilen edelleen niiden olevan 70-luvulta.)
by 
Itse asiassa jo Golgatha kertomukseen on punottu seisaus ja tasauspäivät huomioiva kanterisovitus.