42. Uussanat
Vihollinen tietää, että muuttaessaan tai kyseenalaistaessaan sanojen merkitystä, hän aiheuttaa hämmennystä, epävarmuutta ja ahdistusta ihmisissä.
Klassinen esimerkki on George Orwellin romaanissa 1984 esitetty ’uuskieli’. Siinä sanat määriteltiin isonveljen toimesta uudelleen: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta jne. Näin totuus kadotettiin johtajan toimesta ja se, mitä aikaisemmin on pidetty totena, olikin nyt valhetta ja päinvastoin. Interaktiivinen televisio (nykyajan tekniikka avaa huikeita näköaloja) valvoi kansalaisia ja ’ajatuspoliisi’ rankaisi heti rikkojia.
Tämä näkyi jo ensimmäisten ihmisten kohdalla. Vihollinen määritteli uudelleen Jumalan antaman ohjeen: ’Onko Jumala TODELLAKIN sanonut?’ Ja Eeva tuli heti epävarmaksi ja luopui luottamasta Jumalaan. Siitä lähtien sama strategia toimii yhä uudelleen.
Tämä näkyy tänä päivänä selvästi sanan ’rakkaus’ uudelleen määrittelynä. Vaikeutena on tietysti suomen kielen köyhyys (UT:n kreikan kielessä on kolme (tai neljä) eri sanaa, joista tärkein on agape eli itsensä unohtava rakkaus). Kaikki edellä mainitut saavat lähtökohtansa Jumalan rakkaudesta, mitään muuta lähtökohtaa ei voi olla. Nykyaikana rakkkaus ymmärretään melkein yksinomaan ’eros’-sanan mukaan, jopa pelkästään seksiaktiksi. Tällä perusteella jopa kirkon sisällä johdetaan asiat niin pitkälle, että Raamatun sana ’Jumala on rakkaus’ käännetään ympäri: ’rakkaus on jumala’. Siis mitä tahansa tehdään tällaisen rakkauden nimissä, on oikein. Kun rakkaudellinen tunnekuohu haipuu, seuraava kumppani on se, johon rakkauden tunne kohdistuu, siis se suhde on oikein jne. Miten aviolupaus menikään?
Toinen sana on ’armo’. Koska Jumala armahtaa kaiken, ei tarvitse välittää mitä tekee, koska kaikki annetaan automaattisesti anteeksi. Jopa ajatellaan, että armo pyhittää synnintekemisen.
Myös sana ’synti’ on uudistettu. Joko se ei ole enää voimassa, tai siitä tehdään tavoiteltavaa, kuten mainoksissa tuotetta kuvaillaan ’syntisen hyväksi’. Joka tapauksessa mikään ei ole enää Raamatun tarkoittamaa syntiä, koska vapaa, aikuinen ihminen ei halua tekemisiään arvoitavan tai arvosteltavan kenenkään, ei ainakaan Jumalan (tai kirkon) taholta.
Toki useimmat muutkin sanat on asetettu kyseenalaisiksi, etenkin sana ’totuus’. Nykyajan tärkein filosofia on totuuden jälkeinen (post-truth) eli mitään todellista totuutta ei ole, vaan jokaisen ihmisen oma totuus (tai valhe) on samanlainen. Ainoa absoluuttinen totuus on ettei ole mitään absoluuttista totuutta.
Entä ’kehitys? Se sekoitetaan helposti sanaan ’edistys’. Kehitysoppi eli evolutionismi tarkoittaa sen kannattajien mielestä aina paremmaksi tulemista, vaikka se sisältää vain ajatuksen muutoksesta. Todellisuudessa luonnossa tavattava ’kehitys’ on vähittäistä geenistön rappeutumista.
Entä ’suvaitsevuus’? Ainoat, joita ei voi suvaita, ovat ne jotka ovat eri mieltä ’suvaitsevaisten’ kanssa.
Myös ’usko’ määritellään uudelleen. Kun aikaisemmin usko määritettiin luottamuksena ja vakuuttuneisuutena jostakin määrätystä asiasta, nykyään se tarkoittaa uskoa mihin tahansa. Mieluummin sana ’usko’ hylätään kokonaan ja sanotaan että uskon vastakohta on tieto. Oikeammin uskon vastakohta on epäusko ja tiedon vastakohta on tietämättömyys.
Sana ’viisaus’ on muutettu tarkoittamaan älykkyyttä. Todellisuudessa huppuälykäs voi olla todella typerä ja vähäisemmän älykkyyden omaavalla voi olla todella sydämellinen viisaus esim. ihmissuhteissaan. Raamatun mukaan oikea viisaus on Jumalan tahdon mukaan elämistä.
Mikä tämän kaiken takana on? Ei muuta kuin vanhan kehnon strategia ihmisen harhauttamiseksi pois totuudesta. Jo hyvän ja pahan tiedon puun juurella tämä toimi mainiosti. Ollaanko nykyään valveutuneempia?
by 
Mitä kummaa? Ovatko kaikki muka täysin samaa mieltä kanssani? Ryhdistäytykää! Luulin että tämä on keskustelupalsta, eikä samaa määkivien karsina.