Tämän blogialustan alaotsikko on minusta vähän harhaanjohtava. Minun ajatusmaailmassani kristinuskon vieressä on kovin vähän, mistä voisi kirjoittaa. Kristinusko itsessään sulkee sisäänsä niin monenlaista. On ehkä vähän liikaa sanottu, että uskonto liittyisi aivan kaikkeen, mutta joka tapauksessa kristinusko ei ole pelkkä oppi. Tämä olisi äärimmäisen tylsä foorumi, jos kristinusko kavennettaisiin vain opillisiin kysymyksiin, joita joko julistettaisiin tai kritisoitaisiin. Kuka jaksaisi lukea pelkkää opetusta?
Kristinusko ei myöskään ole pelkkä moraalikoodisto, perinne, historiallinen ilmiö tai mikään esteettinen rakennelma. Se, mitä ympärillämme tapahtuu, voidaan jollain tavalla suhteuttaa kristinuskoon. Marco Rubio juuri eilen yritti selittää Münchenin turvallisuuskonferenssin osallistujille, että koko länsimainen kulttuuri perustuu kristinuskoon.
Uskonnon vaikutus koko elämäntapaan koskee tietysti muitakin uskontoja, ja luultavasti niistä se on helpompi havaita, koska ne eivät ole meille niin jokapäiväisiä. Esimerkiksi islam. Se on ehkä niitä juttuja, jotka ovat kristinuskon vieressä.
Liiallisesta vapaudesta tosin seuraa, että sisältöä on vaikea keksiä. Itse kirjoittelen tälle alustalle lähinnä ylläpitääkseni kirjoitusvirettä. Kirjoittaminen auttaa myös selvittämään omia ajatuksiani, koska en lähtökohtaisesti ole mitään mieltä mistään merkittävästä (paitsi makuasioista). Kirjoittamisen suurin este on, etten keksi mitään kirjoitettavaa.
Anne tuolla jossain kommentissaan ehdotti, että Blogimetsä olisi taloutta, tekniikkaa, teologiaa ja teatteria. Hauskaa, että nuo kaikki alkavat T:llä. Siitäpä tulikin mieleen, että mitäs jos kirjoittaisi joka kuukausi jollain tietyllä aakkosten kirjaimella alkavista asioista? Pikku rajoitukset ruokkivat kivasti inspiraatiota. Olisi vaikka ”kuukauden kirjain”? Tämän ei tarvitsisi olla koko blogialustaa koskeva sääntö, vaan vain haaste niille, jotka siihen lähtisivät mukaan. Kuka lähtee? Aloitetaan A:sta.
by 
Miltäpä alaotsikko nyt kuulostaa. Paljon mietinnän tuloksena…
Sitten vaan kirjoittamaan Meri
Marco Rubio unohti sen, miten ”kristinuskoon perustuva länsimainen kulttuuri” täytti ns. tyhjän lännen Amerikassa: intiaanien massamurhaaminen ja näiden asuinalueiden ryöstäminen, orjien laivaaminen Afrikasta, Espanjan kristittyjen suorittamat hirmutyöt Etelä-Amerikassa jne. Euroopan kristityt maat kolonisoivat Afrikan ja loivat ryöstämällä elintason omiin maihinsa, joilla muodostaa ”länsimaista sivistystä”. Sellaista länsimaista kulttuuria.
Länsimainen kulttuuri ei perustu kristinuskoon. Kristinusko on vain yksi osa sitä mitä me nykyisin käsitämme länsimaisesta kulttuurista. Vaikutteet on otettu eri suunnista, antiikin Kreikasta ja Roomasta, islamin kulttuurien aikoinaan pitkälle kehitetystä tieteellisestä tutkimuksesta jne. Länsimainen kulttuuri ei perustu kristinuskoon, vaan kristinusko on osa sitä.
Länsimaiden käyttämä kirjaimisto EI syntynyt Lähi-idässä, vaan Apenniinien niemimaalla satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua lhinnä kerikkalaisesta ja foinikialaisesta aakkostosta.
Eräs tuttu kaveri teki takavuosina kyselyn muistaakseni facebookissa, että ”tulisiko arabialaisten numeroiden opettaminen kouluissa sallia?”, niin suuri osa vastasi, että ”ei missään nimessä”…
Paitsi yhteisön ja kulttuurin eettisen normiston, uskonto määrittää myös maailmankuvaa. Olen joskus miettinyt mikä oikeastaan on kristinuskon maaimankuva. ”Astui alas tuonelaan – nousi ylös taivaaseen” Muinaissuomalainen mailmankuva oli samalla tavalla kolmitasoinen: alinen maailma – maa – ylinen maailma, Eddan Hell – maa – Walhalla ja Orfeuskin matkusti manalaan hakemaan rakastettuaan. Tuosta harvemmin puhutaan.
!500-luvulta alkaen myös kirkon maakeskeinen maailmankuva alkoi muuttua kun hollantilaiset ryökäleet menivät keksimään linssin. Kivulla ja tuskalla kirkko sitten omaksui uuden tiedon samaan aikaan kun saksalainen munkki pisti koko pakan uusiksi. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös luterilainen kirkko on jatkuvassa muutoksessa. Nykyisin se näkyy selvästi, kun kirkko kipuilee esim. avioliittoon vihkimisen kanssa.
Raamatun alkuteksti kuvastaa oman aikansa ihmisen maailmankäsitystä. Sen käyttäminen uskonnon asettamiseen vastakkain nykytiedon kanssa on lähinnä tarkoitushakuista mitätöintiä. Olin välillä kovasti ihastunut eläinten kognition tutkimukseen. Meilläkin on vain rajallinen määrä tietoisuutta ja käsitteitä. Mitä jää sen ulkopuolelle on toinen juttu.