1990-luvun lama oli yksi Suomen taloushistorian syvimmistä kriiseistä. Vain muutamassa vuodessa talous romahti, pankkeja ajautui vaikeuksiin ja työttömyys nousi nopeasti ennennäkemättömälle tasolle. Lama syntyi useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta: 1980-luvun lopun nopeasta velkaantumisesta, pankkikriisistä, Neuvostoliiton kaupan äkillisestä romahduksesta sekä kansainvälisen talouden heikkenemisestä. Se muutti Suomen talouden rakenteita pysyvästi ja jätti pitkäaikaisia jälkiä työmarkkinoihin, julkiseen talouteen sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun eriarvoisuudesta ja sosiaaliturvan roolista.
Laman seurauksena suomalaisten eriarvoisuus loikkasi uudelle tasolle. Yksi syy tähän oli sosiaaliturvan heikentyminen. Perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan välinen ero kasvoi, mikä lisäsi työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolella olevien hyvinvointieroja. Merkittävä vaikutus oli myös sillä, että pääomatulojen ja ansiotulojen erilainen verotus vahvisti jakoa varakkaampien ja vähävaraisempien välillä. Tuloerot ovat laman jälkeen kasvaneet maltillisesti, mutta varallisuuserojen kasvu on ollut selvästi suurempaa. Vuonna 2000 rikkain kymmenesosa suomalaisista omisti noin 45 prosenttia kaikesta varallisuudesta. Nykyisin osuus on noin 50 prosenttia.
Tietotekniikan ja automaation vaikutus eriarvoisuuden kasvuun on merkittävä. Tekoäly on yksi keskeinen tekijä tässä kehityksessä. On perusteltua pohtia, missä määrin tekoäly syrjäyttää ihmisiä työelämästä. Syrjäytyminen ei välttämättä johdu työvoiman tarpeen vähenemisestä, vaan pikemminkin työn vaatimusten kasvamisesta. Erityisesti nuorilla on tällä hetkellä vaikeuksia löytää työpaikkaa.
Mikäli ympäröivä maailma pysyy suunnilleen nykyisen kaltaisena, on mahdollista, että jako perusturvan varassa eläviin ja pääomatuloilla toimeentuleviin vahvistuu entisestään. Moni opiskelijakin on tämän oivaltanut. Opintolainan käyttäminen sijoitusvarallisuuden hankkimiseen on lisääntynyt. Se on tietyssä mielessä loogista: tulevaisuudessa tekoäly tekee yhä suuremman osan tietotyöstä ja robotit fyysisestä työstä.
Tulevaisuudessa hyvinvointia on todennäköisesti tarjolla enemmän kuin koskaan – mutta se jakautuu epätasaisesti.
by 
Tietotekniikka , digi, tekoäly, some, verkkoasiointi …. ja ”uljas uusi maailma, mis ompi mpinen kansa”
Paljon hyvää. Säästää aikaa ja vaivoja, kun voi hoitaa asioinnin verkossa, tiedonhaku helpottuu, kun ei tarvitse käppailla kirjastoissa ym. Sen ulkopuolelle jää kuitenkin monia tehtaviä, joiden hoitamiseen tarvitaan ihminen.
Jotakin jään kuitenkin pohtimaan. Olin jonkin aikaa aikuiskoulutuksen piirissä; luki-ongelmia ym oppimisvaikeuksia. Ihmettelin huuli pöyreänä miten paljon aikuisopiskelijoilla oli kummallisia matematiikan ongelmia. Lapsilla ne ovat harvinaisia verrattuna dysleksiaan. Selvisi, että osa opiskelijoista ei osannut, tiennyt – miten – lie- mikä on kymmenjärjestelmä. ”Me ollaan opittu käyttämään laskimia”. ”Ei sitä tarvitse osata”. – No meillä on kymmenen sormea jne.
Oppiminen on prosessi, jossa uusi tieto rakentuu ja tukeutuu aiemmin opittuun ja sisäistettyyn. Kirjamista aletaan ja luetun ymmärtämiseen ja arviointiin päädytään. Oikotietä ei ole.
”Tietotekniikan ja automaation vaikutus eriarvoisuuden kasvuun on merkittävä.” Niinpä, mutta… Siinä taitaa olla vielä paljon miettimistä.
Juuri näin, tuohon voi vielä lisätä, että työ tekijäänsä neuvoo.
Tekoälyä voi hyödyntää kahdella asenteella. Toinen teettää läksynsä tekoälyllä ja toinen pyytää tekoälyä opettamaan. Ei tämä sinällään ole uutta. Aikanaan minulla oli venäjän oppikirjassa jonkun valmiiksi tekemät tehtävät. Niillä mentiin, minä ja aikanaan myös pikkuveli. Nippa nappaa selvisin kirjoituksista.
Espanjassa sain kurssit suoritettua espanjankielisinä pitkälti tekoälyn tukemana. Ensin pyysin tiivistämään ja sitten selittämään. Yhtä kärsivällistä opettajaa ei ole vielä kohdalle sattunut.
Erityisen mielenkiintoista oli espanjan opiskelu tekoälyn tukemana. Tekoälyn käännökset olivat todella laadukkaita ja samaan asiaan sai halutessaan useita versioita katukielellä, toimistokielellä ja virkamieskielellä. Jos ei heti oivaltanut selitykset tulivat kuin apteekin hyllyltä.
Mielenkiintoista on sekin, miten tekoäly alkaa tuntua inhimilliseltä. Aika moni kiittää tekoälyä saatuaan hyviä vastauksia.
Niin.. aina kun on tullut isoja innovaatioita on pelätty, että työpaikat häviää jne., mutta loppupelissä edes valtiotieteiden opiskelijat ei todellisuudessa halua palata 50-luvun köyhyyteen. Tekoäly on niin helppo käyttää, että se voi olla myös äärimmäisen tasa-arvoistava. Esimerkiksi espanjaa voi oppia rikas tai köyhä. Tiedon saa helposti, paketit kulkee maaseudun syrjäisimpään paikkaan, kunhan vaan osaa käyttää nettiä. Toki pitää olla maksuväline.
Finanssikriisi muuten lisäsi tasa-arvoa ainakin tulonjaon jollain mittareilla. Ilmeisesti rikkaat menetti.
Finanssikriisi todellakin tasoitti varallisuuseroja hetkellisesti. Finanssikriisi kuitenkin aiheutti myös työttömyyttä ja moni heikommassa asemassa oleva menetti myös asuntonsa.
Pääomien keskittymisen taustalla on tietotekniikan kehitys. Jatkuvasti kasvava osuus hyvinvoinnin kasvusta suuntautuu pääomatuloihin. Toisin sanoen pääomatulot lisääntyvät ja palkkatulojen osuus supistuu.
Vaikka tekoälyä onkin helppo käyttää, se ei suinkaan vaikuta tasa-arvoistavasti. Työmarkkinoilta katoaa helpot työt. Tämä koskee sekä asiantuntijatehtäviä, että suorittavaa työtä. Tällainen ilmiö on ollut käynnissä jo kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Työttömien osuus on kasvanut 2% tasolta 10% tasolle.
Työttömyyskehityksessä oli suuri ikävä hyppäys 90-luvun laman yhteydessä ja toinen hyppäys finanssikriisin aikana.
Paljon paljon pienempi hyppäys finanssikriisin yhteydessä.
Miten tietotekniikka keskittää pääomia?
Nokian tuho mieluumminkin roiskui pitkälle tulevaisuuteen, kun tuottavuus maassalaski sen myötä.
Kahdella tavalla.
Ensinnäkin teollisuudessa investointien osuus tuotantopanoksista kasvaa suhteessa työhön. Tällöin myöskin rahoitusmarkkinoiden rooli kasvaa ja työmarkkinoiden rooli supistuu.
Toinen tekijä on se, ettei ohjelmistotuotteiden valmistamiseen tarvita työvoimaa. Tämän seurauksena tuotanto keskittyy muutamalle suurelle toimijalle kuten Microsoft, Google ja SAP.
Kaiken kaikkiaan yksilötasolla on muodostumassa tilanne, jossa pääomatulojen osuus on kotitalouksissa on merkittävämpi kuin palkkatulon. Yhteiskunnan näkökulmasta tämä on ongelmallista.
Niin.. en tiedä. Ennen näin ei ole käynyt. Kylläkin maataloudesta poistui melkein kaikki työt ja tuli isot koneet, mutta koko talouden tasolla työn ja pääoman osuus on ollut – ainakin tämä oli totuus vielä ennen muinoin — sen verran vakio, että monasti tätä jopa käsiteltiin malleissa vakioisena parametrina. Jos vanha maailma jatkuu AI vain muuttaa sitä millaista työtä ihmiset tekevät. Toki murroskohdissa on joillain vaikeaa.
Jos uhkakuvasi toteutuu, sitten varmaan pääomatuloja aletaan verottaa enemmän.
Jaa, …
Työn ja pääoman suhde ei suinkaan ole vakio. Pääoman osuus kansantuotteesta on kasvanut nopeammin kuin ansiotulojen siitä lähtien kun tietokoneet keksittiin eli 70 – luvulta alkaen.
En puhu uhkakuvasta, vaan yhteiskunnallisten fundamenttien muutoksesta.
Nokia aikana osallistuin johonkin Oulun läänin strategia prosessiin. Kaupungin herrat kaipasivat paluuta vanhaan aikaan, jolloin paperirullia lastattiin laivaan. Kansantuotteen haluttiin olevan jotakin mitattavaa ja kosketeltavaa. Nokian tuotos Suomessa oli teknologiaa, joka lähti maailmalle sähköjohtoa pitkin. Tästä on jo 25 vuotta aikaa.
Jonkinlainen muutos talousjärjestelmään tulee hieman samalla tavalla, kuin Englannissa aikanaan. Silloin työnantajat keksivät ryhtyä maksamaan työntekijöille korvausta siitä, etteivät nämä tee työtä. Syynä oli pelko siitä, että työväki särkisi kalliit koneet, jos näiltä loppuisi toimeentulo kokonaan.
Pääoman verottaminen on hieman haasteellista – pääoma osaa luikerrella omaan koloonsa jonnekin, missä verot ovat alhaiset. Kiinteistövero on yksi mahdollisuus. Jotkin tuulivoimakunnat saavat tuulivoimapuistoista todellisen lottovoiton. Sama pätee näihin datakeskuksiin, jotka maksavat kiinteistöver9oa ja energiaveroa.
Sitten on vielä tämä perinteinen vaihtoehto ottaa tuotannon välineet yhteiskunnan omistukseen. Ikävä kyllä poliitikot mieluummin myyvät siirtoverkotkin ulkomaille kassavajeen kattamiseksi. Sellainen ei pitkää housuja lämmitä pakkasessa.
Joo. viittasin tietty johonkin 80-luvun tai 90-luvun alun totuuksiin. Keskittymistä suurempiin yrityksiin on kyllä tapahtunut jo pidempään. Olisiko itseasiassa liittynyt juuri tuohon… kylläpäs tämä on jo noloa. Täytyy kiinnittää tuohon jatkossa enemmän huomiota.
Mitä aikasarjoja katsot?
https://stat.fi/til/tyti/2018/16/tyti_2018_16_2019-12-03_tie_001_fi_001.gif
Työttömyyskehitys 60 -luvulta alken näyttää, miten 1% tasolta on hiivitty 10% tasolle. Kasvutrendi on jokseenkin tasainen, kun jättää huomioimatta öljykriisin ja valuutan vapauttamisen aiheuttamat suuret hyppäykset.
Tietotekniikan vaikutus pääomatulojen merkitykseen sattui jostain silmääni. Kaaviossa näkyi, miten vuoteen 1975 asti tuottavuuden kasvu siirtyi suoraan palkkoihin, mutta vuoden 1975-jälkeen alkaen tuottavuuden kasvu onkin siirtynyt pääomatuloihin ja palkkatulot kasvaneet hitaammin.
Tilastokeskuksella ei ole valmista kaavioita, mutta tekoäly kaivoi lukuja eri raorteista:
1990: ~5–10 % pääomatuloja
2000: ~15–20 %
2010–2020: ~20–30 %
Näihin kannattaa varmaankin suhtautua hieman varauksella, koska pääomatulot eivät aina näy valtiovallalle verotettavana tulona.
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/sq/ca3cb025-d697-4f7b-8906-0814563f0b6e
Katsoisin mieluummin työllisyysastetta. Sehän nousi kovasti ei niin kauan sitten. Eli tämä kertoo mikä osa valitusta ikäluokasta on ollut töissä. Työttömyysaste= työttömät/(työlliset+työttömät).
Tähän vaikuttaa kohtuuttomasti, se että yhtäkkuä ukrainalaiset ovat ilmoittautuneet työttömiksi yms asiat.
En löydä nopeasti pidempää sarjaa.
Suomen kansantaloudessa on isoja heilahduksia. Kaiken kaikkiaan pitkällä aikavälillä työttömyysaste ja työllisyysaste kuvaavat samaa asiaa. Viimeiset vuodet on tehty päätöksiä, jolla tyllisyysastetta Suomessa on onnistuttu nostamaan. Esimerkiksi opiskelun tukemista on rajoitettu ajallisesti.
Työttömyystilastoihin on joutunut myös ihmisiä, joiden todelliset työllistymismahdollisuudet ovat heikot.
Ratkaisevaa on, selvitäänkö finanssikriisin jälkeisestä kuolemanviivasta kasvuun. Noiden lukujenkin tulkinta riippuu siitä.
Toivon, että Mika Maliranta on oikeassa toiveikkuudessaan. Hänhän kirjoitti kirjan nimeltä Pinnan alta.
Tässä podissa hän käy asiaa läpi. Pyysin häntä luennoimaan viime syksynä asiasta, ja aivan samoilla linjoilla edelleen, vuosi tuon podcastin jälkeen.
Jos kuuntelet/olet kuunnellut, niin kerrohan mielipiteesi siitä, voisiko tämä olla mahdollinen tulkinta yritysaineistoista, jota Laboressa hyödyntävät, tai Maliranta on hyödyntänyt. Tuo kirja on muuten äänikirjanakin.
https://www.youtube.com/watch?v=h-XOKK3J_E8
Koitin kaivella vähän noita palkka- ja pääoma/omaisuus-tulojen muutoksia.
Kokeillaan toimiiko linkki.
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/sq/c73327d5-6336-4f4d-b775-45dab2e37b58
Katselin tuon Malirannan videon.
Aika paljon ajatukset olivat kiinni menneisyyden teorioissa. Sinällään aivan asiallista pohdintaa, joskin päätelmät olivat pitkälti kone-metaforan johdattamia.
Olisi mielenkiintoista tarkastella asiaa myös kulttuurimetaforan kautta. Uusyrittäjyys Suomessa muodostuu paljolti ruokaläheteistä ja taksikuskeista. Sitten on tietenkin näitä Ruotsin suunnasta tulevia yrittäjiä, joiden bisnesetiikka ei oikein kestä päivänvaloa.
Toiveena näkyi olevan siirtymä korkean lisäarvon teknologiaan. Aika monessa suunnassa odotetaan uuden Nokian inkarnaatiota. Hieman luulen, että Jeesus ehtii ensin.
Tuossa kuvassa taitaa näkyä Nokian vaikutus pääomatulojen kohdalla 2000-luvun alkuvuosilta.
Maliranta itseasiassa mielestäni rohkeasti ennustaa tulevaa. Toivo ei suinkaan hänellä ole ruokaläheteissä tai taksikuskeissa, vaan enemmänkin ajatus on kertaluonteisesta (toki kiva jos jatkuisi) tilanteesta, jossa monia innovatiivisia yrityksiä on juuri nyt siinä vaiheessa, että ne onnistuessaan voivaa skaalautua isoiksi. Pari onnistujaa niistä näkyisi jo kansantaloudenkin tasolla. Nimiä ei usein mainita, mutta ajatuksissa ilmeisesti Iceye, se kvankkifirma, Oura tms. Niistä on vaikea tietää, kun eivät pidä suurta meteliä itsestään. Esim. tuo Iceyen teknologia on ilmeisesti maailman huippua. ”Näkevät” vaikkapa Ukrainassa pilvien läpi satelliiteistaan.
Nokian tuotekehityspanokset olivat aikanaan luokkaa 75% kaikesta Suomen tuotekehitystyöstä. Nokia oli globaalisti 10 markkina-arvoltaan suurimman yrityksen joukossa.
Tällä hetkellä meillä on paljonkin Ouran ja Bittiumin kaltaisia yrityksiä. Ei myöskään kannata unohtaa kaivos- ja metsäkoneiden valmistajia. Mikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan ole sellaisessa mittakaavassa, että kykenisi vetämään mukanaan koko Suomen kansantaloutta kuten Nokia teki.
Viittasin tuohon kulttuuri -metaforaan sen takia, että Nokia -casen takana oli täysin toisenlainen kansallinen ympäristö. Menestys syntyy, kun kyky, halu ja mahdollisuus ovat kohdallaan. Tällä hetkellä meillä on isoja ongelmia sekä halussa, että mahdollisuudessa.
Mikakin mainitsi sen, että käyttämätön taaleri ruostuu nopeasti. Nokia aikana työntekijät haettiin koulunpenkiltä, tällä hetkellä nuoret eivät saa kesätöitä vakinaisesta työstä puhumattakaan.
Aivan, ei ole aivan vielä. Mutta, jos Maliranta oikeassa, niitä on niin paljon, että niistä joku onnistuu isosti skaalaamisessa. Ovat jo ohittaneet pahimmat kuoleman laaksot kait.
Kieltämättä muut ekonomistit ovat synkempiä, mutta ne muut ei ole tutkineet tietääkseni yritysdatalla niin perusteellisesti kuin Maliranta jo pitkän ajan aikana.
Tuota työn osuutta vielä mietin. Koko talouden tasolla palveluiden osuus Bkt:stä on jo pitkään kasvanut teollisuuden kustannuksella. Sen pitäisi lisätä työn osuutta.
Nokiassa oli oma kulttuurinsa, mutta luultavasti 90-luvun jälkipuoliskolla oli toisaalta vielä paljon akuutteja laman uhreja, työelämästä syrjäytyneitä, velkavankeuteen joutuneita. Koneproffatkin joutuivat luovuttamaan työpaikkansa IT-proffille.
Mistäpä tiedät, että vaikkapa Iceyn tyypeillä on halusta, kyvystä tai mahdollisuuksista puutetta…näinhän voi kait olla samaan aikaan kun toisaalla menee huonommin. Selittäisi tuloerojen kasvuakin.
Hyvä huomio. Elinkeinorakenteen muutos kieltämättä vaikuttaa pääomatulojen ja ansiotulojen suhteeseen.
En itse asiassa tarkoittanut yrityskulttuuria, vaan koko kotimaisen ekosysteemin kulttuuria.
Nokian kännykkäbisneksen menestyksen perustukset luotiin 1970-luvun lopulla, jolloin elettiin vielä Kekkosen ja konsensuksen aikaa. KOP:in ja SYP:in talousleirit dominoivat suomalaista talouselämää.
Elektroniiikka-alan yritykset syntyivät metsäteollisuuden spinoff-yrityksinä. Nokian kännykkäbisnes syntyi kun Kuokkasen Laurin puuhastelu Nokian Oulun kaapelitehtaalla, Niemisen Jorin väkästely Salossa ja Televan keskusbisnekset koplatttiin yhteen. Kairamon Kari väänsi suuren teollisuuskonglomerin täysin uuteen kuosiin. Muutoksessa lyötiin lihoiksi vessapaperitehtaat metsät ja vesivoimalat, että saatiin tappiot katettua.
Iceye on mielenkiintoinen yritys. Mainitsemasi Oura on nykyisin amerikkalaisyritys, Iloq on ruotsalaisilla ja työllistää Suomessa sata ihmistä. Vanha päivähoitolapsi näkyy olevan toimitusjohtajana Bittiumilla, jonka historia yltää 1970-luvulle.
Nokian jälkeen teollisuus on monipuolistunut. Suomessa on kieltämättä nykyisin varsin runsaasti keskikokoisia teknologiayrityksiä. Muutamassa sadassa on tullut itsekin vierailtua. Ei kannata unohtaa metalliteollisuuden yrityksiä, kuten Wärtsilä, Scanfil, Ponsse ja Normet. Nämä ovat kaikki maailmanluokan yrityksiä omalla niche alueellaan.
Oikeastaan minua kiinnostaa, mitä tarkoitat suureksi skaalautumisella. Korkean teknologian yritysten työntekijäitä on nykyisin noin 10% enemmän, kuin Nokian huippuvuosina. Myöskin tuottavuus on pysynyt Nokian huippuvuosien tasolla, jopa hieman parantunut.
Nokia-ilmiön tapainen nopea tuottavuuden kasvu Suomessa on loppujen lopuksi aika ainutlaatuinen tapahtuma ja uuden ”ilmiön” odottaminen on minusta todellisuudesta viertaantunutta optimismia. Yksittäisen yrityksen vaikutus Suomen talouteen ei voi nykyisin nykyisin olla samanlainen, kuin Nokia-ilmiön aikana.
”Suomessa on kieltämättä nykyisin varsin runsaasti keskikokoisia teknologiayrityksiä. Muutamassa sadassa on tullut itsekin vierailtua. Ei kannata unohtaa metalliteollisuuden yrityksiä, kuten Wärtsilä, Scanfil, Ponsse ja Normet. Nämä ovat kaikki maailmanluokan yrityksiä omalla niche alueellaan.”
Hyvä kuulla tuosta monipuolisuudestakin. Eihän me kaivata yhtä Nokiaa. Niitä saisi olla mielellään monta.
Skaalautumisella tarkoitetaan vain sitä että monikertaistetaan tuotantoa. Luulen, että Maliranta tarkoitti yksinkertaisesti tätä. Toki ei haittaa, jos on lisäksi kasvavat skaatatuotot, eli jos panokset X- kertaistetaan, niin tuotos enemmän kuin X-kertaistuu.
Maliranta ei varmaankaan tarkoita Ponssen kaltaista yritystä sen takia (korjaa jos olen väärässä), että Ponssella taitaa olla jo aika merkittävä osa oman lajinsa markkinasta, jonka koko ei voi kasvaa kovin moninkertaiseksi. Kysyntä ja puun kasvu rajaa mahdollisuuksia. Toki Ponsse tai UPM voi kehittää ihan uutta ja kasvaa ja innovoida, mutta kun puhutaan Suomen pelastajasta skaalautumisen kautta, niin ei varmaankaan.
En tunne näitä teknologiayrityksiä tarpeeksi hyvin, mutta otetaanpa yksi tulevaisuuden toivo esimerkiksi skaalautumisesta: Harvia. Firmalla on brändi, tuote, tuotantoteknologia ja tosi hyvä kate ja kaikki valmiina skaalattavaksi – toisin kuin Donut Labilla.
Pistetään vähän peltiä ja kiviä järjestykseen ja hinta Amerikan markkinoilla liikkuu isoissa luvuissa varsinkin jos laitetaan seinät ja elektroniikka mukaan. Harvian voitto näkyy olevan 35 miljoonaa. Jos saunaidea leviää maailmalle, markkinat ovat aika rajattomat. En tiedä, tiedetäänkö Harvialla, miten paljon vaikkapa ugandalaiset pitävät saunasta. Sinne minun pihanurkan 50-luvun teknologian saunaan pitää päästä heti kohta. Japanilaiset ja jenkit ovat jo innostuneet ja presidenttimme näkyi Intiassakin saunaa hehkuttavan. Kuuman ilmanalan ihmiset yllättäen pitävät saunasta. Seuraan itse mielenkiinnolla tätä Harvian maailmanvalloitusta. Maailman mediassa kovin aktiivinen presidenttimme ei näytä selviävän ensimmäisestäkään puheestaan tai haastattelusta ilman mainintaa siitä, kuinka kaikki maailman ongelmat ratkeavat suomalaisessa saunassa. Jäänmurtajat saadaan vain joka kolmanteen haastatteluun, muutta Harvialle pedataan markkinaan ihan aina. Tämä nyt vain esimerkkinä skaalautumiskonseptista. Ehkä koko maailma ei ole valmis saunomaan – vielä.
Mikä estää jotain/joitain suomalaisia yrityksiä kasvamasta Novo Nordiskiksi tai Ikeaksi (voitot 15 miljardia ja 1 miljardi /vuodessa)? Tällä Novo Nordiskilla esimerkiksi on kovinkin painoarvoa Tanskan taloudelle.
Ehkä parhaimmat innovatiiviset yritykset, kuten ehkä tuo Iceye, voivat luoda markkinat itselleen ja valloittaa maailman. On ehkä hyvä, että eivät ole pörssissä, että joku jenkkifirma ei voi noin vain ostaa.
Oura meni jenkkeihin ymmärtääkseni juuri siksi, että siitä oli tulossa niiiin suuri, että oli järkevää mennä lähemmäksi markkinaa vai mikä se perustelu nyt olikaan. Suomen kannalta ja teknologisen osaamisen ja työpaikkojen kannalta tietysti on tärkeää, että toiminta jatkuu Oulussakin.
Työnosuus kuitenkin on suurempi kuin pääoman…
Hyvin päivähoidettu!!
Kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet näiden keskikokoisten teknologiayritysten skaalautumismahdollisuuksista. Ovatko tuotteet/innovaatiot sellaisia, että kysynnänkään puolesta moninkertaistuminen on mahdollista?
Tämä on hieman sama asia kuin, jos kysyisi ”Miksi kaikki halukkaat eivät voita olympiakultaa?”. Kyse on siitä, että täytyy olla lahjakkain, treenata kovemmin kuin kukaan. Eikä sekään riitä vaan lisäksi tarvitaan paljon hyvää tuuria.
Nokia kasvoi 50% vuodessa 20 vuoden ajan ja valmisti joka vuosi tuplasti sen mitä edellisenä vuonna. Miksi Sony, Mitsibitchi, Ericsson, Motorola, Siemens, Philips tai Panasonic eivät tehneet samoin? Miksi Samsung lopulta söi Nokian?
Suomalaisessa PKT-teollisuudessa suurin kasvun rajoite on usein omistajan korvien välissä. Ollaan tyytyväisiä nykytilaan, eikä haluta ottaa turhia riskejä. Suurin osa perheyrityksistä haluaa jättää yrityksen perinnöksi lapsilleen. Monesti juuri perheyritykset ovatkin pitkällä aikavälillä niitä parhaiten hoidettuja.
Sitten on näitä yksisarvisten metsästäjiä. Uskoa omiin kykyihin on kuin härkäsammakolla. Nopeasti kasvavassa yrityksessä on kuitenkin useita kasvun vaiheita, jotka vaativat erilaisia henkilökohtaisia johtamisominaisuuksia.
Jos katsot hiukan tarkemmin tutkimuskirjallisuutta, niin menestystarinat harvemmin alkavat Lean Canvasista tyhjältä pöydältä. Suurin osa menestyneistä yrittäjistä on ostanut tai perinyt yrityksen ja hypännyt valmiiseen pöytään.
Ja kyllä – aina on mahdollista kasvattaa liiketoimintaa ja aina on mahdollista luoda vaikka kokonaan uutta. Nyt meillä Suomessa alkaa olla bisnesenkeleitäkin, jotka ovat valmiita rahoittamaan ja osaavat kertoa mitä pitää tehdä seuraavaksi.
Niin.tarkoitin, että mikä estää jotain niistä, jotka ovat vain skaalautumista vailla. Ei nekään kait tyhjästä ole lähteneet vai liekö? Siis en nyt puhu taloudesta yleensä vaan juuri tästä tämän hetkisestä tilanteesta, jossa noita innovatiivisia keskisuuria yrityksiä on paljon omankin todistuksesi mukaan. Kun niitä on paljon, silloin on todennäköisempää että jollain käy tuuri, into ja uskallus. Eiköhän sitä rohkeutta ole, jos jo satelelliitit lentelevät kiertoradalla. Ne ovat jo menestynneet, eivät ne muuten olisi keskisuuria. Et ilmeisesti usko tuohon Malirannan näkymään. Harmi. Se antoi vähän edes toivoa.
Joo, …
Aivan hyvin yksi, kaksi tai muutama yritys voi kasvaa nopeasti. Onhan näistä esimerkkejä. Nopeasti tulee mieleen Wolt, Rovio, Supercell ja mySQL.
Usein omistajat rahastavat tällaiset globaalit toimijat, mikä on itse asiassa varsin fiksusti tehty, koska markkina joka tapauksessa on muualla kuin Suomessa ja kasvu vaatii valtavasti pääomaa ja globaalia preesensiä.
Siihen minä en usko, että mikään yksittäinen yksisarvinen kasvaisi niin merkittäväksi, että sillä olisi vaikutusta Suomen kansantalouteen. Tärkeämpiä ovat hitaasti ja rauhallisesti kasvavat perheyritykset kuten Kone, Hartwal, Olvi, Wärtsilä, Ponsse, Normet, Maustaja, Salvos ja Bittium. Monet näistäkin ovat nykyisin ulkomaisessa omistyuksessa.
About puolet Suomen pörssistä on ullomaalaisomistuksessa, ja hyvä niin.
Mihin perustat uskosi puutteen?
Siihen minä en usko, että mikään yksittäinen yksisarvinen kasvaisi niin merkittäväksi, että sillä olisi vaikutusta Suomen kansantalouteen.
Yksisarvisella kait tarkoitetaan miljardin liikevaihtoa tuottavaa start.-upia. Tämä ei tietenkään vielä hetkauta Suomen BKT:tä jota mitataan sadoissa miljardeissa. Mutta jos yritys tekee miljardeja voittoa, kuten nyt vaikka Ikea tai Novo Nordisk, se ihan varmasti heiluttaa BKT:tä.
Suomalaisista vanhoista yrityksistä miljardivoittoja (siis liikevaihto – kaikki kulut mukaan lukien palkat ja korkokulut) tekee tekoälyn mukaan seuraavat: Nordea, Neste (hyvinä vuosina), Kone, UPM, Fortum ja Sampo ja sen on siinä.
Euroopassakin isot yritykset on perustettu yli 50 vuotta sitten, kasvua ei tule kun ei tule uusia yrityksiä. Vanhat hyvä, muutta uusiakin tarvittaisiin. En nyt tietenkään tarkoita, että pitäisi tehdä miljardi voittoa, mutta vaan mittakaavaa tässä yritän hahmotella.
Teknologinen kehitys ajaa talouskasvua ja se taas elintasoa. Jos tämä pysähtyy ongelmamme on isompi kuin valtava. Ongelma nykymaailmassa on, että voittaja vie kaiken kovin helposti globaalissa maailmassa. Ei riitä että kehittää jotain kivaa Suomen markkinoille tai jotain neljänneksi parasta teknologiaa. Ja jos kehittää parasta, markkinat ovat isot. Ikävä kyllä, näin se menee entistä enemmän maailmassa.
Yrityksen joka olisi merkityksellinen Suomen taloudelle tulisi työllistää kurskuibkin 10’000 ihmistä.
Suomi on aika pieni maa tuon kokoluokan rekrytoinneille nopeassa tahdissa.
Markkina Suomessa on myös pieni. Yritykselle olisi edullisempaa siirtyä lähemmäs markkinaa.
Kaiken kaikkiaan aivan starup ohjekirjakin kehottaa luopumaan yrityksestä, kun se böyttää menestymuaen merkkejä.
Jos onnistuu luomaan yksisarvisen, se kannattaa myydä, ostaa porche ja ryhtyä sijoittajaksi.
Ja mitä vikaa on sijoittajakai ryhtymisessä? Näistä edellisistä voittajista kaiketi on löytynyt ainakin joitain niitä, jotka sijoittaa ja neuvoo uusia alkuun. Lisää pääomia Suomeen kaivataan että nuo skaalautumiset tai kehitysviheet onnistuisi suomivoimin edes osin.
Porschen sijaan joku voi ostaa vaikka suomalaisen luxusveneen.
Ps. Naapurin poika (ei perinnöillä tai taustalla lähtenyt ura alkuun) oli mukana supercellissä ja nyt väsää taas omassa firmassa uusia pelejä näköjään. Näkyy jonkin verran työllistävänkin. Hyvä leviää.
Juu, pääomatuloissa ei ole mitään vikaa. Tämä on oikeastaan koko kirjoituksen juoni.
Fiksun opiskelijan kannattaa elää vanhempien kustannuksella ja sijoittaa opintorahat ja opintolainat pörssiin.
Tällä keinolla voi valmistumisvaiheessa olla jopa 100’000 euroa sijoitusvarallisuutta, jonka tuotoilla voi tarvittaessa täydentää ansiotuloja.
Tarkalla taloudenpidolla sijoitusvarallisuutta on mahdollista kerryttää vielä lisääkin niin, että nelikymppisenä voi keskittyä kokonaan matkustamiseen ja kulttuurielämän rientoihin.
Toki tämä on omiaan lisäämään yhteiskunnan varallisuuseroja, eikä sijoitusvarallisuudesta kerry valtiolle verotuloja, ellei voittoja lunasteta.
Ehkä sinun pitäisi kirjoittaa joku blogi tuosta kulttuurimetaforan taloustieteestä, vai onko sinusta vain tullut demari. Ei kai sentään…ehkä olet vain opiskellut feminististä metodologiaa.
Vakavasti ottaen sinua ilmeisesti häiritsee nuorena ”eläköityneet” rikkaat innovaattorit? Onkohan ongelman kokoluokka kuinkakin suuri noin koko kansantalouden tasolla? Jollekin luennoitsijalle muuten mainitsin siitä, mitä sanoit tähän liittyen kun kävelimme rautatieasemalle luennon jälkeen. Siis viime vuonna. Ei tainnut olla Maliranta kylläkään tosin en ole ihan varma vaikka olisi ollutkin. Kovasti nimittäin kiinnostaa hänen uskonsa, koska toivossa on hyvä elää.
Tasa-arvosta puhuttaessa kannattaa muistaa, että köyhimmät ovat kaikkein tasa-arvoisimpia – ainakin avioliitossa.
Joo, en ole demari. Koetan pitää kädet ihan omissa taskuissani.
Kulttuurisesti Suomi on vähän ’onnellinen’ maa.
Kaikki on muuten hyvin, mutta valtion kassasta lähtee enemmän rahaa kuin sinne tulee.
Työttömiä on enemmän kuin missään ja nekin, joilla olisi töitä pelaavat mieluummin golfia ja matkustelevat maailmalla.
Juhani Tamminen sanoitti tämän kulttuurimetaforan: 90% panoksella saa 50% tuloksen.
Äärimmäisellä mielenkiinnolla odotan tulevan hallituksen toimia.
Markka-aikana homma hoidettiin seteleitä leikkaamalla. Kaikilta otettiin puolet talletuksista. Saapa nähdä onnistuuko se euroaikana.