En välttämättä haluaisi kirjoittaa Jeesuksesta, mutta valitettavasti nyt on pakko. Kävi nimittäin niin, että ensimmäinen i-kirjaimella alkava sana, joka tuli mieleeni, on ”ihminen” ja siitä taas tuli mieleen ”ihmisen poika” ja se, että Raamatussa ”ihmisen poika” on kuulemma sama sana kuin ”ihmislapsi” esimerkiksi Psalmissa 8:
Kun minä katselen taivasta,
sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä,
jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Ajattelin pohdiskella Kristuksen kaksiluonto-oppia, mutta se tuntui liian tunkkaiselta. Mutta sitten Jumala puuttui peliin, ja postinkantajan kädellä pudotti minulle uuden Parnasso-lehden ja minun kädelläni avasi sen ensiksi sivulta 55, jossa oli Markku Turusen aforismeja otsikolla ”Ihmisen lapsia”, joten se oli merkki.
Kun rukoilen Jeesusta, rukoilen useimmiten sitä ihmeidentekijää, joka alkujaan sai ihmiset kiinnostumaan ja seuraamaan itseään. Toivon, että ihmeidentekijä ratkaisee minun ongelmani ja läheisteni ongelmat, ja me kaikki pääsemme helpommalla. Mutta ihmeidentekijän osa maan päällä oli varmaan aika rankka. Jeesushan oli kuitenkin paitsi Jumalan poika myös ihmisen poika.
Ristillä Jeesusta pilkattiin ja käskettiin astumaan sieltä alas. ”Kyllä hän olisi pystynyt sen tekemään, mutta näin piti tapahtua, koska se oli Jumalan suunnitelma.” Tämmöistä opetusta olen kuullut, mutta minäpä luulen, että hän ei olisi edes pystynyt. Uskon, että hän oli ihminen päätyyn saakka. Ja se juuri tekee hänestä lähestyttävän, vähän niin kuin kohtalotoverin.
Mahtavatkohan oikeat teologit enää ollenkaan saivarrella Kristuksen perimmäisestä olemuksesta, vai onko se joskus tuhat vuotta sitten päätetty, että näin se on ja näitä sanoja Jeesuksesta puhuttaessa on jatkossa käytettävä?
Kirjailijat ainakin tuntuvat pohtivan Jumalan ja ihmisen olemusta, eivätkä tyydy opetettuihin lauseisiin. Olen viimeksi lukenut Helmetin lukuhaasteeseen Maksim Gorkia ja Eeva Kilpeä ja kumpikin on viettänyt aikaa Jeesuksen parissa. Alussa mainittu Markku Turunen ottaa ironian keinot käyttöön:
Ihminen haluaa Jumalaksi, mutta Jeesus sanoi: ”Olen ihmisen poika”.
Jeesus sanoi myös. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Melkoinen ihmisen pojan asettama reunaehto valoon pääsylle.
Minäkin olen ihmisen poika. Voinko asettaa ehtoja miettiessäni osaani maailmassa
Voin yrittää.
by 