Olen kirjoitellut tänne mietelmiäni ja ihmettelyjäni uskonnosta ja uskosta. Nyt on ollut kuukauden mittainen tauko. Edellinen kirjoitukseni oli viikko ennen Venäjän tyystin kauheata, absurdia ja turhaa hyökkäystä Ukrainaan. Ei ole ollut mitään aihetta eikä syytä kirjoitella mitään. Ei edelleenkään. Tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Tätä kirjoittaessani tuo varsin lähellä tapahtuva, naapurimaamme aloittama, järjettömyys ja brutaali tappaminen, ihmisten elämän, infran, kulttuurin, kaiken inhimillisen, kauniin ja tärkeän tuhoaminen jatkuu. Vaikea löytää mitään sanoja.
On puhuttu, että Venäjä rikkoo sodan sääntöjä ja tekee sotarikoksia. Sota säännöillä tai säännöttömästi on kyllä aina saatanallista. Sota itsessään on tyyten säännötöntä. Pelkkää tuhoa ilman mitään hyötyä. Sota on absurditeetti. Ihmiskunnan absurditeeteista pahin. Jos olenkin pitänyt uskontoja absurditeetteina, eivät ne ole lähellekään niin kauheita kuin sota. Silti sodissa yhtenä vaikuttimena on uskonto. Sodat suunnilleen kaikki käydään luonnonvaroista, alueista – ja uskontojen vuoksi. Ja jos ei uskontojen aiheuttamina, on kummallakin osapuolella papit, jotka siunaavat omat joukot ja aseet sekä kehottavat rukoilemaan rauhan puolesta – tarkoittaen tietenkin omien voittoa.
Molempien osapuolten oma jumala on aina oikeudenmukainen ja oikea jumala. Toisinaan useammankin osapuolen. Nyt Moskovan patriarkka Kirill, joka kuuluu Putinin hallinnon pajaristoon, on perustellut sotaa, paitsi Putinin argumentein, myös siksi, että on tuhottava lännestä tullut ”vahingollinen” sateenkaariaate. On käytävä sotaa ”homouden synnin turmelemaa länsimaailmaa vastaan”. Hänestä tämä sota on sota ihmiskunnan pelastukseksi.
Siitä on vielä lyhyt aika, kun sotiminen näyttäytyi sankarilliselta toiminnalta, normaaliin elämän järjestykseen kuuluvalta, jolla suojeltiin kotia, isänmaata, uskontoa, tulevia polvia ja saavutettiin mitä milloinkin. Lisää alueita, rikkauksia tai ainakin kunniaa. Mutta nyt viimeisen sadan vuoden aikana sota on tiedonvälityksen kehittymisen myötä näyttänyt kotirintamallekin rumat kasvonsa. Kylmät, kuten presidenttimme kuvaili Venäjän hyökkäystä seuranneena päivänä.
Voi miettiä, miksi ihmeessä edelleen nuoret miehet suostuvat lähtemään tykinruoaksi ja ylipäätään sietämättömän kurjiin olosuhteisiin?
Ukrainaa on moukaroitu tähän mennessä kolme viikkoa. Omaa sanottavaa on nyt hyvin vähän, joten lainaan tähän kirjailija Kurt Vonnegutia (”Kuolemaa tylympiä kohtaloita”. Hän itse joutui toisessa maailmansodassa Ardennien taisteluissa vangiksi ja joutui kokemaan liittoutuneiden tekemän Dresdenin vimmaisen tuhopommituksen. Hän oli pommituksen ajan maanalaisen lihavaraston suojissa. Seuraavina päivinä hän joutui vankitovereidensa kanssa raivaamaan pommituksen jälkiä, kantamaan ihmisen torsoja joukkohautoihin. Tästä tuli aihe kirjaansa ”Teurastamo 5”.
”Vielä minun elinaikanani nuoren sotilaan oli välttämättä mentävä taistelutantereelle, ennen kuin sotaa koskevat harhakuvitelmat katosivat. Kotiin jääneet vanhemmat olivat yhtä tietämättömiä, uskoivat poikiensa tappavan hirviöitä siellä jossain. Mutta modernin viestinnän ansioista pelkkä sodan ajatuskin kuvottaa jokaisen teollistuneen valtion asukasta viimeistään kymmenvuotiaana. Amerikan ensimmäinen televisionkatsojien sukupolvi meni sotaan ja palasi kotiin – emmekä me ole koskaan nähneet sellaisia veteraaneja.
Minkä takia Vietnamin veteraanit ovat jotenkin sillä lailla kaameita? Heitä voisi luonnehtia melkein `luonnottoman kypsiksi`. Heillä ei ole koskaan ollut harhakuvitelmia sodasta. He ovat maailmanhistorian ensimmäisiä sotilaita, jotka tiesivät jo lapsena, nähtyään niin monia kuvia aidoista ja lavastetuista taisteluista, että sota on järjetöntä teurastusta, jossa lahdataan heidän kaltaisiaan tavallisia ihmisiä.
Aiemmin kotiin palanneet veteraanit saattoivat järkyttää vanhempiaan julistamalla Ernest Hemingwayn tavoin, että kaikki sotaan liittyvä on iljettävää ja typerää ja raaistavaa. Mutta Vietnamin veteraanien vanhemmilla ei ollut harhakuvitelmia sodasta, sillä monet heistä olivat nähneet omin silmin ennen kuin heidän lapsensa lähtivät toiselle mantereelle. Modernin viestinnän ansioista kaikenikäiset amerikkalaiset inhosivat sotaa sydänjuuriaan myöten jo ennen kuin menimme Vietnamiin.” (1991, suom. Erkki Jukarinen)
Mutta niin vain Vietnamin jälkeen mentiin moneen maailmankolkkaan viemään asein ”vapauden sanomaa”. Muuten, Vietnamiin lähetettiin pääasiassa köyhien ja alemman keskiluokan poikia. Samoin kävi Venäjän Tšetšenian sodissa – siellä ei oligarkkien ja rikkaiden tai muiden vallan lähellä olleiden perheiden poikia nähty. Lienee sama tapahtuvan nyt Ukrainassa.
Sotiminen on aina riistoa. Köyhien riistoa. Monella tasolla. Kunnian ottavat kenraalit ja sodat aloittaneet valtaapitävät. Onneksi nyt näyttää käyvän niin, ettei Venäjä ja sen nykyhallinto saa minkäänlaista kunniaa. Päinvastoin. Mutta se on laiha lohtu. Niin paljon peruuttamatonta tuhoa on jo saatu aikaan. Ja tullaan vielä lähiviikot saamaan.
by 
Erittäin hyvä kirjoitus Ykiltä. On helppo yhtyä myös ajatukseen siitä, että uskonnot ihmisen puuhasteluna voivat olla saatanallisia välineitä. Mutta uskontojen ääreen kokoontuu myös ihmisiä, jotka saavat niistä voimaa toimia valhetta ja väkivaltaa vastaan.
En kiistä, etteikö uskontoviitekehyksessä ihmiset aja myös rauhaa ja saa uskonnosta voimaa toimia valhetta ja väkivaltaa vastaan.
Mutta vaikka näin on, ei yhtäkään sotaa ole lopetettu rukoilemalla. Sen sijaan monet sodat on aloitettu rukoilemalla.
Uskonnoilla on sama ongelma kuin politiikalla, kumpaakin voidaan käyttää ja käytetään tyystin vastakkaisiin päämääriin.
Valitettavasti sulle Yki ei ole auennut rukouksen idea, ihan samalla tavalla kun sulle ei ole auennut moni asia kristinuskon ytimestä. Se on ikävä juttu, koska meillä ei monen asian suhteen ole yhteistä kieltä. On se kummallista: monesti olen kristittyjen kanssa eri mieltä tulkinnoista yms mutta meillä on yhteinen ”kaanaankieli”: meillä on vuosisatojen kuluessa kehittynyt ymmärrys siitä, mitä tietyillä symboleilla haluamme ilmaista. Siis kieli. Sun kanssasi Yki olen pääsääntöisesti kaikesta samaa mieltä paitsi asioista, jotka vaatisivat kaanaankielen äidinkielen osaamista sinulta.
Näinhän se on. Ei ole auennut. Mutta kristinuskon ytimeen mielestäni näen. Mutta katselen sitä vähän eri näkökulmasta kuin sinä. -Olen huono kielissä, joten kaanaankiäli on sekin huonosti hallussa.
Mutta ajattelu vaatii kieltä. Ilman kieltä ei olisi abstraktia ajattelua, eikä ilman sitä olisi käsitteitä, joita tarvitaan vuorovaikutuksessa. Katson ymmärtäväni uskon ja ”kaanaankielen” käsitteitä, mutta jälleen kerran: tarkastelen niitä eri kulmasta. Sitä kulmaa on vaikea kääntää.
Toden totta, eri kulmat valottavat kohdetta. Siinä mielessä teet arvokasta työtä. Sokeat kulmat vaan ovat osa todellisuutta.
”Voi miettiä, miksi ihmeessä edelleen nuoret miehet suostuvat lähtemään tykinruoaksi ja ylipäätään sietämättömän kurjiin olosuhteisiin?”
Sen verran, mitä olen videoilta kuunnellut vangeiksi Ukrainassa jääneiden venäläissotilaiden puheita, kuulostaa siltä, että monet ovat tulleet huijatuiksi. He luulivat menevänsä vain harjoituksiin. Kun tajusivat, mitä Ukrainassa joutuivat tekemään, jotkut halusivat lähteä pois. Heidät uhattiin tappaa kai sotakarkureina. Uskoisin, että kertovat totuuden. Vaikea tilanne. Jotkut ovat kovin nuoria. On siellä tietysti sotilaita, jotka luulevat tekevänsä suurenkin palveluksen maalleen. Muutenhan tuo älyttömyys olisi jo loppunut.
Sääli, että jonkinlainen vapaus Venäjällä kesti vain n. 30 vuotta.
Olen niitä klippejä nähnyt runsaasti ja näyttää selvältä se, ettei nuo todellakaan ole tienneet heitä sotimaan lähetettävän. Eivätkä ole ymmärtäneet mitä tarkoittaa sopimussotilaan paperit allekirjoitettuaan. Näin oli myös Tsetseniassa ja Afganistanissa. Mutta suuri osa kuitenkin on ollut tietoinen sotaan lähtemisestä.
Mutta tarkoitan ylipäätään kaikkialla niitä nuoria miehiä, jotka lähtevät sotaan tietoisesti. Ketkä käskettyinä, ketkä palkattuina.
Mitä aikaa Venäjällä muuten tarkoitat tuolla 30 vuodella?
Viimeiset 30 vuotta. Toki tilanne on pahasti kiristynyt jo viime vuosina. Nuoret kuitenkin ovat tottuneet näkemään ja kokemaan yhteyden länsimaihin, että olemme ihan tavallisia, samanlaisia ihmisiä kuin hekin.
Kyllä se vapaus on ollut todellakin vain jonkinlaista koko Putinin ajan jo ensimmäisestä pääministeriydestään lähtien. Hän se oli se joka lähetti nuoria miehiä Tsetseniaan toisen kerran ja käski pommittamaan Grosnyita. Tekosyyn sai käskemällä FSB:n räjäyttämään muutaman kerrostalon. Ja toimittaja toisensa jälkeen, jotka Tsetsenian tapahtumia tonkivat, eliminoitiin.
Ehkä se vapaus oli sitä vapautta neukkulan häviämisen jälkeen Jeltsinin aikana, että liikemiehet saivat luvalla ryöstää valtionyhtiöitä pilkkahintaan. Niinä noin 8 vuoden aikana ne sitä tekivätkin ahkerasti.
Niin, jotkut kommunismin kasvatit osasivat kyllä ottaa tilaisuudesta vaarin ja syntyi новые русские. Voisi kai kääntää: uudet (rikkaat) venäläiset. Ilmeisesti oligarkit voi lukea kuuluvaksi heihin. Putin olisi varmaan osannut keplotella itsensä miljonääriksi kommunistisessa Neuvostoliitossakin.
Vapauttakin voi katsella eri näkökulmista.
Hieno kuva. Ei tuohon tekstiä enää tarvitakaan.
Kiitän. Ja kyllähän tuohon kiteytyy Ukrainan tapahtumien kauheus, kuten niin moniin typeriin sotiin. Jos nyt muunlaisia onkaan.