Neljän hengen porukalla kiersimme Suviseuroissa Lopella, Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä, Herännäsjuhlissa Salossa, ja New Wine -kesäjuhlillä Jämsässä. Kyseltiin millaista muutosta, jos minkäänlaista kaivattiin. Haastateltiin välillä jäätelöjonossa lähinnä olevaa henkilöä, ja välillä bongattiin tuttu tai liikkeen johtajahahmo. Ylättävän usein ihmiset suostuivat kameramme eteen.
Jokaisella juhlaporukalla oli omanlaisensa henki kyllä, mutta joka puolella kuuli ja näki myös halua murtaa kristittyjen välisiä raja-aitoja. Monet haastattelemistamme ihmisistäkin olivat vieraan liikkeen juhlissa. Niin siis osallistujat halusivat murtaa rajoja, puhujat ja liikkeiden johtajat ehkä eivät niinkään. Heille saattaapi tulla hätä, jos kansa seuraakin enemmän Kristusta kuin heidän liikkeensä pyhiä tapoja ja oppeja.
Toinen usein toistuva teema oli paluu Raamattuun, mitä sillä sitten tarkoitettiinkaan.
Paljon ihmisiä oli liikkeellä, ja aika moni tuttukin tuli tavattua. Lopella mm. kirkkoherra Tuomas Hynynen oli seurateltassa. Hänen kanssaan teltan portilla numero 7 pohdittiin saarnan piilomerkityksiä, joista Tuomas sitten kirjoittikin Kotimaa-lehden alustalle varsin suorapuheisen tekstin. Muita blogimetsäläisiä tai emeritus sellaisia ei näkynyt.
Poliitikkojen suosikkipaikka näytti olevan myös Lopella suviseuroissa, josta sitten jatkettiin suoraan Pride-kulkueeseen. Mielenkiintoista kyllä ainakin Helsingin Sanomat ja Yle tekivät hyvinkin positiivissävyisiä juttuja näistä juhlista. Uskovaisuus on nyt melkeinpä muotia.
by 
Voi hyvin olla, että kirkkoon kuuluvuuden vähentyessä uskosta on tullut enemmän oma valinta, kuin ulkoa päin pakotettu vaatimus. Tässä valossa erityisesti nämä kesän hengelliset suurtapahtumat kiinnostavat ihmisiä. Monet panevat merkille esimerkiksi Suviseurojen hyvän ilmapiirin.
Luin kesällä tuon Tuomaan kirjoituksen ja minusta se oli todella tasokas. Paljon onnea Tuomaalle kirkkoherranvaalissa!