Kansantalouteen liittyy joku sellainen juttu, että ottamalla miljardin velkaa, raha kiertää valtion budjetissa niin moneen kertaan, että sen vaikutus on monta miljardia. Sitä eivät osaa viisaammatkaan sanoa, kuinka monta miljardia se vaikutus lopulta on. Parhaimmillaan voi olla jopa niin, että sen lainatun miljardin vaikutus on niin suuri, että laina maksaa itse itsensä kokonaan takaisin. Useimmiten se maksaa ainakin osan itsestään.
Tälläkin kolikolla on toki kääntöpuoli. Jos valtion budjetista leikataan miljardi, vaikutus on monta miljardia. Suomen budjettivaje on 12,5 miljardia. Sopiva budjettivale olisi 3 miljardia, mikä tarkoittaisi sitä, että inflaatio hoitaa lisävelanoton. Säästöä pitäisi siis saada kymmenisen miljardia, mikä kerrottuna sillä talouden jutulla kertautuu kymmeninä miljardeina.
Budjetin suuruus on suurin piirtein 90 miljardia, josta siis jouduttaisiin leikkaamaan todella iso osa, jos velanottoa halutaan vähentää. Valtiolla on velkaa 180 miljardia. Toisin sanoen valtion velka on kaksi kertaa valtion budjetin suuruinen. Valtion korkomenot ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa, eli reilusti enemmän kuin puolustusmenot.
Pitäisikö olla huolissaan – vain siinä tapauksessa, että tulevat hallitukset eivät osaa hoitaa talousasioita taitavasti ja pitkäjänteisesti – toisin sanoen siis pitäisi. Nykymeno vaikuttaa sellaiselta, että vuoroin hallitukset elvyttävät ja vuoroin säästävät. Aina on joko nokka tai pyrstö tervassa.
Sellainen käsitys minulle on syntynyt, että kansa haluaa lisää elvytystä. Siinä kansa on oikeassa, ettei ongelma ratkea säästämällä. Kai sitten parempi laittaa lisää höyryä kattilaan, kuten Titanicin kapteenikin aikoinaan teki. Voihan se olla, että ongelmat ratkeavat omia aikojaan.
by 
Ongelmat ratkeaa omia aikoja vain jos talous alkaa selvästi kasvaa, ja korot laskevat tai pysyvät vähintäänkin siellä minne nyt jo ovat laskeneet.
Korkeat korot kohtelivat Suomea erityisen kaltoin.
Asetehtaita vaan pystyyn joka nimeen ja notkelmaan, jotta eurooppalaiset voi käyttää 5%:aan Suomen tuotantoon.
Joo Anne, …
Talouden kasvu todellakin lienee välttämättömyys. Samaan aikaan pitäisi välttää menojen kasvua.
Aseteollisuuden alueella meillä on kyllä joitakin kivoja pieniä yrityksiä esimerkiksi viestintä-alalla. Meiltä kuitenkin puuttuu ohjusten kaltaiset kärkituotteet, jotka tuottaisivat reilusti liikevaihtoa.
Nämä datakeskukset voivat myös olla mahdollisuus, jos kiinteistö- ja energiaverojen kautta saadaan elinvoimaa. Joillekin pienille kunnille tuulivoiman verotulot voivat olla aivan ratkaiseva houkutin, jos niiden ansiosta kunnallisveroa pyritään supistamaan.
Vanhojen kavereiden joukossa on yllättävän paljon sellaisia jotka ovat valinneet työttömyysturvan keinona jäädä osaeläkkeelle. Ikävä kyllä ovat juuri niitä, joiden panosta talouskasvu kaipaisi.
Hyvin ongelmallinen teema on myös taloudellinen kahtiajakautuminen. Osa ihmisistä kartuttaa varallisuuttaan ja hankkii pääomatuloja. Käytännössä heiltä puuttuu kannustin tuottavan työn tekemiseen. Samaan aikaan suuri osa ihmisiä joutuu elämään kädestä suuhun.
Sitäkään ei voi väheksyä, että Suomessa insinööri tienaa 4000 € ja ulkomailla 12’000 €. Sama tietenkin koskee myös sairaanhoitajia ja monia muita huippuammattilaisia. Aivovientiin meillä ei oikein olisi varaa, kun samaan aikaan tosiammattilaisia ei oikein saa muuttamaan Suomeen.
Todellisuudessa meillä ei taida oikein olla erityistä syytä kuvitella, että talous noin vain alkaisi kasvaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Onpa ikävä kuulla.
Ehkä olin itse ajatellut että on hienoa, että suomalaiset ovat ryhtyneet sijoittamaan. Mutta tietysti noinkin. Kannustimet töihin voi mennä montaa kautta.
Mikä olisi ratkaisusi?