Olen kuullut usealta taholta viestiä, kuinka joku uskoo, että Jumala on mies, eikä nainen ole Jumalan kuva, tai kuinka nainen on miehelle alamainen siinä ja tässä raamatunkohdassa, mutta unohtaa mainita keskinäiseen alamaisuuden kaikkien välillä. Tämänkaltaista viestiä julistavat niin vahvat rukouksen ihmiset kuin pastori seurakunnalleen. Samaan aikaan yhteiskunnassa Raamatun kirjaimellinen siteeraaminen omana kantanaan on vihapuhetta, josta joutuu vastaamaan korkeimmassa oikeudessa.
Mietin mikä tässä kaikessa on taustalla. Olisiko kyseessä Johanneksen kirjeestä (1 Joh. 4:2-3) tuttu antikristuksen henki? Senhän tunnistaa siitä, että Kristusta ei tunnusteta lihaan tulleeksi, siis jumalalliseksi ja inhimilliseksi samaan aikaan. Perinteinen kristinusko opettaa Raamatusta ikään kuin tämän hengen torjuakseen: Raamattu on Jumalan ilmoitus ja ihmisten kirjoittama – inhimillinen ja jumalallinen samaan aikaan.
Sekä patriarkaalisesti ajattelevat konservatiivit, että liberaalimmat uskovat tai ei-kristityt tuntuvat olevan Raamatusta samaa mieltä sikäli, että se on patriarkaalinen, hierarkkinen Jumalan sana. Edelliset hyväksyvät sen sellaisena ja jälkimmäiset hylkäävät sen sellaisena. Kumpikaan ääripää ei halua nähdä Kristuksen ja Sanan olemusta inhimillisenä ja jumalallisena samaan aikaan. Liberaali valitsee hyvän ihmisyyden ja hyvän Jumalan ja hylkää Jumalan sanan ja konservatiivi valitsee hierarkkisen ihmisyyden ja pitää kiinni Jumalan sanasta, joka on puhdas ilmoitus taivaasta ilman tarvetta tarkastella kirjoitusten syntyä tai sosiaalihistoriallista taustaa.
Minusta kumpikaan noista ei ole kristinuskoa. Suomessa tarvitaan Raamatun maineen palautusta.
Yksi esimerkki hienosta tavasta tehdä maineenpalautusta on Merin musiikillinen näytelmä Kirjuri. Siinä Luukas kirjoittaa 2 kirjeen Timoteukselle Paavalin sanelemana. Paavali, Kirjuri ja ennen kaikkea kirjeen teksti tulee eläväksi ja ymmärrettäväksi ”aidossa kontekstissaan” Rooman vankilassa. Jos käyt katsomassa ja kuuntelemassa ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Näytelmä on täysin raamatullinen, jopa kirjaimellinen, kun kirje syntyy sana sanalta, mutta samalla se on elävää tekstiä. Luulisi, että on mahdoton tehtävä, mutta ei ole, näköjään. (kts. kirjuri.art). Jotenkin kummasti näytelmä onnistuu jopa kuvaamaan välillä sitä mistä virikkeistä Paavali vertauskuvansa keksii.
by 
Mielenkiintoista pohdintaa.
Jäin miettimään, sanoiko Jeesus jossain välissä, että Raamattua pitää tulkita Raamatulla, vai onko tuo jonkun antikristuksen luoma lausuma.
Ulkomuistista ajattelisin, että Jeesus kehotti levittämään oppejaan suullisena perintönä ja tässä erityisesti Pyhän hengen rooli on merkityksellinen.
Jossain on, että kaikki kirjoitukset ovat hyväksi tms. mutta eihän Jeesuksella ollut varsinaista Raamattua.
Kyllähän Paavalin teologia syntyi VT:n uutena tulkintana ja Jeesuskin viittasi vaikkapa luomiseen. Eli ilman muuta Raamattua tulkitaan Raamatulla tässä mielessä.
Kiitokset kehuista ja puffista! Jos ollaan tarkkoja, niin näytelmässä syntyy 2. Timoteuskirje. Ensimmäisessä kirjeessä olisi kylläkin ollut enemmän antikristuksen henkeä ruokkivia kohtia.
Korjattu. Mulla menee noi aina sekaisin.