67. Pelko
Ihmisen voimakkaimpia tunteita on pelko. Se tuntuu hallitsevan useimpia ihmisiä ainakin joissain elämän vaiheissa. Peruspelko kaikilla ihmisillä on kuolemanpelko. Kun Jumala loi ihmisen, tarkoitus oli että ihminen pysyisi Jumalan yhteydessä, jolta oli saanut elämän ja tällöin ei olisi kuolemaa. Ihmisen kapina, halu tulla Jumalan kaltaiseksi, johti eroon elämän antajasta, eli hengelliseen kuolemaan ja lopulta myös ruumiin kuolemaan.
Tästä peruspelosta seuraa muita pelkoja, joita pyritään torjumaan eri tavoin, turhaan. Jokainen ihminen tietää kuolevansa, tulemaan olemattomaksi ja joutuvansa luopumaan kaikesta. Tätä torjumaan on kehitetty erilaisia uskontoja, ideologioita ja poliittisia järjestelmiä. Psykologit ja elämäntapa-taiteilijat kehittelevät erilaisia rauhoittelukeinoja. Kaikki turhaan. Vaikka kuinka torjutaan kuolemaa ja se ulkoistetaan sairaaloihin ja muihin laitoksiin, silti jokainen sisimmässään pelkää kuolemaa ja tajuaa kuolevansa.
Muita pelkoja ovat erilaiset fobiat (jotka liittyvät edelliseen), yksinäisyyden pelko, sosiaaliset tilanteet, mies- ja naispelot, lentopelko ym. Kaikki nämä ovat seurausta luottamuksen puutteesta, ihmisiin ja pohjimmiltaan Jumalaan. Näitä pelkoja yritetään vähentää eri keinoin, mietiskelyllä, uskonnoilla, terapioilla, lääkkeillä, itsesuggestiolla, ateismilla jne. Joillakin nämä auttavat johonkin pisteeseen asti, jotkut joutuvat kärsimään niistä loppuikänsä. Kuitenkin kaikille jää kalvamaan tuo pohjimmaisin pelko.
Ateistit kuittaavat kuolemanpelon sanomalla että ’mihin puu kaatuu siihen se maatuu’, eli että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Muiden kuin ateistisen uskonnon harjoittajat yrittävät kehitellä erilaisia tapoja varmistaa eri keinoin olemassaolonsa kuoleman jälkeen (tämähän tietysti johtuu siitä tietoisuudesta, että on olemassa henkinen todellisuus). Kuitenkaan heillä ei ole mitään varmuutta tästä, ainoastaan epämääräinen aavistus. Useimmat ihmiset tarrautuvat elämään kynsin hampain, ja yrittävät pidentää elämäänsä mahdollisimman pitkään, esim. keräämällä rahaa ja omaisuutta, muutamat jopa yrittävät varmistaa olemassaolonsa jatkumisen pakastuttamalla ruumiinsa, jos vaikka tulevaisuudessa keksittäisiin ikuisen elämän lääke (nuoruuden lähde?), toiset haluavat siirtää tietoisuudensa internettiin, jossa se säilyisi ikuisesti.
Kaikki nämä kuvittelut ovat toiveajattelua, mille ei ole perustaa. Ainoa, jolla on elämä itsessään, on Jumala. Hän on elämän lähde, ja kaikki elämä palaa kuolemassa häneen. Hän säilyttää itsessään jokaisen ihmisen tahtonsa mukaan ja historian lopussa hän jakaa ihmiset nihin jotka haluavat jatkaa elämää Hänen kanssaan ja niihin jotka eivät halua ja näille on tarjolla ikuinen kuolema (eli ero Jumalasta). Tätä tarkoitti Jeesuksen sanat Raamatussa: ’älä pelkää’ (ainakin 365 kertaa), koska Hän tarjoaa ikuisen elämän yhteydessään kaikille jotka uskovat häneen, hänen kuolemaansa syntien puolesta ja ylösnousemiseensa, jolla Hän vie elämään häneen luottavat. Jumalan valtakunnassa ei ole pelkoa, vain rauha ja rakkaus.
by 
Yksi minusta suorastaan kriminaalinen teko on ollut ikuisen piinahelvetin ja helvetinpelon lietsominen ja istuttaminen jo pienten lasten mielenmaisemiin. Tämä itsemurhiinkin ja mielisairauksiin ajanut pelko kumpuaa esiin erityisesti erilaissa regresioissa.
Moisen perverssin helvetin opettaminen ja sillä vihjailevasti uhkaileminen pitäisi kieltää lailla.
Ikuinen tarkoittaa sitä, että ei ole mitään, ei ole maata eikä aurinkoa, ei myöskään kelloa, jolla aikaa mittaisi.
Tuskin vanhemmat pelottelevat lapsiaan helvetillä, pelko tulee aikuisille, jotka eivät ole varmoja siitä, onko helvettiä vai ei. Jos ollaan varmoja siitä, ettei ole helvettiä, niin mitä silloin turhaan pelkäisi. Pelon syy taitaa olla epävarmuus kohtalostaan kuoleman jälkeen. Siitä ei kumminkaan pääse eroon kieltämällä koko helvetin olemassa olo.
Seppo, etkö osaa lukea tekstiä? Puhe sinun tapauksessasi on taivaalla pelottelusta. Minä taas kirjoitin että jotka haluavat jatkaa elämää Hänen kanssaan saavat elää Hänen kanssaan, muut jatkavat Hänestä erillään (ja se on todella tuskallista). Sinulla on ilmeisesti jonkinlainen henkinen kaukoputki kun tiedät noin tarkkaan mitä kuoleman jälkeen on.
Juutalaiset noudattavat vanhaa testamenttia ja elävät sen mukaan. Vahaan testamenttiin kuului väkivalta, jos niin halutaan sanoa. Tuskin kristinuskossa elävät haluavat palata yli 2000 vuotta sitten sen ajan uskonnon harjoittamiseen.
Kymmenet tuhannet minun ja minua edeltäneen sukupolven myös lapset on peloteltu helvetillä, ja uskonpa että sitä tapahtuu yhä erinäisissä lahkolaisperheissä. Ei uskontojen uhrit järjestöä ole turhaan perustettu.
Minä en Kari ole puhut siitä mitä mahdolisesti on tai ei ole vasn siitä mitä ihmisille on uskoteltu olevan. Eli tarkistapa se lukutaitosi itse.
Tärkeä teema keskustella :Kuolemanpelko.Uskonnot ovat yksi tärkeimpiä kuolemanpelon lievittäjiä. Uskonnothan lupaavat sen , että kuolema on itseasiassa voitettavissa kun tätä elämää seuraa mahdollisuus paratiisiin joutumisesta. Uskonnot ovat menettäneet vetovoimaansa juuri siksi että ihmiset pienemmässä tai suuremmassa määrässä ovat eivät enään usko kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuuteen.
Kuolemanpelko ei kuitenkaan ole hävinnyt. Meidän kiivaat keskustelumme Blogimetssässä on hyvä todistus tästä. Mitä muuta terrorismin pelko on kun kuolemanpelkoa?
Terveenä ollessaan ja kun asiat ovat tarpeeksi hyvin kuoleman pelko jää jonnekin kauas taustalle. Mutta se tulee esiin epäsuorasti. Karikin viitta mm fobioihin. Ne ovat symptoomeja jotka rajoittavat ihmisten elämää ,varoittamalla meitä näennäisesti epärealistisista vaaroista jotka muuten voisivat aiheuttaa sairauksia tai muita vaaroja jotka tappavat.
Huoli terveydenhoidosta perimmältään on huolta siitä ,että on oltava systeemi joka varjelee meitä pahasta äkillisestä kuolemasta , taikka kuolemasta ylimalkaan.
Depressiot ovat henkistä kuolemista. Niiden kassa painiskellessa tuntuu siltä että elämä ja syy elää pakenee käsistä. Ei ihme että ihmiset ottavat hengen itseltään päästäkseen eroon pahasta henkisestä kivusta joka on tappamassa heitä.
On väärin syyttää ateisteja kuoleman pelon vähättelystä. Elämän loppuaikoina vanhat ihmiset mietiskelevät paljon enemmän sitä miten he ovat eläneet kun sitä mikä heitä mahdollisesti odottaa kuoleman jälkeen. Menetetyt mahdollisuudet harmittavat. Tehdyt ja tekemättömät teot nousevat mieleen. Mutta lohdutuksena on se että nyt ei kukaan enään voi vaatia tilille eletystä elämästä. Samoin tyytyväisyys elettyyn elämään antaa tunteen siitä että nyt on aika jättää paikka jälkeen tuleville.
Aitouskovaisten suuri pelko on se että todetaanko heidän uskonsa viimeisellä tuomiolla riittäväiseksi? Ei mietitä ja nojauduta armoon vaan vanhat erehdykset,tehdyt ja tekemättömät työt painavat. Ei usko niin vaan vapauta kuolemanpelosta
”Mitä muuta terrorismin pelko on kun kuolemanpelkoa?”
Voi hyvänen aika sentään tätä sinun maailmankuvaa… Kyse on vain kuolemanpelon käsittelemisestä, niin päästään kaikenlaisista betonirakennelmista eroon joulutoreilla ja -kaduilla, ja Supokin voidaan lopettaa..
Markku, olisiko sinusta hyvä jos yhteiskunta muuttuisi enemmän islamilaiseksi? Olisiko hyvä, jos saataisiin lisää sunna- ja shiiamoskeejoita? Ihan oikeasti kysyn.
En usko kanta suomalaisten massakääntymyksiin, joku yksinäinen pääskynen ei tee kesää. Ei suomalaisilla ole mitään syytä ruveta miksikään muuksi kun mitä ovat.
Mutta kun maahan muuttaa kasa islamilaisia ,niin on hyvä jos heillä on paikka missä harjoittaa uskontoaan. Ainakin Ruotsissa ,pienet kelarimoskeijat ovat se tavallisin moskeijan muoto ja sinne muodostuu seurakunta. Juuri nuo seurakunnat ovat niitä jotka pasifisoivat ja antavat sellaista kiinteyttä ja kotipaikka kokemusta josta seuraa sopeutuminen uuteen kotimaahan.
Kun Ruotsiin muutti neljännes miljoona suomalaista ,niin Suomi-seurat , seurakuntien suomalaiset seurakuntapiirit, aktiviteetti koulujen ympärillä ,olivat niitä tekijäitä jotka rauhoittivat hyvin levotonta alkuajan siirtolaisväestöä.
No , suomalisilla oli, jo on vieläkin jossain idealistisissa piireissä, haave siitä että Ruotsiin syntyisi ruotsinsuomalainen alakulttuuri suomenruotsalaisten tapaan. Näin ei käynyt ,koska jo toisen sukupolven lapset assimiloituivat ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaisten yliedustus rikollisuudessa, avioliittojen hajaantumisessa, ennenaikaiseläkkeiden saamisessa, sosiaaliavun nauttimisessa ja terveydenhuollossa ylimalkaan katosi parinkymmenen vuoden kuluessa.
Koska ylivoimaisesti suurin osa pohjolaan tulevista muslimeista ovat hyvin sekulaareja ja nopeasti sulautuvat yhteiskuntaan ,niin uskon että heidän kehityksensä on suurin piiretein sama kun suomalaisten.
Varsinkin heikäläinen nuorisonsa on lyönyt vahvasti läpi yhteiskunnan ja median eri puolilla. Muutamat sekulaarit muslimi kansanedustajat ovat täällä kovaäänisimpiä vaatimaan lakeja jotka repisivät islamilaisen kulttuurin ilmiöitä Ruotsissa. Jopa siinä määrin että kanta ruotsalaiset kehottelevat heitä maltillisuuteen.
En tietenkään halua pohjoismaiden islamisoituvan. Mutta sen sijan haluan ,että tänne tulevat eri kallaisryhmät voivat elää rinnakkain toinen toisensa kanssa. Silloin on hyväksyttävä se, että heillä on vieraita tapoja ja kulttuuria jonka he tuovat tullessaan. Hyväksymällä sellaiset kulttuuri-ilmaukset jotka auttavat heitä assiloitumaan meikäläiseen yhteiskuntaan ovat vain hyvästä vaikka niiden hyväksyminen vaatiikin kantaväestöltä pientä ponnistusta ymmärtää niitä. Ainakin tähänastinen historia todistaa siitä, kuinka aikansa elävä erilaisuus rikastuttaa yhteiskuntaa . Pitzasta ja hampurilaisesta tulee yksi kansallisruuista, kahviloista tulee tapaamispaikkoja ,Ilman Bachia ja Motzartia ei voi enää elää jne.
Vaarallisia ovat nuo irtonaiset ja hengellisesti ja sosiaalisesti kodittomat jotka sitten tyytymättöminä ajautuvat heidän sisäisiin fundamentalistisiin protestiliikkeisiin. Siis samalla tavalla kun tyytymättömät muussa Suomessa äänestävät entisiä vennamolaisia.
Hyvä yritys Markku. Kuulen mitä sanot, ja muistan sen kyllä jatkossakin toki, että sikäli saarnasi ei mene hukkaan. Voihan olla, että joskus havainnoin maailmaa eri tavalla. Nyt en kyllä millään muotoa usko sinua. Tottakai ymmärrän yhteisön merkityksen, hyvässä ja huonossa.
”Muutamat sekulaarit muslimi kansanedustajat ovat täällä kovaäänisimpiä vaatimaan lakeja jotka repisivät islamilaisen kulttuurin ilmiöitä Ruotsissa. Jopa siinä määrin että kanta ruotsalaiset kehottelevat heitä maltillisuuteen. ”
Esimerkiksi tämän voi katkeruuden sijaan tulkita oikein hyvin ja paremmin, niin että he tietävät mistä on kyse. Jos suomalainen menee jenkkeihin, ei hän kaikin tavoin yritä kitkeä suomalaista kulttuuria jenkkilän niiltä alueilta jonne on asettunut. Sama pätee Ruotsiin tekstistäsi päätelle.
(Muuten Suomessakin on muutama musliminainen joka kritisoi yltiöpäistä suvaitsevaisuutta. On varmaan kauheaa havaita, että suurimmat heidän elämänsä uhat tulevat ns. suvaitsevaisten taholta. Nostan hattua niille muutamalla rohkealle, jotka ovat mediaan astuneet. Ei ole helppo puhua omaa kulttuuriaan vastaan tuollaisessa tilanteessa.)
Suomalainen integroituu Ruotsiin, koska kulttuuri ja uskonto on hyvin sama. Ymmärrän, että pointtisi on eri, mutta silti. Et ilmeisesti pysty parempaan analogiaan. Ainakaan toistaiseksi muslimit ja hyvin erilaisista kulttuuripiireistä tulevat eivät ole integroituneet. Se on käsittääkseni enemmän vähemmistö kuin enemmistö, joka edes haluaa integroitua ”kristilliseen kulttuuriin”.
Ei minulla ole havaintoja sellaisesta, että kulttuurillisesti hyvin erilaiset muslimiyhteisöt haluaisivat integroitua. Jos sellaisia on jossain, niin lähden mielelläni turistimatkalle. Sama tietysti pätee kaikkiin hyvin erilaista kulttuuri – ja arvopohjaa edustaviin yhteisöihin. Vaikkapa juutalaiset ovat vallan hienosti säilyneet integroitumatta. Heidän integroimattomuus ei vain aiheuta ympäristölle mitään hankaluuksia, koska kulttuurin perusarvot eivät ole suorassa sotatilassa ympäristön kanssa. Päin vastoin.
Asia ei suinkaan tällöin parane sukupolvesta toiseen. Minusta uutiset Ruotsista heijastelevat samaa todellisuutta. Tottakai on yksittäisiä ihmisiä ja perheitä. Ja joskus tullaan aidosti vainottuina ja ollaan valmiita uuteen elämään arvostaen tulomaan menoa. Ihmiset ovat ihmisiä. Mutta samalla kulttuurit ovat kulttuureita. Harvalla on minkäänlaista rohkeutta haastaa oman kulttuurin alistavia ja tuhovoimaisia arvoja tai käytäntöjä. Tätä ei kykene tekemään edes suomalainen helluntailainen, saatika sitten islamilaisen yhteisön naisjäsen vaikkapa.
Minusta tässä voittava argumentti tulee raamatusta: Hedelmistään puu tunnetaan.
Tosi pelkureista jos puhutaan, niitä näyttää löytyvän Kanadasta. Kuulemma liian vaarallista hakea 4-vuotias orpo Al-holista.
Suvaitsevaisena tunnetun pääministerin mukaan siis.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006348289.html?
Alan jo väsyä tähän riitelyä muistuttavaan keskusteluun. Mutta kun Anne ottaa esiin kysymyksen juutalaisten integraatiosta niin jatketaan vähän.
Kun juutalaisuudesta keskustellaan tavallisten kristittyjen kanssa ,niin heidän näkemyksensä juutalaisuudesta on yleensä se mitä juutalaisuudesta näkyy UTssa.
Tosiasiassa nykypäivän juutalaisuus on jakaantunut eri suuntauksiin joista sekulaari tai assimiloitu juutalaisuus on suurin.
1800-luvulla alkanut modernismi loi käsitteen assimilaatio ja pirstoi rabbiinisen juutalaisuuden pahasti. Tätä ennen rabbiininen juutalaisuuskin oli jo jakaantunut eri suuntauksiin ,erilaisten juutalaisten herätysliikkeiden ansiosta mutta sekularismi tuli valistuksen myötä.
Meidän päivinämme tavallisin juutalaisuuden muoto on ns konservatiivinen juutalaisuus ja Moderni Konservatiivinen juutalaisuus jotka ovat nimestään huolimatta liberaali suuntaus jossa kuitenkin pidetään juutalaisista tavoista ja rituaaleista kiinni. Arkielämässä he ovat noita yhteiskuntaan assimiloituneita eläen täysin porvarillista elämää erottumatta millään lailla muusta väestöstä. Heidän joukossa seka-avioliitot ovat tavallisia. Juutalainen sekularismi synnytti kiihkeän ideologisen keskustelun 1800- luvulla. Yksi sen seurauksia on sionismi, joka lopulta johti Israelin valtion syntyyn. Israel oli aluksi sekulaari projekti, sen hengellistyminen tuli myöhemmin.
Heistä vielä enemmän vasemmalle liberaaliseen suuntaan ,mutta rituaaleja kunnioittaen on reformijuutalaiset. Heillä on mm naisrabbiineja.
Silmiinpistävin suuntaus on ortodoksijuutalaiset , joita Israelissa kutsutan nimellä haredi. Heihin kuuluvat ns hasidic suuntaus joka syntyi 1600-1700 luvulla Puolassa ja Venäjällä. Hauska ja iloinen juutalaisuuden muoto, mutta samalla erittäin konservatiivinen . Kuuntelen mielelläni heidän musiikkia YouTubilla. Se käy merkillisesti suoraan sielunpohjaan.
Sekulaarit juutalaiset yleensä noudattavat tiettyjä perinteitä niin kuin ympärileikkaus ja sapatin viettoa sekä juutalaisten konfirmaatiota Bar Mitzvah ja Bat Mitzvah, vihkiseremonia ja rituaalinen hautajaiskäytäntö.
Juutalaisuuden sisäiset jakautumiset ovat yhtä jyrkkiä kun kristityiden tai islamin.
Lopuksi vielä. Wikipediassa on erinomaisia artikkeleita juutalaisuudesta. Niistä saa sopivan yleiskatsauksen ja mahdollisuuden myös syventävään opiskeluun.
Niinpä Markku, juutalaiset ovat säilyttäneet omat tapansa. Suomessa halutaan oma kristillinen kulttuuri tuhota viimeistä piirua myöten monikulttuurisuuden nimissä. Nykyään jo vanhemmat järjestävät joulujuhlia koululuokille kirkossa ja koululaiset nousevat seisomaan virsisäkeistön aikana vastoin opettajan ohjeita.
Tätä voisi varmaan kutsua monikultturismin uhan aikaan saamaksi herätykseksi. Hyvä niin. Tätä muuten ennakoi jo muinoin Päivi Nerg, kun antoi Sana-lehdelle haastattelun. Nerginhän nimitti Päivi Räsänen.