Miten käy Palestiinan valtion?

Jokin vuosi takaperin Martti Ahtisaari vieraili täällä Oulussa isännöimässä nimissään ollutta golfin hyväntekeväisyyskisaa. Kisan idea oli, että useamman satasen osallistumismaksu tilitettiin CMI-instituutille. Kisan jälkeen saunassa isot pojat pääsivät kysymään Ahtisaarelta, miten Palestiinaan saataisiin rauha aikaiseksi. Ahtisaaren näkemys oli, ettei asian suhteen kannattanut toistaiseksi nähdä vaivaa, koska osapuolilla ei ole siihen halua.

Suomen eduskunnalla ja monella muullakin taholla on kova halu saada Palestiinan ja Israelin välille rauha. Keskeisenä keinona tuntuu olevan Palestiinan valtion tunnustaminen. Miten lienee – onkohan Israelin, Hamasin ja al-Fatahin suhteen tapahtunut jotain, jonka myötä olisi syntynyt halu saada rauha aikaiseksi, vai yhdistääkö osapuolia edelleenkin suuri hinku sotimiseen? Sotaa on nyt käyty liki sata vuotta ja monelle tuttu helvetti tuntuu olevan tunnettua paratiisia mieluisampi vaihtoehto. Jos osapuolet edelleen haluavat käydä sotaa, tulisiko Euroopan armeija lähettää rauhanpakottamistehtävään? Vai olisiko YK:n tai Kansainvälisen Oikeuden sotavoimat tarpeen tullen käytettävissä?

Vertasin hieman Palestiinalaisalueita ja Hong Kongia toisiinsa. Asukkaita on saman verran ja pinta-alakin on jokseenkin identtinen. Merkittävin ero on siinä, että Hong Kongin bruttokansantuote on 55’000 € asukasta kohden. Palestiinalaisalueilla vastaavasti 3’300 €. Hong Kongin talouden veturi on kauppa, Palestiinalaisalueiden taloudet tukeutuvat YK:n avustuksiin. Korrelaatio ei tietenkään ole kausaliteetti, mutta voiko olla niin, ettei kenenkään kannata ottaa Palestiinalaisalueilla vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, etteivät avustukset vaarannu? Avustusrahojen ympärille on tapana muodostua korruptiota ja rikollisuutta. Ehkä YK:n lakkauttaminen olisi keino saada Palestiinalaisalueet kukoistamaan?

Oletetaanpa, että Suomi päättäisi hyväksyä Palestiinan valtion – mitä siitä seuraisi?

Tulisiko Palestiinasta Euroopan Hong Kong – vaateteollisuuden Mekka, joka toimittaisi Eurooppaan laivalasteittain muotivaatteita. Lyhyen laivamatkan ja alhaisen palkkatason ansiosta Palestiina pystyisi kilpailemaan aasialaisten toimijoiden kanssa logistiikkaetua hyödyntäen. Vähitellen Palestiina loisi asemaa Afrikkalaisen tuotannoin porttina Eurooppaan. Myös turismi alkaisi kukoistaa Palestiinan aurinkorannikolla ja ostosparatiiseissa.

Kävisikö, kuten Pasi Kaunisto laulaa – ”Koskaan et muuttua saa …”. Rauhan seurauksena Israelin ja Palestiinan välille syntyisi sota, ihmiset heittelisivät toisiaan kivillä, YK:n avustusjärjestöt toimittaisivat avustuksia Hamasin johtohahmoille, ja nämä johtohahmot myisivät saamansa avustustarvikkeet pimeillä markkinoilla kiskurihintaan. YK:n virkamiehet ja Hamasin johto rikastuisivat ja kaikki olisivat onnellisia, koska on Palestiinan valtio. Israel pääsisi mukaan Euroviisujen laulukilpailuun ja voittaisi sen kappaleella ”Shalom aleichem, Shalom aleichem, Shalom aleichem”.

Itsenäisenä valtiona Palestiina onnistuisi rakentamaan uskottavat puolustusvoimat. Palestiinan ja Israelin väliset sotatoimet nousisivat aivan uudelle teknologiselle tasolle. Palestiinan ystävävaltiot rahoittaisivat asevoimien kehitystä ja Palestiina saisi kyvyn kontrolloida meriliikettä Välimerellä. Ehtona Venäjän, Turkin ja Kreikan ulkomaankaupalle merireittejä pitkin olisi Israelin sulkeminen Euroviisujen laulukilpailusta ja kaikkein moderneimpien taisteludroonien myyminen Palestiinalle.

by