Näinä aikoina tasan 100 vuotta sitten oli aika, jolloin kevätkylvöt piti olla suoritettu Jumalan viljan saada kasvaa ja nousta. Mutta monin paikoin toukotyöt jäivät pahasti huonolle tolalle, kun ei ollut töillä tekijöitä. Heidät oli sullottu vankileireille. Siitä kesästä tuli kauhea tuhansille itse leireille sullotuille, mutta myös kymmenille tuhansille leiritettyjen omaisille.
Oli siis käyty sisällissota tiedetyin seurauksin. 80.000 hävinnyttä vangittiin, olivat sitten olleet sotatoimissa tai vain kuuluneet johonkin epäilyttävää työväen yhdistykseen tms. 12.000 punavankia kuoli mielivaltaisiin teloituksiin, sairauksiin ja nälkään. Leireillä oli myös alaikäisiä. Nuorimmat jo sodan aikana teloitetut tai leireillä kuolleet olivat 15-vuotiaita. Tyttöjä ja poikia.
Noin suuren vankimäärän leireille sulkeminen oli noissa oloissa varsin raju toimi. Maassa oli jo muutenkin pulaa elintarvikkeista. Tuonti oli vähäistä, kun kaikki maat eivät vielä olleet tunnustaneet uuden valtion suvereniteettia. Miikka Voutilaisen kirjassa ”Nälän vuodet” kerrotaan, että noihin aikoihin oli Vaasassa ja Mikkelissä ainakin 200 tonnin viljavarastot. Tuo määrä oli kyllä pieni, mutta käsittämätöntä oli silti, että kymmeniä tuhansia annettiin kuihtua ja nääntyä nälkään lukkojen takana, eikä päästetty tuottamaan maan kipeästi tarvitsemaa ruokaa. Käsittämätöntä toimintana maan olosuhteissa, muttei ollenkaan itse asian logiikan kannalta. Kyseessä oli kosto ja tahallinen kidutus. Tästä kertoo karusti se, että vangeille ei saanut toimittaa ruokaa. Lukuisia olivat ne tapaukset, kun vartijat estivät omaisia tuomasta ruokaa vangeille. Postipaketit niissä olleine ruokatarpeineen ilman muuta estettiin. Ruokatarvikkeet pilaantuivat.
Sodan voitti se osa kansasta, joka tyypillisesti oli jumalaa pelkääväistä. Ainakin enemmän kuin hävinnyt puoli. Pappeja oli runsaasti tällä puolella väestöä ja myös rohkaisemassa taisteluun pimeyden voimia vastaan. Nämä sitten taistelun ratkettua hylkäsivät jäätävästi väärän puolen kaatuneiden omaisten pyynnöt isiensä, poikiensa ja veljiensä siunaamisesta ja kylmästi kielsivät näiden hautaamisen kirkkomaahan omaisten pyynnöt kylmästi sivuun sysäten. Nämä pimeyden lapset kun eivät ansainneet sitä. Ei Herran armoa, eikä anteeksiantoa. Ei Herra viimeisenä päivänä olisi heitä herättävä.
”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa” (Ps.145:20).
”Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien”. ”Mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” (San. 2:7,8,22)
Nämäkin Raamatunläimäykset lienevät olleet papeille ohjenuorana punavainajien ja näiden omaisten kohtelussa.
”Jumala voi”, sanotaan eräässä jo lapsena kuulemassani laulussa. Ja niin olen koko ikäni kuullut, että Jumala voi tehdä ihan kaikkea. Uskon opinkappaleiden mukaan Jumala on kaukaa viisas, kaikkitietävä ja kaikkivoipa.
Niinpä voi kysyä, miksi Jumala antoi asioiden mennä siihen pisteeseen, että aseisiin tartuttiin?
Miksi Jumala antoi kansan sotia keskenään, eikä niin kuin Hän Vanhassa Testamentissa on usuttanut omiaan toisia kansoja kohti hävittämään nämä viimeistä kotieläintä myöten?
Miksi Jumala antoi Viipurissa pappiensa siunaamien valkoisten ampua 200 venäläistä, joista suurin osa siviilejä, sinne vallihautaan?
Miksi Jumala antoi kansan tuottaa keskuuteensa tuhansia ns. punaorpoja, joiden olot ja kohtalot olivat ankeita, suunnilleen huutolaislasten kaltaisia?
Sisällissota aiheutti niin runsaasti kurjuutta, murhetta ja vaikeuksia ja näihin päiviin asti jatkuneita sukujen sisäisiä tai välisiä kaunoja ja katkeruuksia, ettei sen tähden voi mitenkään ymmärtää, miksi Jumalaa kutsutaan kaikkitietäväksi, kaikkivoivaksi ja sen päälle vielä ylimaallisen hyväksi. Se on absurdismia.
Tai sitten koko Jumalaa ei ole. Sen olettamuksen valossa voi hyvin ymmärtää sisällissodat, jotka siis jatkuvat eri puolilla maailmaa.
Yki: kuvailemaasi ja hahmottelemaasi Jumalaa ei olekaan. Siinä olet oikeassa.
”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa” (Ps.145:20).
Vedenpaisumuksessa kävi juuri näin.
”Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien”. ”Mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” (San. 2:7,8,22)
Israelin kansa reväistiin maastaan ja hajotettiin ympäri maailmaa niin kuin tuossa Raamatun kohdassa sanotaan.
Nyt täytyy ottaa huomioon se että nämä tapahtumat ovat tapahtuneet Vanhan testamentin aikana. Jeesuksen syntien sovituksen jälkeen elämme uuden liiton aikaa, sen takia on kuultava häntä siitä miten hän on neuvoo ihmisten elävän, hän sanoo, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, sekä myös, joka miekkaan tarttuu hän miekkaan hukkuu, joka vihaa veljeään on murhaaja.
Jos emme saisi itse päättää siitä mitä teemme, niin silloin ei olisikaan ihmisestä kysymys vaan olisimme aivan jotain muuta, eli meidän toimintaamme ohjattaisiin jostain muualta käsin, olisimme kuin ohjelmoitu robotti joka tekee sen mitä ohjelmoija haluaa sen tekevän.
Juha: kuvailemaani jumalaa ei tietty ole olemassa. Mutta useimpien uskovien mukaan on. Minkälainen jumala sinun sitten se sinun on? Onko se sellainen, että tämä heitti meidät luotunsa tänne luomaansa maailmaan ja jätti heitteille ja toimimaan miten parhaaksi näkevät?
Kalevi: tarkoitatko siis, että ne leireillä ja teloituksissa tapetut olivat Jumalan hylkäämiä ja siksi ansaitsivat kohtalonsa?
Ja tuohon robottijuttuun. Sehän siis tarkoittaa sitä valinnanvapautta (jota viisas hallituksemmekin meille sotessa tarjoaa), joka siis jumalasi on meille lahjaksi antanut. Mutta eikö Hän kaikessa kaikkitietävyydessään tiennyt, että me käytämme tuota lahajaa lahjattomasti, että me tulemme tappamaan toisia luotuja, kiduttamaan, teloittamaan ja nälkään näännyttämään näitä?
Jos siis jumalasi on kaikkitietävä JA kaikkivoipa ja vieläpä lisäksi HYVÄ, niin miksi ihmeessä Hän antoi tuon 1918 katastrofin tapahtua? Ja miksi Gazan tapahtumat? Ja miksi Etelä-Afrikan apartheidin aikaiset tapahtumat? Jne. jne.
Miksi Hän ei siis oikeastaan ohjelmoinut meistä hyviä? Kun Hänellä kerran kaikki valta ja voima iankaikkisesti on.
Yki kysyy :”Minkälainen jumala sinun sitten se sinun on? Onko se sellainen, että tämä heitti meidät luotunsa tänne luomaansa maailmaan ja jätti heitteille ja toimimaan miten parhaaksi näkevät?”
Yki kysyy ydinkysymyksen ja vastaus siihen on tietenkin : en tiedä. Se, mitä luulen ja kuvittelen Jumalasta on 100%.n varmuudella puutteellista. Mutta jotain tiedän JA uskon: ihminen on syntynyt (siis ”luotu” eli tarkoitettu) elämään niin, että hän kantaa vastuuta siitä maailmasta, jossa elää. Maailmasta, johon hänet on ”heitetty”, kuten asian ilmaiset. Ihminen kykenee löytämään rakkautta, merkitystä, onnea ja sisältöä elämäänsä ja tämän kyvyn, ”rakkauden” kanssa hän ei ole yksin vaan hänellä on yhteys toisiin ihmisiin ja luontoon ja se yhteys liittyy siihen, mitä kutsumme Jumalaksi, siis me, jotka USKOMME Jumalaan. Siksi on olemassa myös taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta.
Kristitylle Jumala on tietenkin Jeesuksen näköinen, jos kysytään, miltä Jumala näyttää. Koditon, köyhä, syyttömänä valtataistelun seurauksena väkivaltaisen kuoleman kärsivänä Hän on ihminen ja Jumala.
Ylösnousemus on mysteeri mutta se on myös ydin sille, mikä on myös jumaluskon ydin: ihminen on ”heitetty” väkivaltaiseen, pahan riivaamaan maailmaan, jossa myös antioksidanttien lipittämisestä huolimatta solukkomme vanhenee ja kohtaamme kuoleman tavalla tai toisella. Me kristityt uskomme ikuisen elämän mahdollisuuteen, joka ei ole elämää tässä katoavaisuuden ympäristössä. Who wants to live forever on täysin järkevä kysymys, jos pitäisi tätä elämää elää.
Miksi tapahtuu pahaa? Miksi ihminen ei ymmärrä elää hyvin ja oikein aina ja joka paikassa? Vastaus taas: en tiedä mutta minulle riittää tähän asiaan se näkökulma, että äiti rakastaa lastaan, ihmiset marssivat hullun Trumpin vastaisissa mielenosoituksissa, oli ihmisiä, jotka vastustivat Hitleriä ja kuolivat oikeudenmukaisuuden puolesta, minä olen saanut työskennellä Palestiinassa niiden parissa, joilta on viety maa, menneisyys ja ihmisarvo ”Jumalan valitun kansan” silmissä. Kaikkialla, missä hulluus ja vääryys näyttää voittavan, uusi elämä puskee kohta esiin. Näin tapahtuu kaikkialla, missä ihminen tekee ”parannuksen” eli huomaa olleensa väärässä ja haluaa tehdä sitä, mikä on oikein ja tuo onnea maailmaan. Se on helppoa. Se on jumalallisen helppoa ja kuolema ei ole loppu.
”Kalevi: tarkoitatko siis, että ne leireillä ja teloituksissa tapetut olivat Jumalan hylkäämiä ja siksi ansaitsivat kohtalonsa?”
Sitä, miksi jotkut joutuvat ilman omaa syytään kärsimään on toisen ihmisen syy, ei Jumala tällaiseen toimintaan ketään kehoita vaan päinvastoin kieltää näin toimimasta. Ei Jumala hylännyt apostoleitakaan vaikka Johannesta lukuun ottamatta kaikki kokivat väkivaltaisen kuoleman. Hyvä kysymys on miksi Hän ei omiaan suojellut, ei siihen ole vastausta ainakaan minulla.
” Mutta eikö Hän kaikessa kaikkitietävyydessään tiennyt, että me käytämme tuota lahajaa lahjattomasti, että me tulemme tappamaan toisia luotuja, kiduttamaan, teloittamaan ja nälkään näännyttämään näitä?”
Kyllä Hän tiesi sen että ihminen tekee lankeemuksen ja tulee tappamaan viattomia, se että miksi Hän tämän kaiken antaa tapahtua, niin siihen ei minulla eikä muillakaan ole vastausta. Tiedämme Jumalasta vain sen mitä Jeesus on Hänestä kertonut.
Silloin kun Jeesus kastettiin Jordan virrassa, niin taivaasta kuului Jumalan ääni, ”tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä”. Tämä tarkoittaa sitä että Jeesus kertoo kaiken sen mitä meidän on tarpeellista tietää Jumalasta, siihen meidän on tyytyminen.
Kiitän, Juha, perusteellisesta vastauksestasi kysymykseeni, joka oli lähinnä retorinen, eikä moista olisi ansainnut. Olenhan tuon vastauksen jo sinulta saanutkin menneinä vuosina.
On silti merkillistä, kuinka olemme samoilla linjoilla näissä perustavissa ihmisen kompuroimisiin liittyvissä kysymyksissä lukuun ottamatta tuota teidän uskovien uskon näkökulmaa. Kommenttisi tätä ihmiselämää koskien on melkein kuin minun ajatteluani lukuunottamatta tuota ikuisuusjuttua. Who wants to live forever on minulle merkitykseltään aivan päinvastainen. Se on absurditeetti. Minulle riittää tämä aika, eikä sen jälkeen tarvitse olla yhtään mitään. Tosin voin sanoa sen näin, kun olen jo elänyt pitkään.
Ei liene yllätys se, että totean: taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta tapahtuu siksi, että jumalaa EI ole olemassa. JOS olisi, niin kaiken järjen mukaan sitä ei tarvittaisi. Jos sitä tarvitaan siltikin vaikka tuo jumala olisi olemassa, niin tuo jumala EI ole hyvä, kuten teillä kristityillä on tapana joka paikassa sanoa. Eihän kukaan jumalaan uskova voi muuta epäillä, vai mitä?
Kalevi, en oikein jaksa kommentoida vastaustasi, koska et vastaa kysymyksiini muuten kuin kiertelemällä ja Raamattuusi tukeutumalla. Tosin kysymykseni ovat sellaisia, ettei teiltä uskovilta niihin vastauksia juuri löydy.
Se, mitä Raamattunne kertoo Jessestä ja sen myötä jumalastanne, ei suinkaan riitä. Minulle siihen ei ole tyytyminen. Jää liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Te uskovat voitte tyytyä. Teille hankalat kysymykset ja ristiriitaisuudet liukenevat kaiken syleilevään uskon huomaan. Jumala kyllä tietää, itse ei tarvitse. Ja niinpä kysymyksiini te voitte vastata suunnilleen vain: ”ei minulla ole vastausta”.
Ei minullakaan. No, minulla ei näistä mene yöunet.
Niin, Kalevi, sinulta vielä haluan kysyä topikkiini liittyen, että mitä mieltä olet niistä papeista, jotka kieltäytyivät siunaamasta punaisia kaatuneita ja jotka kielsivät näiden kirkkomaahan hautaamisen?
Oletetaan, että me eläisimme nyt aikoja sata vuotta taaksepäin ja minä olisin ollut jossain työväenyhdistyksessä aktiivina ja ollut aseitta, mutta minut olisi teloitettu punakapinallisena. Sinä olisit ollut kirkkovaltuutettuna tms., niin olisitko hyväksynyt papin päätöksen minun siunaamatta jättämisen? Tai jos olisit ollut pappi, niin miten olisit itse toiminut?
”Niin, Kalevi, sinulta vielä haluan kysyä topikkiini liittyen, että mitä mieltä olet niistä papeista, jotka kieltäytyivät siunaamasta punaisia kaatuneita ja jotka kielsivät näiden kirkkomaahan hautaamisen?”
He uskovat enemmän kirkkoa kuin Raamattua.
”Sinä olisit ollut kirkkovaltuutettuna tms., niin olisitko hyväksynyt papin päätöksen minun siunaamatta jättämisen? Tai jos olisit ollut pappi, niin miten olisit itse toiminut?”
Vainajalle ei ole enää merkitystä siunataanko hänet tai ei, mutta omaisille sillä saattaa olla suurikin merkitys. En tiedä sitä miten olisin noissa olosuhteissa toiminut, mutta omaisia kohtaan olisi ollut väärin jos heitä olisi kohdeltu eri arvoisina kuin mitä voittajia kohdeltiin. Tämä maailma on voittajien maailma vielä tänäkin päivänä.
Ok. – mutta silti hetkinen… Eikö siis vainajalle ole enää mitään merkitystä sillä siunaamisella? Siis vainajan sielu vilahtaa taivaaseen, oli papin ristin merkkiä eli ei? Tai sitten sinne toiseen paikkaan, jos niin ikävästi kävi. Onko siis vainajan siunaaminen pelkkä tyhjää koliseva riitti omaisille, eikä yhtään mitään muuta?
Joo Yki, …
Luterilaisuushan lähti liikkeelle aneahneuden vastustamisesta. Niinpä kuolleen hyväksi ei todellakaan ole mitään tehtävissä kuoleman jälkeen. Niine ansioineen mennään tuomiolle, kuin kukin on itse eläissään ansainnut. Hautajaiset ovat siis omaisia varten.
No saman asianhan sitten ajaisi pelkkä vainajan muistotilaisuus, vai mitä? Että jäisi tuo yksi turha rituaali, tuo papin siunuu, pois ja myös uskonnottomien vainajien ja omaisten kohdalla toteutuisi tietynlainen tasa-arvoinen kohtelu… Muistotilaisuuteen voi sitten halutessaan kutsua papin ja virrenveisuut, jos tarve.
Pappi kyllä tulee myös uskonnottoman siunaamaan hautaan jos sitä omaiset toivovat. Voihan olla niin että vainaja on uskonnoton mutta omaisissa on uskovaisia jotka haluavat papin mukaan hautaus toimituksiin, ellei sitten vainaja ole kieltänyt hänen tulonsa kyseessä oleviin toimituksiin.
Kuoleman tapauksissa seurakunnan pappi käy aina ennen siunaustilaisuutta lähi omaisen luona sopimassa siunaustilaisuuteen liittyvistä asioista. Omakohtaisen kokemuksen mukaan seurakunta toimii kiitettävällä tavalla tällaisissa asioissa. Vasta sitten kun elämänkumppani on poistunut viereltä, niin silloin jo pakko pohtia syvällisemmin elämän tärkeimpiä kysymyksiä.
https://www.memoriahautaus.com/opas-hautajaisjaerjestelyihin/hautausta-jaerjestaevaelle/kirkkoon-kuulumattoman-hautaus/
Useinhan on juuri niin, että uskonnottoman omaisille kelpaa kirkon järjestyksen mukainen siunuu. Hautaustoimi on seurakuntien privileegio. Mutta jos uskonnottomat eli siis kunnottomat omaiset haluavat uskonnottoman vainajan muistotilaisuuden, niin se ei useimmissa seurakunnissa käy noin vain.
Porin seurakunnalla esim. on aika tiukka näkemys uskonnonvapaudesta. Sitä ei nimittäin ole. Käppärän isossa kappelissa ei saa järjestää saattotilaisuutta ilman pappia. Papittomalle saattotilaisuudelle suodaan sivutila, jonne mahtuu n. 10 henkeä ja jossa ei ole urkuja eikä pianoa. Isossa kappelissa siis saa järjestää ainoastaan uskonnollisia siunaustilaisuuksia. Eli aika hankalaa järkätä uskonnottomia saattoja. Eihän niitä oikein Suomessa baareissakaan voi pitää… mikä omalla kohdallani olisi kyllä ihan ok. Itse asiassa taidan tehdä jälkisäädöksen tästä. Kunnon bileet pystyyn vaan.
Joo, Tauno, …
Kuoleman jälkeen ei mennä tuomiolle, oli sitten ansiot tai ansiottomat mitä hyvänsä. Elävät menevät tuomiolle, jos aihetta on. Kuolleet eivät. Ansiot tai ansiottomuudet jäävät tänne elävien tuomittaviksi, murehdittaviksi tai muisteltaviksi.
Ei ole rajaa. On vain päätepysäkki. That´s it.