43. Ihmisen tahto
Ateistit usein pilkkaavat uskovia sanoen, että he ovat luovuttaneet oman tahtonsa jollekin kuvitellulle olennolle tai seuraavat orjallisesti vanhaa satukirjaa. Siellähän sanotaan: ”Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Siis uskovilla ei ole omaa tahtoa, he eivät ole kasvaneet aikuisiksi.
Ravi Zacharias kertoo viehättävän kuvauksen kotimaastaan Intiasta, kuinka hän kävi seuraamassa maailman parhaiden silkkisarien valmistusta. Tavallisesti sen teki isä ja poika yhdessä ja poika istui alemmalla tasolla. Isä solmi lankoja ja kun hän nyökkäsi, poika käänsi saria jolloin isä solmi taas pari kertaa ja nyökkäsi, jolloin poika taas käänsi kankaan. Tätä jatkui koko ajan, koska vain isä tiesi millainen kuviosta piti tulla, poika vain seurasi isän ohjetta.
Samalla tavalla taivaallinen Isä tietää millainen minun elämäni kankaasta pitää tulla, minä seuraan hänen ohjettaan, jos aion päästä siihen tulokseen, johon Jumala minut haluaa.
Toki voin päättää toimia oman pääni mukaan ja käännellä kangasta miten huvittaa, mutta samalla sotken Jumalan tarkoittaman parhaan suunnitelman elämässäni.
Tämä on ikiaikainen väittely: onko vapaata tahtoa vai ei? Siihen on aina vastattu kahdella tavalla, toiset väittävät, että ei ole mitään aitoa omaa tahtomista, vaan kaikki on määrätty tapahtumaan vain yhdellä tavalla. Tämä on materialistien väite, koska kaikki on vain sattuman kauppaa, ilman tarkoitusta olevien atomien ja molekyylien liikettä (jotka ovat ilman syytä ilmestyneet tyhjästä), ei ole mitään muuta, ei siis mitään vapautta.
Toinen käsitys on teistinen. Sen mukaan Jumala on luonut sekä henkivallat että ihmiset toimimaan oman vapaan tahtonsa mukaan (tosin niiden luonnollisten rajoitusten puitteissa). Toinen vaihtoehto olisi robottien luominen (jotka eivät voisi toimia ohjelmointinsa vastaisesti). Syynä tähän vapaan tahdon luomiseen on, että Jumala halusi aitoa vastausta osoittamaansa rakkauteen heitä kohtaan, ei siis pakottamalla. Tämä vapaus on henkinen, siis ei sidottu materiaan ja se ilmenee esim. kauneudentajuna, rakkautena ja muina tunteina ja myös tietoisuutena Jumalasta.
Tämä tuo myös mukaan vastuun. Robotilla tai (evoluution mukaisella) biologisella molekyylikoneella ei ole vastuuta tekemisestään. Aito vapaa toimija voi toimia Jumalan tahdon mukaan tai hänen tahtoaan vastaan.
Seuraus on kerrottu Raamatussa.
Ainoa, mitä ihminen ei voi omalla tahdollaan saavuttaa, on Jumala. Jumala kutsuu ihmistä, ja ihminen voi omalla tahdollaan kääntyä Jumalan puoleen tai olla kääntymättä.
by 
Ihmisen tahto ei ole kovinkaan vapaa. Meidän biologiamme ,DNA, pakottaa meitä monella tavalla. On olemassa automaattisia pelkoja ja automaattisia kiintymyksiä siis rakastuymisia. Sosiaalisessa elämässä liikumme hierarkioissa joissa jälleen automaattisesti yritämme päästä korkeammalle sosiaaliselle asteelle ja sitä myöten saamaan arvonantoa ja varallisuutta.
Meillä on myös voimakas suojeluvaisto joka pakottaa meitä hoivamaan omiamme melkein kuinka pitkälle tahansa jopa uhraten itsemme heidän puolestaan.
Kun uskovaisia syytetään oman tahdon puuttesta niin vastaava ilmiö koskee kaikkia jotka liittyvät johonkin eksistentiaalisesti tärkeään yhteisöön. Yksilö alistaa , ainakin osan, omasta tahdosta yhteisön auktoriteetille. Siis kristityt eivät ole missään erityisasemassa tahdon vapauden suhteen.
Kutsut ei uskovaisia biologiseksi molekyylikoneeksi. Tämä on puhdasta ilkeyttä ja pahansuopaisuutta. Väität siis että ei-uskovilla ei ole hengenelämää, psykologiaa jai sosiaalista tunnetta. Tämä on aikalailla väärä todistus lähimmäisistä.
Ei Jumalaa tarvitsee saavuttaa, Hänhän toimii jokaisessa meissä. Kyse on siitä ,että jotkut ovat tietoisia siitä mutta jotkut eivät.
Biologis-sosiaalinen tahdon toimintavapaus on toinen asia, johon en ko. postauksessani keskittynyt, vaan hengen vapauteen, sekä suhteessa Jumalaan että jossakin määrin ihmisiin.
’Kutsut ei uskovaisia biologiseksi molekyylikoneeksi. Tämä on puhdasta ilkeyttä ja pahansuopaisuutta. Väität siis että ei-uskovilla ei ole hengenelämää, psykologiaa jai sosiaalista tunnetta.’
En minä kutsu ketään molekyylikoneeksi, vaan materialistis-evolutionistit, jotka eivät tunnusta noita mainitsemiasi sielun- ja hengenliikkeitä. Totta kai jokainen tietää niiden olemassaolon, mutta tuo ideologia (=uskonto) joutuu ne kieltämään.
Kukkanen: Kaikki biologis-sosialiseen toimintaan liittyvät valintamme saavat alkunsa aivojemme neuroverkoissa aivan samoin kuin tarkoittamasi hengen vapauteenkin liittyvät valinnat. Absoluuttista tasa-laatuista objektiivista tahdonvapautta ei ole,koska kaikki tapahtuu subjektissa ja subjektit ovat erilasia ja tulosta myös determinismistä.
Rautalankaa, molempiin suuntiin avautuvat oven saranat toki mahdollistavat oven vapaan aukeamisen kumpaan suuntaan hyvänsä, mutta tuo tekninen mahdollisuus ei selitä m i k s i ovi avataan tai aukeaa johonkin suuntaan. Tuo ’miksi’ rajautuu aina vastauksiin, jotka sisältävät determinismiä.
Seppo. mielipiteesi on arvokas, kuten aina, mutta perustuu juuri kuvailemaani naturalistis-deterministiseen maailmankuvaan, jossa ei SAA olla mitään materian ulkopuolista.
<…jossa ei SAA olla mitään materian ulkopuolista.
Ei saa…!!! Sorry vaan, mutta yo on puhdasta hevonkukkua. Ja ihan sama mihin esitämäni tosiasiat perustuvat, osoita nuo faktat vääriksi jos kykenet.
Sitä voisimme miettiä, kenen tahtoa noudatamme, kuka saa tahtonsa meidän kauttamme toimimaan. Tahtomme muodostuu pitkälti uskomuksistamme, ketä uskomme ja mitä uskomme. Jos uskomme toista ihmistä, niin tuo toinen ihminen saa tahtonsa meidän kauttamme perille.
Ihmisellä on riippuvuuksia, kenellä mitäkin, harva ihminen voi kehuskella, että olen itseni herra, koska se ei ole mahdollista. Mitä voimakkaampi on oma tahto, sitä helpommin voi riippuvuudet voittaa, jos on heikko oma tahto, niin silloin toisten mielipiteet voivat vaikuttaa ikävällä tavalla.
Täällä sanotaan, ettei ihmisellä voi olla omaa tahtoa, jos ei ole, niin silloin hän noudattaa jonkun toisen tahtoa, mutta jos toisen tahtoa noudattaa, niin onko toisella sitten oma tahto, vai onko se sitten ketjureaktio, jolla ei ole alkua. Täällä sanotaan että oma tahtomme on kirjoitettu perimäämme, johon en aikaan minä usko, koska jos näin olisi, niin ihmisellä ei olisi vastuuta teostaan, vaan hän voisi aina syyttää vanhempiaan ja taas aina eteenpäin sukupolvia takautuvasti siihen ensimmäiseen soluun asti.
Jos itsellä ei ole tahtoa, niin silloin vastuu omista teoista voidaan siirtää pois, siis siihen ensimmäiseen lämpimässä kemikaalisopassa syntyneeseen soluun, tai Bug Boingiin. Pääasia, että en ole syyllistynyt mihinkään, minua ei saa syyllistää.
Joskus syy siirretään itse Jumalaan, kuten Aatami aikoinaan sanoi: ’itsepä Jumala loit mulle ton naisen, oma syys, että näin kävi’
Kaksi olkinukkea peräkkäin. Herrojen Kari ja Kalevi kanssa on vaikea keskustella kun herrat levittävät omien mieltymystensä mukaan pelialueen maalitolppia miten sattuu. Kukaan ei siis ole sanonut ettei ihmisellä ole omaa tahtoa. On vain sanottu, etteivät tuon tahdon alaiset valinnat ole syy- ja seuraussuhteiden ulkopuolella. Jokaiseen valintaanne hyvät herrat on jokin syy, jota edeltää edellinen syy ja sitä edellinen syy kunnes ketju palautuu niin varhaiseen lapsuuutenne, että olette tuohon lapsen valintaan nähden syyntakeettomia.
Tästä ei seuraa ettei ihminen olisi silti esim. juridisesti vastuussa teoistaan, sillä yhteiskunnan on pakko jossain kohta tuo syy-yhteysketju murtaa. Asiaa on erinomaisesti valaissut mm. filosofian tohtori Maija-Riitta Ollila hienossa kirjassaan ’Moraalin tuolla puolen’.
”jokin syy, jota edeltää edellinen syy ja sitä edellinen syy kunnes ketju palautuu niin varhaiseen lapsuuutenne, että olette tuohon lapsen valintaan nähden syyntakeettomia.” Siis mitä? Olen siis syyntakeeton, ”yhteiskunnan on pakko jossain kohta tuo syy-yhteysketju murtaa”, miksi sitten yhteiskunta voi syyttää minua, jos olen syyntakeeton? Jossakin kohtaa logiikka pettää.
Esitätkö ymmärtämätöntä? Jos lapsi on esim. pysyvästi halvaantunut rattijuopon yliajamana ei hänellä ole vapautta valita alkaako harrastaa esim. juoksemista vai ei. Hänellä on asiassa rajattu ratkaisuvalta. Ja kun hän sitten saa myöhemmin fobioita aina auton ja rattijuopon nähdessään ja niin onko hän syyllinen fobioihinsa ja mahdolliseen tuon rattijuopon myöhempään pahoinpitelyn tilaamiseen.
Yhteiskunta ei pidä tuota lasta syyntakeettomana enää hänen kasvettuaan oikeustoimikelpoiseksi vaikka tuo tapaus lapsena olisi vaurioittanut hänen psyykettään pysyvästi.
Ollila pohtii juuri tuota ongelmaa, että yhteiskunta voi ja sen on pakko syyttää myös rikoksesta, jonka syy-yhteyksiä se ei loppuun asti tutki,koska laajassa mielessä ko tutkiminen tuhoaisi koko oikeusjärjestelmämme.
Siis rattijuoppo oli determinoitu juomaan viinaa, jolloin hän ajoi lapsen yli? Siis syy-yhteys voidaan johtaa juopon huonoon isä- tai äitisuhteeseen, jolloin myös rattijuoppo on syyntakeeton? Mutta entä vanhempien syyt käytökseensä? jne. jne. aina Bog Bugiin asti.
Toisaalta fyysinen vamma haittaa vammautuneen lapsen fyysistä toimintaa, mutta mistä itse puhuin postauksessani oli henkinen vapaus valita tai olla valitsematta.
Et nyt Kari oivalla,että myös ’henkinen’ aivotoiminta voi olla sekä fyysisessä että henkisessä mielessä vammautunutta. Ja kyllä, rattijuoponkin juoppous voi johtua vaikka jonkun puolestaan vammautetun tai vammautuneen häneen lapsena kohdistamasta insestistä.
Siis aivot = henki? No, olkoon.
Ihmisen henkinen toiminta kuten tahdon alainen valinta, tapahtuu Kari aivojen neuroverkoissa, joiden toimintakyky on eri ihmisllä erilainen ja eri syistä. Jos yksilön henki olisi fyysisistä aivoistaan erillinen, meillähän ei olisi esim. henkisesti jälkeenjääneitä ihmisiä vaan kaikki olisivat tasan yhtä älykkäitä….tai tyhmiä.
Tyypillinen vetoaminen kategoriavirheeseen. Filosofi Gilbert Ryle teoksessaan The Concept of Mind (1949): on virhe pitää mieltä aineettomasta substanssista eli perusaineksesta koostuvana oliona, koska substanssia koskevat oletukset eivät ole sovellettavissa joukkoon taipumuksia ja kykyjä (eli mieleen).
Tämä ei kuitenkaan päde, koska tuo oletus rajoittaa mielen (tai tahdon) kategorisesti vain aineeseen, mutta ei ota huomioon, että nuo joukot taipumuksia ja kykyjä ovat laajempi käsite kuin mielen vaikutusalana oleva aine. Siis aine vain suorittaa mielen ohjaamia toimintoja, eli aivot ovat mielen työkalu.
Tällöin henkinen jälkeenjääneisyys tarkoittaa vain työkalun rikkoutumista tai huonoa toimintaa.
”Siis aine vain suorittaa mielen ohjaamia toimintoja, eli aivot ovat mielen työkalu.”
No jos työkalu on rikki,ei mieli voi vapaasti tuota työkalua käyttää joten mieleen kuuluva tahto ei siis ole vapaa. Vai voiko mieli käyttää ja käskyttää itseään ilman aivoja?
Ja missä tuo ’mieli’ joka ja jos on aivoista erillinen subjekti,sijaitsee? Onko aivokuolleella ihmisellä mieli kuitenkin toiminnassa?
Mieli on sidottu aineeseen, mutta henki ei, joten aivokuolleella (ja yleensä kuolleella) ei mieli toimi enää. Kuollessa henki palaa Jumalan luo, joka sitten uudessa luomisessa luo uuden ruumin ja sielun, jossa Jumalan antama henki asuu iankaikkisesti.
Tahto sidottuna mieleen on siis osa ruumiillisuutta, mutta henki ei, vaan se on osa Jumalan suunnitelmaa tulevaisuutta varten.
”Tahto sidottuna mieleen on siis osa ruumiillisuutta
No nythän siis olet kanssani samaa meltä, että ruumisen sidottu tahto ei ole vapaa, koska se on ruumiin tilasta riippuvainen.
En sanonut noin, vaan että ruumiseen sidottu tahto on niin kauan vapaa, kuin ihminen elää.
Tämän ovat tieteelliset tutkimukset toistaneet. Aivotutkijat ovat todenneet, että mieli vaikuttaa aivoihin.
Tri. Jeffrey M. Schwartz tutki pakko-oireista häiriötä OCD (engl. obsessive-compulsive disorder) http://www.tourette.fi/ocd/ ja huomasi, että mielen liikkeet (tahto) vaikuttavat aivokemiaan ja uusien synapsien syntyyn samalla tavoin kuin lääkitys tekee.
https://www.youtube.com/watch?v=rFIOSQNuXuY
Puhut itsesi aivan solmuun. Tietysti aivoisa toimiva mieli voi vaikuttaa aivoihin. Eli aivojen toiminta voi vaikuttaa aivoihin. Käteni toiminta voi vaikuttaa käteeni… Ruumiiseen sidottu tahto ei voi olla vapaa, jos se on ruumiiseen ’sidottu’ sillä se on sidottu juuri sellaiseen ruumiseen, joka vaikuttaa tahdon toimintaan.
Siis kumpi oli ensin, kana vai muna? Vai oliko se toisin päin?
Oli kumminpäin hyvänsä ne vuorovaikuttavat ja ovat seurausta toistaan ja samaa ainetta. Sekä muna että kana.
Lisää materialismia torppavaa todistusta tiedemiehiltä: Tri. Michael Egnor osoittaa että mieli on riippumaton aivojen materiasta, vaan toimii ikäänkuin vain käyttäisi aivoja. Siis tietoisuus ei ole lähtöisin materiasta, vaan käyttää materiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=BqHrpBPdtSI&list=PLR8eQzfCOiS1OmYcqv_yQSpje4p7rAE7-&index=8
Tri Egnor huomautti em. videossa, että erään aivotutkimuksen mukaan n. 0,5 sek. ennen positiivista päätöksentekoa ongelmatilanteessa aivoissa tapahtui viriäminen, mutta jos koehenkilö päättikin, ettei suoritakaan tehtävää (eli negatiivinen päätös), mitään edeltävää viriämistä aivoissa ei tapahtunut.
Johtopäätös: Mielellä on ikäänkuin ennaltamäärätty valmius tehdä päätös, mikä ei ole tahdosta riippuvainen (engl. no free will for), mutta ei päätöksellä estää toiminta (engl. but free won’t). Siis aivoilla on valmiina toimintavalmius, mutta vapaa tahto voi estää toinnan.