Ahaa. Basil von Katzendorf muistuttelee taas meitä.
”Ja hän mietti ihmismielen,
mietti myös eläinten mielen,
jätti kaikkehen jälelle
oman sähkönsä säkenen,
kuolemattoman kipinän
Kaikkivallan kartanoista.” Eino Leino, Helkavirret
Joku sanoi joskus – ja paljonkos sitä puhutaan, että kun ihminen menettää aidon kosketuksen luontoon. Hän menettää myös kosketuksensa Jumalaansa.
Varmasti niin. Mieleeni on jäänyt Einsteinin toteamus:”Olemma samassa asemassa kuin pikkulapsi tullessaan isoon kirjastoon, jonka seinät ovat erikielisten kirjojen peitossa. Lapsi tietää, että jonkun on täytynyt kirjoittaa ne…. Ne on järjestetty arvoituksellisella tavalla, jota hän ei ymmärrä, mutta jonka hän hämärsti aavistaa. ”
Ennen kirjauskontojen tuloa, ihminen luki todellisuuden luonnosta ja muodosti maailmankuvansa sen perusteella mitä koki ja näki. Omalla laillaan he toimivat samalla tavoin kuin tiede tänäpäivänä.
Kirjauskontojen maailmassa luonto on jäänyt lapsipuoleksi, mutta edelleenkin se puhuu ihmiselle Luojansa kielellä.
Einstein muuten ei ollut uskossa, vaikka monet uskovat näin yrittävät tai ovat yrittäneet väittää. Hän argumentoi toisinaan luonnontieteellisiä havaintojaan kristinuskon käyttämien olettamuksien mukaan.
Tiede tosiaan toimii nyt niin kuin ihmiset joskus ammoin. Kokemuksen ja näkemyksen tarkennukseksi vain on tullut mittaukset ja tarkat välineet saada havaintoja. Ja edelleen tarkentaa niitä.
Jos kirjauskontojen maailmassa luonto on jäänyt lapsipuoleksi, on tiede ottanut luonnon tarkan tarkastelun kohteeksi. Ja se on tuonut tietoa ja ymmärrystä uskomuksien sijaan.
“Uskon Spinozan Jumalaan, joka ilmenee maailmankaikkeuden harmoniassa, en Jumalaan, joka kiinnostuu ihmisten kohtaloista ja teoista.”
Jokainen määrittää itse oman uskonsa luonteen.
Einsteinin usko oli tunnetun tiedon varassa luonteeltaan panteistista. Ei ehkä sellaista, joka kelpaisi Ykille uskoksi Jumalaan, mutta uskoa kuitenkin.
Tieteen piiriin sisältyy myös sosiaaliset konstruktiot, eli Ykin päässä oleva jumala-jota-ei-ole on selkeästi sosiaalis-ontologinen entiteetti, jonka tutkiminen on mitä suurimmassa määrin tiedettä.
Mielenkiintoista pohdintaa on sekin voiko jumala sosiaalisena konstruktiona olla ontologisesti tosioleva samalla tavalla, kuin Platonin ideat.
Einstein löytää Jumalan maailmankaikkeuden harmoniasta. Joku toinen jonkinlaisena metafyysisenä entiteettinä, joka erottaa ihmisen tekoälysrobotista.
Ilman tällaista erottavaa entiteettiä, jonka olemus on ”eläminen”, ihmisen arvo on pelkästään ihmisen kehon mineraalien arvo.
Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Tauno J. Jokinen
by 
Ahaa. Basil von Katzendorf muistuttelee taas meitä.
”Ja hän mietti ihmismielen,
mietti myös eläinten mielen,
jätti kaikkehen jälelle
oman sähkönsä säkenen,
kuolemattoman kipinän
Kaikkivallan kartanoista.”
Eino Leino, Helkavirret
Joku sanoi joskus – ja paljonkos sitä puhutaan, että kun ihminen menettää aidon kosketuksen luontoon. Hän menettää myös kosketuksensa Jumalaansa.
Miten lie Ulla. Ehkä ihmisen käsitys Jumalasta vain muuttaa muotoa.
Varmasti niin. Mieleeni on jäänyt Einsteinin toteamus:”Olemma samassa asemassa kuin pikkulapsi tullessaan isoon kirjastoon, jonka seinät ovat erikielisten kirjojen peitossa. Lapsi tietää, että jonkun on täytynyt kirjoittaa ne…. Ne on järjestetty arvoituksellisella tavalla, jota hän ei ymmärrä, mutta jonka hän hämärsti aavistaa. ”
Ennen kirjauskontojen tuloa, ihminen luki todellisuuden luonnosta ja muodosti maailmankuvansa sen perusteella mitä koki ja näki. Omalla laillaan he toimivat samalla tavoin kuin tiede tänäpäivänä.
Kirjauskontojen maailmassa luonto on jäänyt lapsipuoleksi, mutta edelleenkin se puhuu ihmiselle Luojansa kielellä.
Einstein muuten ei ollut uskossa, vaikka monet uskovat näin yrittävät tai ovat yrittäneet väittää. Hän argumentoi toisinaan luonnontieteellisiä havaintojaan kristinuskon käyttämien olettamuksien mukaan.
Tiede tosiaan toimii nyt niin kuin ihmiset joskus ammoin. Kokemuksen ja näkemyksen tarkennukseksi vain on tullut mittaukset ja tarkat välineet saada havaintoja. Ja edelleen tarkentaa niitä.
Jos kirjauskontojen maailmassa luonto on jäänyt lapsipuoleksi, on tiede ottanut luonnon tarkan tarkastelun kohteeksi. Ja se on tuonut tietoa ja ymmärrystä uskomuksien sijaan.
Kristinusko kait itseasiassa poisti pelon tutkia luontoa. Primitiiviluontopelon tai noitamenojen tilalle tuli hissukseen tiede.
Jokainen määrittää itse oman uskonsa luonteen.
Einsteinin usko oli tunnetun tiedon varassa luonteeltaan panteistista. Ei ehkä sellaista, joka kelpaisi Ykille uskoksi Jumalaan, mutta uskoa kuitenkin.
Tieteen piiriin sisältyy myös sosiaaliset konstruktiot, eli Ykin päässä oleva jumala-jota-ei-ole on selkeästi sosiaalis-ontologinen entiteetti, jonka tutkiminen on mitä suurimmassa määrin tiedettä.
Mielenkiintoista pohdintaa on sekin voiko jumala sosiaalisena konstruktiona olla ontologisesti tosioleva samalla tavalla, kuin Platonin ideat.
Einstein löytää Jumalan maailmankaikkeuden harmoniasta. Joku toinen jonkinlaisena metafyysisenä entiteettinä, joka erottaa ihmisen tekoälysrobotista.
Ilman tällaista erottavaa entiteettiä, jonka olemus on ”eläminen”, ihmisen arvo on pelkästään ihmisen kehon mineraalien arvo.