Yleisesti ottaen pidän enemmän kissoista kuin koirista. Koirat ovat niin meluisia ja kömpelöitä. Olin kuitenkin reilun viikon verran hoitamassa ystäväpariskunnan koiraa. Päivärutiineihin kuului pitkiä kävelylenkkejä, joiden aikana tuli pohdittua sitä, mikä olento koira oikeastaan on. Muille koiran ulkoiluttajille tässä jutussa ei ole varmaan mitään uutta, mutta minulle itselleni se on vielä tosi eksoottista.
Koiriin liitetään paljon inhimillisiä hyveitä, esimerkiksi uskollisuus ja vilpittömyys. Koirat kiintyvät omistajaansa ja osoittavat kiintymystä ilman ehtoja. Monet koirat ovat myös rohkeita ja puolustavat laumaansa vaaran uhatessa. Koirat aistivat ihmisten tunteita ja lohduttavat. Koirat elävät hetkessä eivätkä kanna kaunaa. Ne tottelevat auliisti isäntäänsä, ainakin jos ovat hyvin kasvatettuja.
Koira on siis kunnon kristityn esikuva. Kissa puolestaan ei ole. Se on liian itsenäinen, liian tottelematon ja liian utelias. Koirakin on utelias, mutta kohtuudella. Sitä kiinnostavat erityisesti toiset koirat ja muutkin eläimet, joita se luulee koiriksi.
Raamatussa sana koira esiintyy kai aina halventavana, koska juutalaisessa kulttuurissa koira ei vielä ollut ”ihmisen paras ystävä”, vaan saastainen eläin. Kuitenkin Raamattua voidaan lukea niinkin, että kristityn olisi hyvä olla myös kuin vahtikoira. Jeesus käskee valvoa, koska Ihmisen Poika tulee kuin varkain, hetkellä jota emme aavista (Matt. 24).
Koirista tulee tietysti mieleen myös Domini canes eli Herran koirat. Dominikaanit arvostavat oppimista, nöyryyttä ja palvelemista, niin kuin koirille sopii. Tekoäly tosin tiesi kertoa, että dominikaanien nimitys juontaa tarinasta, jonka mukaan sääntökunnan perustajan, Pyhän Dominicuksen äiti näki enneunen ennen poikansa syntymää: unessa koira, jolla oli palava soihtu suussaan, kiersi maapallon ympäri ja sytytti sen tuleen. Tämä tulkittiin merkiksi siitä, että hänen poikansa levittäisi evankeliumin valoa kaikkialle maailmaan.
Mutta mitä mahtavat sanoa koiranhoito-raamatut?
Koira polveutuu sudesta, joka luontaisesti elää hierarkkisissa laumoissa, joilla on pysyvä vahva johtaja. Siksi koiralle on tehtävä selväksi, kuka sen lauman johtaja on. Paitsi että tämä on vanhakantainen näkemys!
Nykyään koirankasvatuksessa neuvotaan arvojärjestyksen korostamisen sijaan palkitsemaan koiraa toivotusta käytöksestä. Koko hierarkkinen yhteisörakenne onkin ihmisen eikä koiran mielessä. Koira tottelee ihmistä, koska ihminen on sille kaiken hyvän antaja, uskollinen huolenpitäjä.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
(Psalmi 18:26)
by 
Mukava ja monisisältöinen kirjoitus. Koirat ovat laumaeläimiä ja laumalla on päällikkö. Nuorilla uroksilla on tapana tavoitella laumanjohtajan paikkaa. Pieni painiottelu asian tiimoiltaan on joskus paikallaan. Koira ei voi kovin hyvin, jos se kokee olevansa vastuussa koko perheen hyvinvoinnista. Tästä syystä omistajan on esimerkiksi syytä kulkea ovesta ennen koiraa, jotta koira ymmärtää oman sijansa. Myös ruokaa annettaessa on paikallaan odottaa sen verran, että koiraa ehtii mielessään lausua ruokarukouksen ja rauhoittua hieman.