Koska osallistun mielelläni kaikenlaisiin haasteisiin, olen tänä vuonna päättänyt suorittaa Helmet-lukuhaasteen. Siihen kuuluu, että vuoden aikana luetaan kirjoja, jotka sopivat jollain tavalla 50 ennalta määrättyyn haastekohtaan.
Jostain sattuman oikusta on vastaan tullut jo kolme kirjaa, joissa puhutaan astrologiasta. Astrologia tuntuu kiehtovan kirjailijoita, vaikka se useimpien mielestä on huuhaata. Tiedän oman horoskooppimerkkini: härkä. Härkä on tosi tylsä merkki. Siihen kuuluu ainakin mukavuudenhaluinen ja laiska luonne, kun taas vaikkapa vesimies tai kalat olisivat paljon kiinnostavampia.
Olen nyt kuitenkin oppinut, että härkä on vain minun aurinkomerkkini. Astrologiaa on opetettu yliopistoissa vielä 1600 – 1700-luvuilla, mutta amerikkalainen Evangeline Adams yksinkertaisti ja popularisoi 1920-luvulla astrologiaa ohittamalla monimutkaiset geometriset kuviot kuun ja tähtien asennoista ja keskittyi vain aurinkomerkkeihin, jotka kuvaavat ihmisen perusluonnetta. Perinteinen astrologinen kartta piirretään syntymähetken ja syntymäpaikan perusteella, ja siihen kuuluu myös kuumerkki, nousevat ja laskevat merkit, 12 huonetta, joissa on milloin mitäkin planeettoja ja joista voi etsiä selityksiä, jos joku härkä ei vaikuta ollenkaan sellaiselta kuin härät yleensä.
Kirkon suhtautuminen astrologiaan on ollut enimmäkseen kielteinen, mutta vaihdellut. Tuomas Akvinolainen hyväksyi, että taivaankappaleet osana Jumalan luomaa täydellistä järjestelmää vaikuttavat myös ihmisiin, mutta ne eivät määrää ihmisen kohtaloa. Kristinuskoon kuuluu käsitys ihmisen vapaasta tahdosta, kun taas horoskoopeissa ihmisen kohtalo on tähtiin kirjoitettu.
Monissa suuntauksissa astrologiaa on pidetty vaarallisena taikauskona tai okkultismina. Mooseksen laissa varoitetaan tähdistä ennustamisesta, ja profeetta Jesaja pilkkaa Babylonian astrologeja. Uudessa Testamentissa kuitenkin mainitaan itämaan tietäjät, jotka lukivat tähdistä Kristuksen syntymän, ja oikein lukivat.
Janica Brander ihmettelee kirjassaan Astrologiaa epäilijöille, että uskontoja arvostetaan enemmän kuin astrologiaa, vaikka niillä ei ole sen enempää tieteellistä perustaa. Hän haluaa korjata käsityksen, että astrologit ennustaisivat tulevaisuutta. He pikemminkin kuvaavat ihmisiä. Minusta tässä juuri on vaaran paikka, jos ominaisuuksia pidetään myötäsyntyisinä: kerran härkä, aina härkä, muuksi et muutu, vaikka yrittäisit kehittää heikkouksiasi.
Työurani varrella olen muutaman kerran ollut persoonallisuustestissä. Testin avulla on mitattu soveltuvuuttani tehtävään, jota olen ollut hakemassa, tai yritetty sovittaa minua johonkin rooliin tiimissä. Tulokset eivät ole paljon poikenneet horoskoopistani: tylsä, mukavuudenhaluinen ja laiska tyyppi, joka ei halua ottaa johtajuutta. Kenelläkään ei varmaan ole otsaa väittää persoonallisuustestejä saatanallisiksi, mutta eivätkö ne ole sama asia?
by 
Ominaisuudet kyllä ovat osittain myötäsyntyisiä. Nimittäin perimämme määrää varsin paljon ominaisuuksiamme, ei pelkästään kasvuolosuhteet, opetus, ympäristö, kulttuuri jne.
Mutta horoskooppimerkit ovat silkkaa huuhaata. Ja astrologia määrittelee olemustamme ja elämäämme yhtä paljon kuin ”sporalogia” eli mainion skeptikon, Nils Mustelinin, aikanaan kehittämää astrologian vaihtoehtoa, jossa planeettojen sijaan helsinkiläisiä ohjaa sporien eli raitiovaunujen kulku.
-Eikä asiaa ollenkaan vahvista se, että vaimoni sattuu olemaan merkiltään härkä, ja on varsin mukavuudenhaluinen. Mutta ei tylsä eikä laiska, mitä nyt vähän vanhemmiten mukavuudenhaluisammaksi on tullut…