Mistä tunnet sä ystävän…?
Esko Tienhaaran kirjoituksen kuka olet? teema ystävä nosti mieleeni Arja Saionmaan esittämän Ystävän laulun ”Mistä tunnet sä ystävän….”
Tässä laulussahan ystävän ”testaaja” vei ystäväkokelaan vaarallisiin paikkoihin testatakseen miten tämä reagoisi. Minusta tuo on jotenkin vieras lähestymistapa. Eikö ystävää nimenomaan pitäisi pyrkiä varjelemaan vaarallisilta tilanteilta, eikä johtamaan häntä niihin?
Yksi käytännön esimerkki, jossa ei ole mitään dramatiikkaa, mutta koska olen se kokenut useaankin kertaan, niin kerron sen, josko se vaikka ei olisikaan ainutkertaista.
Nuorena miehenä olimme Taisto-nimisen kaverini kanssa lukemattomia (tarkoittaa todellisuudessa ehkä noin 60 – 80) kertoja pyörimässä sekä koti- että naapuripitäjissä viikonloppuisin tässä sanomatta jättämäni syiden perässä!
50-luvun loppupuolen tiet ja Taiston 39-mallisen Ford Prefektin huomioon ottaen matkat eivät sinänsä olleet päätähuimaavia, mutta aamuyön varhaisina tunteina 1,5 – 2 tuntia kestäviä kuitenkin. Voin vieläkin palata siihen tunnelmaan: Taisto ajoi ja minä istuin vieressä kumpikin omiin ajatuksiimme vaipuneina ja nyt se pointti, kirjoitan sen isoilla kirjaimilla, vaikka en huutaa aiokaan OLI HYVÄ OLLA SIINÄ KAHDESTAAN EIKÄ TARVINNUT PUHUA MITÄÄN!
Minun mielestäni tuossa kokemuksessa oli ystävyyttä?
by 