»Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.» Tämä Jeesuksen sanomaksi kirjoitettu virke on yhtä kryptinen kuin on suurin osa koko Raamatusta. Oli kyse sitten käännöksestä tai alkuperätekstistä, on Raamatun kirjoitukset sanojen vääntelyä yhtä kaikki. Minä, joka tällä palstalla olen käynyt läpi uskon ja uskonnon absurdiuksia, en kykene lähellekään niin taidokasta vääntelyä, kuin on ollut ammoisilla kirjoittajilla ja kirjureilla taito tehdä.
Ryhdyin vasta myöhäisellä keski-iällä kiinnostumaan uskomisesta oltuani koko siihen astisen elämäni jotakuinkin hällävälisti. Toki muistin noin 15 vuotta sitten sen, kuinka minut saatiin indoktrinoitua tai masinoitua uskoon uskonkeskitysleirillä eli rippileirillä, jota kesti käsittämättömät kaksi viikkoa. Tosin sitä uskoa riitti noin pariksi viikoksi. Kiinnostukseni uskoon alkoi siitä, kun ryhdyin väittelemään eräällä hörhösivulla enkeleistä, kristalleista, homeopatioista, vyöhyketerapioista ja muusta huuhaasta. Nämä olivat ensimmäiset ns. sosiaalisen median kokemukset itselläni. Ja niinpä ryhdyin pitämään blogia Kotimaa24-sivustolla. Sitä kesti parisen vuotta, kunnes minut monien muiden mukana potkaistiin sieltä ulos.
Tämä blogimetsän ilmaantuminen johtui jokseenkin suoraan tuosta Kotimaa24-blogiston siivouksesta. Välissä oli Visioita-foorumi, joka jäi kesannolle tämän alustan lähdettyä liikkeelle. Linkki sinne on kyllä vielä etusivulla. Olen täällä kirjoitellut aivan alusta lähtien. Kirjoituksia on tullut luetellusti 372. Vain muutama on julkaistu ensin Vapaa Ajattelija -lehdessä, jossa olen toimitusneuvoston jäsenenä.
Ensimmäinen merkintä minulla on 17. tammikuuta 2013. Vuosilta 2015 ja 2016 ei omassa luettelossani ole yhtäkään kirjoitusta. En muista, miksi oli tauko, vai oliko? Ainakaan en tiedostoistani löytänyt kirjoituksia tuolta ajalta. Tosin kirjoittelin muuallakin, myös Satakunnan Kansan blogistolla, joka sekin sitten siivottiin kokonaan pois vuonna 2017. Tuolla blogistolla kirjoittelin enimmäkseen yhteiskunnallisista topikeista. Kävin useita mielenkiintoisia keskusteluja varsinkin oikeistolaisten ja persujen kanssa. Hyvin tultiin toimeen. Yhden kanssa ystävystyinkin. Tosin hän sittemmin erosi persuista.
Niin olen tullut täälläkin hyvin toimeen. Itselläni on ollut perusperiaatteena moderanttius ja siisti kommentointi. Ei voi moittia minua siitä, että olisin ollut moukkamainen, vaikka kärjekkäitä näkemyksiä olenkin uskon asioista ja kirkosta esittänytkin.
Tämä on ollut varsin mukavaa ajanvietettä. Harrastuksia pitää olla ja tämä on ollut ja on yksi niistä. Eri asia on, jatkanko tätä harrastusta täällä. En odottanutkaan, että tällä tavalla saisin ymmärrystä siihen, miksi aikuiset ihmiset edelleenkin uskovat jumaliin. Ihmettelen sitä edelleenkin yhtä lailla kuin aloittaessani 15 vuotta sitten. Tästä tulikin mieleeni eräs Ricky Gervaisin mietelmä, jonka hän jossain stand up -keikallaan esitti: ”Kuvittele, että kasvat aikuisuuteen uskoen joulupukkiin ja hammaskeijuun. Ja sitten menet ja tapat ja aloitat sotia tuon uskon nimissä. Mieti sitä!” Vai mitä eroa on uskossa jumalaan tai hammaskeijuun?
Olen siis ateisti. A-teisti. Mieluummin käytän kuitenkin käsitettä ”uskonnoton”. Universumi ei tarvitse mitään transsendettisia ja eteerisiä olentoja ollakseen olemassa. Jos, niin silloin tulee kysymys, mikä pitää nuo eteeriset olennot voimissa, ja KUKA tai MIKÄ on luonut NE.
Ateistisessa maailmankuvassa ei ole uskonnollisesta maailmankuvasta muuta eriävää kuin se, että ateisti ei tarvitse maailmaan tai kaiken alkuun mitään jumalaa. Tätä seikkaa lukuun ottamatta ateisteilla ei juuri muuta yhteistä olekaan.
En myöskään ymmärrä täysin sokeaa uskoa Israeliin ja sen toimiin. Mutta uskon asiat ovat monimutkaisia. Ihminen ei mielellään luovu pitkään jatkuneesta ja vankasta uskosta, vaikka mitä tosiasioita päinvastaisesta tulisi eteen.
Mutta kaikesta olen pystynyt keskustelemaan. Ja muut myös varsin kohteliaasti minun kunnottoman uskonnottoman kanssa. Mielenkiintoisesti kyllä eräitä vuosia sitten eräs tekniikan tohtori kutsui minua ystävällisesti kusipääksi…
Koskaan ei pidä sanoa, ettei enää koskaan. En ole oikein mistään täysin varma, maailma kun on sellainen, ellen nyt sitten omasta uskonnottomuudestani. Siitä olen ehdottoman varma. Mutta tällä erää tämä nyt näyttää olevan viimeinen kirjoitukseni täällä. Minä muuten olin sitten yksi niistä ilmeisesti parista kolmesta, jotka ovat osallistuneet tämän blogialustan ylläpitomaksuihin.
Itse olen jo varsin pitkässä elämässäni tullut harvoin ensimmäiseksi, mutta sitäkin useammin viimeiseksi.
Eihän sinun yki sen tähden tarvitse lopettaa että minä en jaksa näitä lukea – paitsi tämän kyllä jaksoin…
Totta ihan ystävällisesti olet kirjoittanut ja sinulle kiitos foorumin jatkumisesta. Saa nähdä nyt sitten.. suoko Jumala meille vielä jatkoa, vai ovatko nämä viimeisiä henkäyksiä.
Ole huoletta, Anne. Enhän minä suinkaan sen vuoksi ole tässä lopettelemassa, että juuri sinä et ole juttujani innokas tsekkaamaan.
Mutta klikkauslaskurit ovat olleet kovasti laskusuunnassa, joten voin hyvin olettaa, että kyllääntymispiste on saavutettu. Tosin kirjoittelijoitakin on täällä ollut varsin vähän. Muutamana viime vuotena suurin osa on ollut näitä minun juttujani. Kommentoijiakin vain muutama. Ilmeisesti se, että tänne pitää kirjautua, on myöskin pitänyt kommentointia hiljaisena. Ei juuri ole keskusteluja syntynyt.
Lienee myös eräälle tekniikan tohtorille helpotus, ettei tarvitse puuduttaa päätään ateistisella puujalkasatiirilla.
Ja ehkäpä tänne uskaltaisi tulla muitakin, jos minä kauhea ateisti ja ilmatilan viejä siirryn takavasemmalle. Jospa sitä sielunravintoa tänne ilmaantuisi.
Harrastan musiikin tekemistä ja siinäkin etsin vaihtoehtoisia ns. lähestymiskulmia. Etsin saundeja. Vaikka pääasiassa teen musiikkia sähköisin soittimin, haen toisinaan akustisia elementtejä. Tyhjät tynnyrit otan kyllä mieluusti käsittelyyn. Niiden kolinasta varmasti saa uusia saundiulottuvuuksia ja äänimaisemia. Kiitän Tauno J. Jokista hyvästä idean lykkäämisestä.
Tuo sanonta ensimmäinen/viimeinen saattaa viitata heprean kielen käänteiseen lukutapaan, missä esim. kolmikirjaimisen sanan lukusuunta vaihdetaan. Tällöin esim. nimi Adam luetaan mada.
On ollut todella mukavaa ja antoisaa lukea Yki monia alustuksiasi,joiden ajatuksiin olen ajatukissani ja sanoissanikin yhtynyt. Sinulla on ollut terävä paradoksien taju,ja krit. opin monet epäjohdonmukaisuudet noteeraat helposti. Jos lähdet, mitä emme suinkan toivo, on se menetys monelle niin myötämielisille kuin kielteisillekin lukijoillesi. Suorasanaisuus, selkeys ja mutkattomuus on hyvä arvo nykyisessä sanavaihdosssa, jossa paljolti turvatan yhä rivien väleihin. En tiedä tavoittaako tämän vieti enää Sinua, mutta kuinka hyvänsä lämmin kiitos sinulle kaikesta tähänastisesta ja tovottavasti kuitenkin vielä tulevastakin;-) Hyvät myös joulunalustat ja Joulut!
No enhän minä vielä mihinkään ole kadonnut, vaikka tämä nyt tällä erää olikin viimeinen. Siis tällä erää. Olisi kyllä varsin mainiota, jos täällä olisi vähän enemmän elämää ja ns. pöhinää (sana jota inhoan, mutta en nyt keksi parempaa). Mietin sitäkin, olenko kenties vienyt ilmaa täällä. Josko siirtymiseni takavasemmalle rohkaisisi jonkun / joitakin tulemaan ja kirjoittelemaan.
Mutta kiitän kiittämisistä. Vähintään nyt vielä seuraan tätä palstaa. Ja samoin hyvää ja varsinkin rauhallista joulua!