51. Kilpaileminen
Ihmisen olemukseen kuuluu leikki eli iloitseminen yhdessä liikunnan, hauskanpidon, tiedonhankinnan, voimainkoetuksen ym. parissa. Asiaan kuuluu yrittää parhaansa jotta saisi kumppanien arvostusta ja kunnoitusta.
Tämä kilpailu voi olla sekä postiivista että negatiivista. Positiiviseen puoleen kuuluu, että kukin yrittää parantaa omaa suoritustaan eli ylittää itsensä, siis tulla paremmksi itsensä ja muiden silmissä. Tällöin muita kilpailijoita ei pidetä uhkana. Negatiiviseksi kilpailu muuttuu, kun muut koetaan vihollisiksi, eli he uhkaavat minua ja käsitystä itsestäni tai jopa muut koetaan vaarallisiksi omalle persoonalleni.
Kun kilpailu muuttuu tällaiseksi, seuraus voi usein olla, että koetetaan väärin keinoin saavuttaa voittoa muista. Tämä ei koske ainoastaan leikkiä tai urheilua, vaan myös muita elämänalueita, kuten politiikka, talouselämää, jopa ideologioita. Tällöin muiden vastustaminen ja voittaminen voi muuttua toisen alistamiseksi jopa voimakeinoin. Näin sodat saavat alkunsa, alkaen enimmäisestä veljesmurhasta. Myös kaupankäynnissä ja yleensä talouselämässä yritetään vilpillisin keinoin voittaa vastustajat ja päästä monopoliasemaan.
Toki kilpailussa talouselämässä, poliitikassa ym. on posiivisiakin puolia. Viljely ja varjelu on ihmisille annettu tehtävä ja tässä on yritettävä parhaansa, jotta saavutettaisiin tavoitteet. Tällöin vertailu muihin voi toimia kannustimena, ns. ’naapurikateus’ posiivisessa mielessä. Tällöin itse koettaa parantaa omaa suoritustaan, jolloin myös muut ympärillä olevat hyötyvät. Toinen puoli on tietenkin, että yritetään vahingoittaa muita jotta pääsisi toisen ohi. Lasten leikeissä jo näkee tätä samoinkuin urheilussa (doping ym.). Tällöin rikotaan reilun pelin sääntöjä ja tätä pidetään yleensä moraalisesti vääränä. Kuitenkin kaikkina aikoina on kuulunut toisenlaisiakin ääniä. Niiden mukaan ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Tämä on totaalisen väärin, rakkaus kunnoittaa toista: ’toistenne kunniottamisessa kilpailkaa keskenänne’. Myös sodankäyntiin on pyritty asettamaan omia sääntöjä (tosin nykyajan totaaliset ja varsinkin terrorisodat eivät näitä noudata).
Miten kilpaileminen sitten voisi olla oikeaa? Vain ottamalla huomioon kaikkien kunnioittaminen lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaan. Silloin tapahtuu oikeaa kanssakäymistä ja tällöin vihamielisyys ja pelko voi vähentyä ja yhteistyö toimia.
