Vihollisen ympäröimänä osa 49

49. Ateismin sietämätön keveys
Uusateismin arkkiprofeetta Richard Dawkins on kirjoissaan Geenin itsekkyys, Sokea kelloseppä, Viesti miljardien vuosien takaa, Jumalharha ja Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet tuonut julki uljaan ja kattavan selityksen sille, miksi Jumalaa ei ole (tai ainakin sen todennäköisyys on häviävän pieni). Nämähän ovat oikeasti ateistisia traktaatteja, ei niinkään tieteen arviointia. Dawkins saarnaa: ”Olemme vain DNA:mme ohjelmoimia robotteja (biologisia koneita), jotka on ohjelmoitu levittämään geenejä”. ”elämässä ei ole mitään korkeampaa tarkoitusta tai päämäärää, vaan olemme piittaamattoman maailmankaikkkeuden merkityksettömiä hiukkasia.”
”Vaikka esim. solu on äärimmäisen monimutkainen sisältäen mielettömän määrän informaatiota ja näyttää olevan suuniteltu erinomaisen hienosti, se ei kuitenkaan ole sitä, koska luonnonvalinta on se ’sokea kelloseppä’, joka on saanut kaiken aikaan.”
Tokihan ateismilla on pitkä historia, alkaen siitä kun Jumala loi maailmankaikkeuden aina nykyurbaaniateisteihin. Antiikin Kreikassa filofofit Leukippos ja Demokritos laativat aineellisen todellisuuskäsityksen, joka ei viitannut jumalaan tai yliluonnolliseen. Sen jälkeen on kehitelty erilaisia teorioita, joilla voitiin välttää uskomasta jumaliin tai ylipäätään yliluonnolliseen. Viitteitä tähän oli ollut tietysti jo aikaisemmin, vahvimpana ajatus ikuisesta (siis ilman luomista olemassaolevasta) maailmankaikkeudesta.
Valistusaikana ateismi tuli voimakkaammaksi ranskalaisten ensyklopedistien toimesta ja 1800-luvulla Feuerbach ja Marx filodsofisesta, Freud psykologisesta ja Nietzsche yli-ihmisoppinsa mukaisesti hyökkäsivät uskontoa vastaan.
Vasta Charles Darwin toi julki evoluutioteoriallaan ateisteille tieteelliseltä vaikuttavan perusteen uskolleen, ettei tarvita mitään yliluonnollista selittämään maailmankaikkeuden ja elämän olemassaoloa. Näin vallitseva (länsimainen) kultturi sai perusteen hylätä Jumala ja omaksua asenne, jossa ei ole mitään jumalallista tarkoitusta ihmisille, vaan jokainen sai nyt vapaasti toteuttaa himojaan ilman ”taivaallista valvojaa” ja myöhemmin eteen tulevaa elämän arviointia. Uskonnon loppua juhlittiin ja varsinkin kommunistisissa maissa ajateltiin että kun vanhukset kuolevat pois, uskonto häviää kokonaan.

1900-luvun alkupuolella ateismi oli tieteen ainoa vallitseva suuntaus, mutta suuri yleisö ei kovin helposti tullut mukaan, vaan hangoitteli vastaan, mutta vuosisadan loppupuolelella kouluissa ja yliopistoissa evoluutio määrättiin ainoaksi sallituksi ja kristinuskoa alettiin työntää pois markkinoilta.

Ateismille tuli vastoinkäyminen ’big bang’ teorian mukana, koska osoittautukin, että maailmankaikkeudella olikin alkupiste. Toki pian ateistit keksivät erilaisia väistöliikkeitä, kuten multiversumit, kvanttifluktuaatio ym., jotka eivät kuitenkaan ole muuta kuin mielikuvituksen laukkaa.

Darwinismi, mikä siis on ateismin vahvin perusta, ei kuitenkaan suostu tutkimaan omia perusteitaan tieteellisesti, vaan pelkästään materialistisen ennakkokäsityksen pohjalta (siis tiede = ainoastaan materia ja energia + aika ovat tieteellisiä käsitteitä), jolloin etukäteen (a priori) suljetaan pois kaikki todisteet jotka haastavat tätä paradigmaa. Tällöin saadaan kaiken (myös elämän) olemassaololle todiste, jonka mukaan ei ole muuta alkuperää kaikkeudelle kuin materialistinen. Onko tämä kehäpäätelmä? Puhumattakaan siitä, että mitään tieteellista todistetta ei ole darwinismille: ensimmäisen solun synnylle, uusien rakenteiden muodostumiselle, DNA:n informaation synnylle jne.
Ateismin mukaan ei siis ole maailmankaikkeudelle mitään suunnittelijaa, vaan kaikki on sattumalta tyhjästä putkahtanut (jostain syystä, ei kukaan tiedä), mutta määritelmän mukaan ilman tarkoitusta, päämäärää tai arvoa. Kaikki on lopultakin vain energian ja aineen vähittäistä haipumista lopulliseen lämpökuolemaan.

Ateismi on lopultakin surullinen tarina yksinäisestä harhailijasta maailmankaikkeuden pohjattomuudessa ilman kiinnekohtaa ja tulevaisuutta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Yki Räikkälä

On muuten mielenkiintoista kun käytät oman uskontojärjestelmäsi termejä. Arkkiprofeetta, traktaatti, saarnaa, uskonto (evolutionismi). Ikään kuin alennat oman uskosi epäjumalauskonnon tasolle. Minua on kauan ihmetyttänyt lukuisten uskovien fraasi: ateismi / evolutionismi on vain uskonto. Onko teidän uskonjärjestelmänne vain ”yksi uskonto”? Samalla viivalla kuin nuo höpöhöpöuskonnot?

Antiikin filofofit Leukippos ja Demokritos taisivat olla wiisaita, kun näkivät todellisuuden ilman yliluonnollista. Miten sinä mietit todellisuutta, että onko maahisia, metsän henkiä, noitia, demoneja, trullia ja muita olemassa? Joskus kauan sitten, kun esikoistyttäreni kysyi pihallamme olevasta kolosta, että mikä se on, niin äkkiä mieleeni tullen vastasin, että se on maahisen kolo. Meni täydestä. Niinpä meni minuunkin pienenä se, kun äitini sanoi tuolla tähdissä olevan enkeleitä.

Niin, onko teoriat, joissa pitäydytään havaitussa maailmassa ja sivuutetaan yliluonnollinen ja tietysti jumalat, pelkkää humpuukia?

Miten sinä, jos sinulla ei olisi tuota jumalaasi, niin toteuttaisitko vapaasti kaikki himosi? Menisitkö ja naisit kaikki halukkaat naiset? Ottaisitkos nirrin pois sinua vastustavilta idiooteilta tai sinua velkovilta nylkyreiltä?

Mikäs se on se (ilman jumalaa) myöhemmin tuleva elämän arviointi? Kadutaan kaikkea kunnottomuutta ja jumalattomuutta? Olen lukenut moniaita kertomuksia siitä, mitä kuolevat ovat eniten katuneet. Yleensä se on ollut sitä, ettei ole uskaltanut tehdä jotain tiettyä asiaa. Ja sitten olen lukenut kuolevien hoitajien tarinoita sellaisia, että monet uskossa olleet ovat kiroilleet ja olleet aggressivisia kuoleman lähestyessä.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial