Vaikka olenkin ollut suunnilleen aina uskonnoton, olen käynyt kirkoissa matkoillani tutustumismielessä. Siis vanhoissa kirkoissa. Niissä on oma tunnelmansa. Vähän salaperäinen ja ikään kuin aika olisi pysähtynyt niissä. Mitään taianomaista en niissä ole koskaan kokenut. Mutta kirkot ovat sikäli merkillisiä rakennuksia, että ne rakennettiin aikoinaan suurin kustannuksin ja vaivalla, mutta ilman minkäänlaista arjen funktiota. Siksi kai arki ei niissä asu. Suuri tai suurehko puu- tai kivirakennus ilman mitään muuta tarkoitusta kuin väen kokoontua yhteen kerran viikossa palvontamenoihin. Palvonnan kohde ajateltiin olevan siellä sisällä tai sen olevan öyläteissä ja viinissä. Nykyisin väki ei niissä käy kuin siirtymäriiteissä.
Olen tietty käynyt kirkoissa myös konserteissa, lähinnä urkukonserteissa. Kaikki kirkot eivät sovellu aivan hyvin siihenkään tarkoitukseen. Jos kirkko on vähänkään isompi, voi se olla hirvittävä kaikukammio. Keski-Porin kirkko on iso. Suurempi kuin Helsingin tuomiokirkko ja samaa kokoluokkaa kuin Turun tuomiokirkko. Siellä akustiikka on urkumusiikille kuitenkin varsin hyvä. Jälkikaikua on kyllä riittämiin niin, että se voi peittää monia nyansseja, mutta urkujen koko ääniskaala eri taajuuksineen kuuluu. Mutta kävin tuossa kirkossa kerran ne. metallimessussa. Ihan vain mielenkiinnosta siihen, miten tuollainen musiikki suuressa kirkossa toimii. Ei toiminut. Se oli tyystin hirveätä meteliä.
Moni tietää ja muistaa Eero Raittisen laulaman Vanhan holvikirkon, mutta ei välttämättä sitä, että se on alun perin ruotsalainen biisi. Sven Lindahlin kirjoittama Mälarö kyrka ja sen levytti 1968 Lenne Broberg. Kappaleen innoittajana lienee ollut 1100-luvulla rakennettu Adelsön kirkko. Raittinen teki oman coverinsa siitä samana vuonna. Vaikka Eero Raittista arvostankin, on tämä alkuperäinen versio parempi, ja jotenkin ruotsin kieli istuu tähän oikein hyvin.
Kummassakaan versiossa ei soiteta kirkkourkuja, vaan käytännöllisistä syistä studion sähköurkuja. Saundista päätellen todennäköisesti Hammond B3 -urkuja. Itse asiassa kummankin version tausta on sama, kun nimittäin Raittinen lauloi ruotsalaisen alkuperäisen taustan päälle. Sven Lindahl oli ensin yrittänyt laulaa lurauttaa sen suomeksi, mutta tiettävästi se kuulosti lähinnä huumorimusiikilta.
Vanhoissa kirkoissa merkkejä muista uskomuksista
Moni ei varmaan tiedä, että Turun tuomiokirkon seinässä yhdessä tiilessä esiintyy pentagrammi. Se on siihen piirretty siis tiilenlyöntivaiheessa myöhäiskeskiajalla jollain tikulla. Noihin aikoihin pentagrammi oli suojaava symboli, kun se nykyään katsotaan olevan saatanallinen symboli. Sitten kerran noin sata vuotta sitten kirkon lattialankkujen alta löytyi pieneen arkkuun pistetty sammakko. Selvää magian harjoittamista.
Tuomaan ristit olivat eräänlaisia aurinkosymboleja, eikä kristinuskon ristillä niille ollut sijaa. Tuvan ja navetan ovipieliin maalattiin tervalla rengasristi onnea tuomaan. Tapaninpäivisin äijät saunoivat, menivät talliin ja vetelivät jäniksestä tai oravasta valmistetun rokan (mitähän lie ollut) ja kittasivat päälle olutta ja viinaa hevosten menestykseksi. Selvää magian harjoittamista kirkon ja kristinuskon varjossa.
Niin ne merkitykset muuttuvat aikojen mukana. Kristinusko ei tullut tänne Suomen niemelle tuosta vain polkaistuna, vaan se levittäytyi pikkuhiljaa satojen vuosien ajan sekoittautuen ensin ikivanhoihin alkuperäisiin kansanuskomuksiin syrjäyttäen ne lopulta marginaaliin. Synkretismi vaikutti täällä tosi pitkään. Nämä uskomukset elävät ja voivat kuitenkin edelleen hyvin. Aina näihin esoteerisiin ja shamanistisiin juttuihin joku hurahtaa. Ja itse asiassa nämä ovat olleet lisääntymään päin. Kristinusko tuntuu kai monesta niin tylsältä ja ummehtuneelta. No, ihmisellä on hyvä olla harrastuksia. Kunhan vain ei ole kenellekään vahingoksi.
Itselleni tylsänä skeptikkona salatieteeksi riittää musiikki omine metafyysisine olemuksineen. Pidin jo pienenä sähköurkujen saundista. Todennäköisesti jo alle 10-vuotiaana kuulemani Vanha holvikirkko vaikutti osaltaan omaan soittoharrastukseeni, kun nimittäin hankin sähköurut heti kun se mahdollista oli ja ryhdyin bändihommiin kosketinsoittajana.
Ja täältä sitten kuuntelemaan Mälarö kyrka.