Valitse teloitustapasi

Afganistanissa on jo monin paikoin alkaneet teloitukset, kun Taliban jakelee oikeutta oman mielensä mukaan – tietysti sitä ainoaa oikeaa shariaa noudattaen. Tuo sharia-laki on eräs muunnelma Raamatussa VT:n puolella esitetystä Mooseksen laista. Mutta se siitä. Teloitukset jatkuvat eri puolilla vapaata ja suljettua maailmaa. Kiina teloittaa kiitettävän ripeällä tahdilla kansalaisiaan. Kukaan ei tiedä kuinka paljon. Tuhat per vuosi lienee lähtöluku. Ylärajaa ei viitsi ajatella. USA:ssa aloitettiin Trumpin kaudella jälleen teloitusten toimeenpanot.

Etelä-Carolinassa teloitettavaksi tuomitut saavat valita, miten lähteä tästä kavalasta maailmasta. Joko teloitusryhmän eteen asettuminen tai sähkötuoliin käristettäväksi. Kun lääkeyhtiöt eivät halua toimittaa enää ihmisiä tappavia aineita, ei teloitus myrkkyruiskeella ole enää mahdollista. Sinänsä kyllä loogista aivan samoin kuin lääkärit pääasiassa vastustavat sitä, että heidät määrättäisiin toteuttamaan eutanasian.

Osavaltiossa laadittiin uusi laki, jonka mukaan myrkkyruiske on edelleen ensisijainen teloitustapa, mutta jos myrkkyä ei ole, on teloitettavien valittava jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista. Uusi laki tehtiin siksi, kun sitä myrkkyä siis ei saa ja kolme tuomittua pitäisi saada hengiltä. Republikaaniedustajat odottavat kiihkeästi, että teloituksia päästäisiin vihdoin jatkamaan.

Samaisessa edustajainhuoneessa demokraatit esittivät, että teloitukset kuvattaisiin ja striimattaisiin ja parlamentin jäsenet velvoitettaisiin katsomaan teloitusstriimit. Tietty teho kuolemanrangaistuksen vastustamiseksi striimauksilla olisikin, jos teloitustapana olisi juuri ampuminen tai sähkötuolissa paistaminen. Myrkkyruiskeella tapahtuvassa teloituksessa ei juuri ole erityisen dramaattista, ainakaan sen jälkeen, kun teloitettava on tainnutettu. Tosin on käynyt niin, että teloitettava onkin herännyt ennen kuin teloituskone työntää tappavan ruiskeen suoneen. Esitys striimauksesta kaatui republikaanien äänin. Eihän nyt kenenkään mielenrauhaa saa järkyttää teloitusvideoilla.

Yhdysvaltojen kristityillä ja useimmilla republikaaneilla on kahtalainen suhtautuminen elämään. ”Kaikki elämä on pyhää” on kaiken ylitse käyvä eetos – paitsi silloin, kun kyseessä on rikollinen tuomittu. Hyvin usein musta. Silloin elämä ei enää ole pyhää ja ”Jumalan antaman käskyn” saa rikkoa. Uutta lakia vastusti seitsemän republikaaniedustajaa. Heistä kuolemantuomioiden langettaminen on ristiriidassa sen kanssa, että vain kolme kuukautta aiemmin sama parlamentti sääti lain, joka kieltää abortit, koska ”kaikki elämä on pyhää”. Lakia kannattaneiden republikaanien mukaan. Sinänsä ei mitään uutta – missä politiikka, siellä myös moralismi kukkii.

Aikoinaan Nürnbergin oikeudessa sotarikollisina kuolemaan tuomitut Alfred Jodl ja Wilhelm Keitel olisivat halunneet tulla teloitusryhmän ampumiksi kuin sotilaat ikään, mutta heidät hirtettiin rikollisina. He halusivat valita miten lähteä, mutta sitä ei suotu. Mielenkiintoisesti kuitenkin monet paljon vähempiarvoiset sotarikoksiin syyllistyneet natsit talutettiin ja sidottiin paaluun. Natsi-Saksassa ei ihmisoikeuksista välitetty. Nämä kielsivät ihmisarvon syntyperän perusteella. Sitä saa mitä tilaa: näiltä itseltään riistettiin ihmisarvo kuolemantuomiolla.

Mutta ajat ovat nyt toiset. Kuolemantuomiossa on kyse yhteiskunnan kostosta ja ihmisarvon riistosta. Rangaistuksena se on tehoton. Rankaistu ei tosin enää mitään tee, mutta pelotteenakin se toimii huonosti. Monissa maissa kuolemantuomio on voimassa, yleensä autoritaarisissa. Mutta länsimaissakin varsinkin uskonnollisissa piireissä kuolemantuomio on korkeassa kurssissa. Ihmisarvoa kunnioitetaan tiettyyn rajaan saakka. Ihmisarvo unohtuu kuoleman kuolemalla kostamisessa.

Kaksoisstandardi astuu esiin ja ihmisarvo unohtuu myös, kun kristitty kieltää kuolemansairaalta ja kärsivältä oikeuden päättää omasta kuolintavastaan. ”Vain Jumala antaa elämän ja vain tällä on oikeus se päättää”. Lääkityksen tms. hoidon lopettaminen ei silti mielenkiintoisesti olekaan sama asia kuin eutanasia tai kuolinavun antaminen. Samoin abortissa, sitä ei saisi tehdä, mutta jos sikiö on selvästi sairas tai jos äidin henki on vaarassa, niin sitten saa. Elämä ei olekaan tyyten pyhää. Mutta kumpi tässä päättää ihmisen elämän päättämisestä, lääkäri vaiko Jumala?

(juttu on jo keväältä. Tämän piti julkaistaman Vapaa ajattelija -lehdessä, mutta juttuja tuli yli tarpeenkin, niin jäi rannalle. Olisi siirretty loppuvuoden numeroon, mutta en jaksa odottaa)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial