Uskonto ja valta ovat toistensa vastinpareja. Ne kietoutuvat toisiinsa kuin synti ja nautinto. Uskonto on tehokas vallan ja hallitsemisen työkalu. Ei ole sattumaa, että useilla meistä on tarve vahvaan johtajuuteen. Vahva johtaja esittäytyy turvallisena ankkurina kaoottisessa ja epävarmuuden kyllästämässä maailmassa. Kaikkivoipaisen isähahmon turvaan voi turvautua erilaisilta toiseuden uhilta. Uskonnoilla on sama peruslähtökohta. Lienee kai evolutiivinen atavismi. Ihminen kehittyi alusta pitäen laumalajiksi. Lauma tuo turvan, mutta se ei toimi, ellei siinä ole hierarkiaa ja johtajaa, sitä vahvinta. Kaikissa uskonnoissa on johtohahmo, perustaja, pappi tai jumala.
Laumaeläin ja kehittynyt kyky abstraktiin ajatteluun on onneton yhdistelmä. Keskenään ristiriitaisempaa ja konfliktiherkkää lajia kuin ihminen ei ole. Ja kun tähän yhdistetään vallanhimo, on koko ihmiskunnan historia konfliktien jatkumoa, kuninkaitten, sotapäälliköitten ja itsensä johtajiksi korottaneiden valtataistelua ja sotimista.
On käyty ja parhaillaan käydään hirvittäviä sotia, joilla on myös uskonnolliset syyt. Useimpiin sotiin liittyvät paitsi vallasta sokeus, myös uskonnot. Pitkäaikaisin uskonsota lienee ollut 30-vuotinen sota. Se alkoi katolisten ja protestanttien välisenä riitelynä ja jatkui valtataisteluna. Kansanmurhatkin ovat useimmiten uskontoperäisiä. Yksi vanhimmista kansanmurhakuvauksista on Vanhan Testamentin amalekialaisten joukkotuhonta. Tämä tehtiin Jumalan käskystä. Myös meidän kristittyjen jumalan. Kuningas Saulin jälkeen hänen seuraajansa Daavid jatkoi kansanmurhaamista. Kristittyjen guru Jeesus on Raamatun mukaan Daavidin sukua. Kun kysyin eräältä uskovalta jumalansa hyvyydestä ja otin esille tuon kansanmurhan, oli vastaus kylmäävä; heidän syntitaakkansa oli täynnä. Eli Johtaja tiesi, mitä tuli tehdä. Saman vastauksen saa, kysyi sitten Putinin kannattajalta Tsetsenian sodasta tai Krimin valtauksesta, tai Erdoganin kannattajalta tämän otteista.
Uskonto aiheuttaa konflikteja tai kärjistää niitä. Levanttiin ja Lähi-Itään ei koskaan saada rauhaa, ellei uskontojen ylivallasta päästä. On onnetonta se, että öljyä on eniten juuri niillä alueilla, joilla uskonnollinen fanaattisuus ja uskontojen eripuraiset tulkinnat ovat pahimmillaan. Osansa on myös sillä, että toisen maailmansodan jälkeen Ranska ja Englanti piirtelivät kartalle keinotekoisia rajoja. Afrikassa on myös länsimaiden kolonialismi suurena syynä jatkuviin sotiin. Keski-Afrikan tasavallassa ei ole kyse etnisestä tai kristittyjen etelän ja muslimien pohjoisen välisestä sodasta, vaan pohjoisen öljyesiintymästä. Öljyä hamuavat kristittyjä tukeva Kiina ja muslimeja tukeva Ranska. Paradoksaalisesti islamistit kohdistavat terrori-iskuja Ranskaan. Öljy merkitsee valtaa ja vaurautta. Eri uskonnot valjastetaan käymään siitä sotaa. Samoin on Kongossa, jossa eri etnisiä ryhmiä on pantu taistelemaan vallasta, mutta takana piilee ulkomaiset suuryritykset, jotka ahnehtivat luonnonvaroja; kobolttia, koltaania, kuparia, kultaa ja timantteja.
Uskonnosta nousee myös lähipiirin kontrolli. Useat islamiin pesiytyneet naisia sortavat tavat ovat ikivanhoja perinnäistapoja ajalta, jolloin nainen oli lähinnä omaisuuserä. Kristinuskon piirissäkin nainen on ollut ja paikoin on edelleen hallittava objekti ja perillisten tekokone. Monet pienet signaalit muistuttavat siitä. Naistenpäivinä monet miehet lähettävät onnittelut ”kaikille naisille, maailman parhaalle asialle”.
Kolonisaatiosta, uskonnosta ja vallanhimosta johtuvat sodat aiheuttavat pakolaisongelmia. Monet pakolaiset ovat lähtöisin kulttuureista tai yhteisöistä, joissa tavat ja käsitykset yhteisöllisistä hierarkioista ovat jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Ristiriidat ovat väistämättömiä. Eivät he ole pyhimyksiä, kuten emme mekään. Heillä on yhtä lailla ikäviä ja hyviä piirteitä. Olisi naurettavaa ajatella, että kärsimys olisi jotenkin jalostanut heitä. Pikemminkin voi käydä päinvastoin. Meillä on nyt korkeimmassa oikeudessa käsiteltävänä nuoren irakilaismiehen mahdollinen sisarensa kunniamurhan aikomus. Kunniamurha tarkoittaa sitä, että nainen, nuori tyttökin, vaikka vain vilkaisee perheeseen kuulumatonta miestä, häpäisee tämä perheen kunnian. Kunnia palautetaan eliminoimalla häpeä. Tämä on yksi brutaali uskonnollisen vallankäytön muoto. Tällaista kunniakäsitystä ei kenenkään pidä hyväksyä. Mutta kunniamurhiin syyllistyvät ovat myös itsekin uhreja, uskonnon ja järjettömien perinnäistapojen alleen jyräämiä. Uskontojärjestelmä ja korruptoitunut valta riistävät ihmiseltä arvokkuuden.
On paradoksi, että älykkäin laji, ihminen, on myös epärationaalisin. Sokea usko uskonnolliseen johtajaan tai hallitsijaan sulkee pois rationaalisen ajattelun ja maailmaan moninaisuuden. Johtajan annetaan sokeasti polkea arvokkuus tomuun. Tämä johtaa väistämättä sivistyksen ja altruismin rappeutumiseen. Sopivissa olosuhteissa kuka tahansa uskova tai Johtajan ainoaan oikeaan totuuteen luottava voi lähteä tuhoamaan väärin uskovia tai väärin ajattelevia. Uskonto ja valta ovat vaarallisia ja yhdistelmänä varsinkin.
by 
Eiköhän kaikkeen vallankäyttöön liity jokin ideologia, jolla se oikeutetaan suurille massoille. Siinä suhteessa uskonto ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Ei valtaan pyrkivä(t) ilmoita taistelevansa oman valtansa vuoksi vaan häntä kannustaa aina jokin ”jalo aate”: sosialismi, kansojen veljeys, kansallissosialismi, rajaton rakkaus tai kulttuurivallnkumouksen tavoin vain oikeus puhdistaa kansa väärinajattelevista. Etc…Tarpeen on myös meitä kaikkia yhdistävä vihollinen, Vanha Vihtahousu on siinä leikissä varsin vaatimaton vastustaja.
Juuri nyt minusta näyttää, että Turkin tuleva diktaattori provosoi taitavasti Europassa asuvaa muslimiväestöä.
Kaiken nielevä suvaitsevaisuus on samalla tavalla uskonto, jota leimaa todellisuudesta vieraantuminen ja kyvyttömyys nähdä elämän realiteetteja. Silläkin on ”meitä kaikkia yhdistavä yhteinen vihollinen”: katalasti hyökkäilevä populismi, joka on kuin Lernan lohikäärme. Katkaise siltä pää ja se kasvattaa tilalle kaksi uutta.
Kaiken nielevä suvaitsevaisuus, jota monet ovat kiitettävästi osoittaneet, on tunkkaista kulttuurirelativismia. Omassa tosiasioita ohittavuudessaan ja höttöisessä idealismissaan se on kyllä vähän kuin uskonto.
Eipä tässä lisättävää. Hyvää tarkoittava suvaitsevaisuus kuten populismi ovat todellakin hankalia ilmiöitä. Ja molemmat opportunistisille vallantavoittelijoille yhtä hyödyllisiä ilmiöitä.
Paitsi että: uskonnoilla, lähes kaikilla, on myös se ”meitä kaikkia yhdistävä yhteinen vihollinen”. Kaikessa laajakatseisuudessaankin kristinuskolla on vähän sama eetos. Lähes kaikilla, niin, onko sellaista uskontoa, jolla ei vihollisia ole?
Vasara, petkele, (t = t), auto ovat jonkun tekemiä.
Niin myös olevaisuus kuineen, galakseineen, jäniksineen ja ihmiseen, ovat myös jonkun tekemiä.
Sitä minä ihmettelen, etteivät tutkijat ole sitä huomanneet vaan ajattelevat kaiken vain syntyneet erilaisten sattumien sarjana.
Minä uskon tuon olevaisuuden tekijänä olevan Ylivertainen Äly, Jumalaksikin kutsuttu.
Elän maassa jossa ”kaiken nielevä suvaitsevaisuus ” on sekä valtion uskonto että valta kirkon teologia.
Siksi hyvää tarkoittavat ihmiset joutuivat paniikkiin kun toissavuotinen pakolaisvirtaa ei tavallisin toimin pystytty ohjaamaan hallittaviin uomiin, vaan säädettiin pikavauhtia hyvinkin epäsuvaitsevia lakeja, joita nyt sitten puolustellaan esimerkkinä hyvyydestä. ”Ruotsi ensiksi” tuli ohjaavaksi ideologiaksi ja kilpailu siitä kuka on kaikkein ruotsalaisin on kova.
Maailmassa jossa meitä on paljon ja suuria yhteisiä ongelmia, on parasta hyväksyä vallan ja järjetyksen ja siihen kuuluvan hierarkian olemassa olo. Vaihtoehtona on kaaos ja heimo- ja klaanisodat eli takaisin keskiaikaan .
Toivo: ”Sitä minä ihmettelen, etteivät tutkijat ole sitä huomanneet vaan ajattelevat kaiken vain syntyneet erilaisten sattumien sarjana.”
Kerrottaan että: Fyysikko Leo Szilard kertoi kerran ystävälleen Hans A. Berthelle suunnittelevansa päiväkirjan pitämistä. ”En aio jukaista sitä. Haluan vain merkitä muistiin tosiasiat tiedoksi Jumalalle.” ”Luuletko, ettei Jumala ole perillä tosiasioista?” Berthe kysyi. ”En toki”, Szilard vastasi. ”Kyllä Jumala tosasiat tietää, mutta ei minun versioitani tosiasioista”
”Maailmassa jossa meitä on paljon ja suuria yhteisiä ongelmia, on parasta hyväksyä vallan ja järjetyksen ja siihen kuuluvan hierarkian olemassa olo. Vaihtoehtona on kaaos ja heimo- ja klaanisodat eli takaisin keskiaikaan.”
Joo Markku, …
Loppuviimeksi nimenomaisesti valta pitää sosiaalisen yhteisön koossa ja järjestyksessä. Kaikki ihmiskunnan suuret saavutukset ovat tulosta vallan käyttämisestä. Uskonto ja sen halllinta on yksi osa vallankäyttöä. Loppujen lopuksi tarinankerronta on jopa kohtuullisen inhimillinen tapa määrittää sitä, miten yhteiskunnassa tulee toimia.
Tottakai siitä käydään kisailua, kuka saa valtaa käyttää. Tottakai oppositioasema harmittaa niitä, jotka eivät pääse käyttämään valtaa, vaan ovat vallan käyttämisen kohteita. Jumala on suunnitellut maailmanjärjestyksen siten, että omaa etuaan puolustavat geenit lisääntyvät ja kovin suvaitsevaiset geenit häviävät maan päältä.
Näin on hyvä.
Kaikilla uskonnoilla on oma käsityksensä siitä mikä on ihmisen merkitys elämän tarkoituksesta. Jos uskonnot niputetaan kaikki yhteen ja sitten aletaan miettiä sitä miten ihminen käyttää niitä hyväkseen, totta kai tulee vallankäyttö ensimmäisenä mieleen. koska historia osoittaa sen miten uskontojen varjolla tehdään väkivaltaa ja julmuuksia ihmisyyttä vastaan.
On vain yksi uskonto joka on poikkeus uskontojen joukossa jossa lähtökohtana on lähimmäisen rakkaus ja väkivallasta kieltäytyminen, tosin historiassa näemme miten ihminen on tämänkin uskonnon periaatteen vastaisesti toiminut ja sitten on syytetty väkivallasta uskontoa, mutta ei silloin uskonto ole syy vaan ihminen joka tekee uskonnon vastaisia tekoja syyllistyy uskonnon periaatteen rikkomiseen.
Tämän takia ei uskontoja pitäisi niputtaa kaikkia yhteen ja sitten antaa väärä käsitys kristinuskosta. Kristinusko on ainoa joka tunnustaa Jumalan luoneen maailmankaikkeuden ja ylläpitää sen luonnonlakeja voimallaan, ilman sitä voimaa ei olisi mitään olemassa, ei olisi meitäkään jotka tätä kysymystä pohtii.
Jumalan kuva ihmisessä antaa ihmiselle mielen ja järjen, jonka olemassaoloa ei pystytä selittämään vaikka sitäkin on tutkittu paljonkin viime aikoina.
Sattumoisin kirjailija Katja Kettu kirjoitti kolumnin pari päivää sitten omasta uskonnottomuudestaan. Yksi lainaus tässä: ”Tiedän kaksi asiaa: Valtauskonnot tuottavat ihmiskunnalle kärsimystä. Toisekseen, usko jumaluuteen on seikka, joka on äärimmäisellä tavalla henkilökohtainen. Uskonnot ovat valtajärjestelmiä, joilla massoja hallitaan.”
Tässä tulee esille varsin mielenkiintoinen seikka: samalla kun usko on äärimmäisen henkilökohtainen asia, mitä se tietysti onkin, koska jos usko on oma kokemus, ei sitä kukaan muu voi kokea. Oma kokemus on aina henkilökohtainen. Mutta samala on usko myös väline julkiseen vallankäyttöön. Uskonnot ovat täynnä paradokseja.
Vallaan mielenkiintoista. Markku lausui: ”Maailmassa jossa meitä on paljon ja suuria yhteisiä ongelmia, on parasta hyväksyä vallan ja järjetyksen ja siihen kuuluvan hierarkian olemassa olo. Vaihtoehtona on kaaos ja heimo- ja klaanisodat eli takaisin keskiaikaan .”
Ja Tauno: ”Loppuviimeksi nimenomaisesti valta pitää sosiaalisen yhteisön koossa ja järjestyksessä. ”
”Jumala on suunnitellut maailmanjärjestyksen siten, että omaa etuaan puolustavat geenit lisääntyvät ja kovin suvaitsevaiset geenit häviävät maan päältä.”
Oletettavasti Markku ja Tauno päätyvät samaan vaikka eri tulokulmista.
Mietin, että ovatko suvaitsevaiset havaitsemassa tämän laajemminkin.
Onko tässä jotain kautta selitys sille, että mm. Hallamaan eutanasiakirjoituksessakin on ajatus, että yhteisöllä pitää olla yhdet säännöt. Tässä tapauksessa eutanasiaa ei saisi laillistaa. Mielenkiintoista tässä on vaatimus siitä, että pitää olla yhteiset säännöt kaikille – eikä mitään omantunnon vapautta ammattikunnan sisällä pidä oleman sen suhteen. Aiheuttaako omantunnonvapaus kaaoksen suvaitsevaisille (Markku)? En tiedä vaatisiko konservatiivisiipi omantunnonvapaudesta luopumista, tai jotain suuren johtajan yksinvaltaa, jota suvaitsevainen media maalailee.
Tämä on vähän hämmentävää sen tähden, että olen ajatellut, että suvaitsevaiset arvostavat yksilön individualistisia arvoja ja vapauksia yli kaiken. Miten tämä selittyy?