Uskonto forever

Lyttyläntie elokuussa 2021, jolloin ikuisuus yhtäkkiä visualisoitui eteeni töihin ajellessani.

Iankaikkisesta iankaikkiseen, amen. Iankaikkisuus on keskeinen käsite kristinuskossa. Uskoon kuuluu, että Jumala on ollut ja on oleva ainiaan. Ja uskoville on tuleva pelastus ja iankaikkinen elämä. Mutta iankaikkisuus on varsin tuore käsite. Se on keksitty vasta kristinuskon myötä, eikä se ole ihmiskunnan historiassa kuin lyhyt väläys. Nykyihminen on ollut olemassa jo 200.000 vuotta. Siitä kristinuskon aikaa on ollut yksi sadasosa.

Uskonnot eivät häviä – eivät ainakaan ihan heti. Mutta uskonnot liudentuvat taka-alalle aina siellä, missä tieto, tiede ja hyvinvointi valtaavat alaa. Kristinusko Suomessa häviää kuitenkin marginaaliseksi oikeinkin ripeästi. Vuonna 2005 kirkkoon kuului 84,1 % ja vuonna 2019 enää 68,6 %. Jäsenistö hupenee noin prosentin per vuosi. Mutta tahti voi kiihtyä, koska yhä useampi nuori ei usko. Rippileirilläkin nuoret käyvät vain kavereiden ja ehkä perinteen vuoksi. Vajaat 15 vuotta ja kirkosta on tullut alle puolen väestön yhteisö.

Tiedebarometrin 2019 mukaan luottamusta kirkkoon instituutiona suomalaisista oli vain 31 %:lla. Vahvaa se oli vain 6 %:lla. Tosin vuosien 2007–13 välillä se oli 5 %. Eli nousua oli prosenttiyksikön verran. Eduskunta sekin sai madonluvut, sai vielä kirkkoakin heikomman luottamuksen. Mutta kansalaiset seuraavat politiikka monin verroin suuremmalla kiinnostuksella kuin kirkon asioita. Oikeuslaitokseen vahva luottamus sen sijaan oli 69 %:lla ja se luottamus on vahvistunut vuosi vuodelta. Myös tiede hakkasi tässä kirkon selvin madonluvuin: tieteeseen ja tutkimukseen luotti 60 %, yliopistoihin ja korkeakouluihin 77 % kyselyyn vastanneista.

USA:ssa uskonnottomien määrä kasvaa myös tasaisesti ja v. 2019 näitä oli jo enemmän kuin katolisia. Vuonna 2030 uskonnottomat ovat suurin katsomusryhmä. Mikäli maailmanjärjestys pysyy suunnilleen vakaana, eivät evankelikaalit pian enää ole presidentinvaaleissa mahtitekijä, vaan uskonnottomat ratkaisevat, kuten päätöksenteossa ylipäätään. USA:n korkein oikeus, joka on nyt miehitetty uskonnollisilla konservatiiveilla, tulee olemaan sekulaari oikeusaste, mitä ei konservatismi ja Raamattu ohjaa.

Kristinusko leviää nykyisin lähinnä Afrikan maissa ja Kiinassa. Mutta eipä se näissäkään paikoissa leviä itsestään – kyseessä on lähetysjärjestöjen sinnikäs ja järjestelmällinen käännytystyö. Ei se ole Herra, joka herättää, vaan hyväntekijöinä ja auttajina esiintyvät lähetystyöntekijät, jotka siinä samalla antavat ymmärtää, että se on Jumala, joka toimii heidän kauttaan ja että kaikki hyvä tulee heidän osaksensa, jos vain uskovat. Uskonnoilla on hyvä alusta siellä, missä on köyhyyttä, tieto vähäistä ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo olematonta.

Islamilaisissa maissakin maallistumiskehitystä tapahtuu, vaikka toisin yleensä ajatellaan. Papiston valta ei enää tyydytä globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa, jossa valtioiden rajat alkavat olla viitteellisiä. Islamin maat ovat ikärakenteeltaan varsin nuoria. Ja nuoret haluavat juhlia ja nauttia elämästä. Iranissa, joka on yksi nykyisistä teokratioista, on nuoriso jo pitkään voinut juhlia jokseenkin vapaasti, kunhan eivät tee sitä julkisesti. Nuoret, mukana myös naiset, tapaavat toisiaan ja käyttävät alkoholia ja pilveä ja polttelevat röökiä. Vanhemmat ja virkavalta ummistavat silmiään. Näistä on parempi niin kuin että alkavat rynniä kaduille levottomuuksia nostattamaan. Arabikevään kaltaisia tapahtumia ei haluta. Iranissa onkin kaksi todellisuutta: vallanpitäjien haluama nuhteeton islamilainen julkikuva ja sitten on se todellisuus mikä tapahtuu julkisivun takana. Myös Egyptissä Kairossa ja suurissa kaupungeissa nuoret elävät vapaa-aikaansa varsin sekulaaristi, vaikka etelä ja maaseutu ovatkin vielä erittäin konservatiivisia.

Sekulaari kehitys ei tietty tapahdu hetkessä mutta vääjäämättä se tapahtuu, mikäli maailma saa jatkaa suhteellisen vakaasti ilman globaaleja onnettomuuksia tai ilmaston jyrkkää muutosta ikävine seurauksineen. Pääsääntöisesti mitä enemmän hyvinvointia, koulutusta ja tietoa, sitä enemmän tasa-arvoa ja maallista kehitystä. Ja siis päinvastoin. Ei Afganistankaan tule olemaan ikuisesti Talibanin hallitsema.

Miten uskonnot aikanaan syntyivät, lienee jokseenkin hämärän peitossa. Psykologia selittää osan, mutta varmaankin uskontojärjestelmät ovat syntyneet samoihin aikoihin ja samoista motiiveista kuin politiikka, vaikka tosin ammoisina aikoina ei nyt juuri voinut puhua varsinaisesti politiikasta, kun yhteisten asioiden hoito oli lähinnä kuninkaan tai kuningattaren ja hallitsevan luokan omien asioiden ajamista. Mutta joukkojen ja kansan kontrollointiin uskonto on ollut hyvä työkalu, ja sitä se vieläkin on teokratioissa, mutta myös vaikkapa Venäjällä, jossa aikoinaan tsaari hallitsi myös kirkon kautta, kuten tekee myös Venäjän nykyinen tsaari Vladimir. – Iranin islamilainen vallankumous muuten ei tapahtunut vain siksi, että kansalaisista tulisi sisimmässään hartaita uskovaisia kunnon muslimeja, vaan islamilaiselle hallitukselle kuuliaisia kunnon kansalaisia. Uskonnolla hallitaan. Suomessakin aina 1900-luvun alkupuolelle asti, ainakin paikallisesti. Vasta uskonnonvapauslaki v. 1922 alkoi riisua kirkolta sen paikallista vaikutusvaltaa.

Uskonnot eivät aivan pian häviä, mutta ne muuttavat muotoaan. Suomessa monet nuoret eivät vain vieraannu perinteisestä evankelisluterilaisuudesta, vaan myös siirtyvät erilaisiin uushenkisiin suuntauksiin, joita voi pitää myös uskontoina, vaikka eivät järjestäytyneitä olisikaan. Noita romanttisia ja esoteerisia suuntauksia on monia. Tosin nekään eivät ole mitään uutta, ei edes ”new age”, jonka juuret ovat jo 1600-luvulla. Näistä en oikein mitään tiedä, eivätkä ne itseäni juuri kiinnosta. Nämä marginaaliset ilmiöt eivät ole merkittäviä yleisessä sekularisoitumiskehityksessä.

Trendi on selvä: hyvinvointi, vauraus, vapaus, tasa-arvo, koulutus ja tieteen arvostus ovat lisääntyneet, uskonnon asema heikentymistään heikentynyt. Dystopiat ja maailmanloput ym. mukava mitä saarnaajat ovat toitottaneet, eivät ole toteutuneet. Sodat, väkivalta ja terrorismi ovat globaalisti vuosisatojen saatossa vähentyneet todella paljon. Suomessa vielä 70 vuotta sitten oli noin 20-kertainen todennäköisyys joutua perhesurman uhriksi kuin nyt. 100 vuotta sitten Suomessakin oli todellista köyhyyttä, kurjuutta, lapsikuolleisuutta ja monilla lyhyt elinikä. Ei enää. Tämän kaiken on tehnyt maallinen kehitys, ei mikään uskonto.

Jos maailma ja ihmiskunta saa jatkaa riittävän kauan ilman globaaleja katastrofeja, ei uskonto ole forever, vaan ennen pitkää forgotten. Uskonnoista tulee pienten asianharrastajien piirejä, kunnes ne pikkuhiljaa sukupolvien vaihtuessa muuttuvat historiallisiksi ilmiöiksi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
12 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Kalevi Kauppinen

”Nykyihminen on ollut olemassa jo 200.000 vuotta. Siitä kristinuskon aikaa on ollut yksi sadasosa.”

Ihminen rappeutuu niin nopeasti, ettei tuo aika ole mitenkään mahdollista. Tämä väittämä ei kestä edes tieteellistä tarkastelua. Tässä kirjoituksessa on muitakin olettamuksen alaisia asioita, jotka eivät perustu tietoon, vaan uskoon.

Kalevi Kauppinen

Uskova ei väitä todeksi sellaista, mitä ei voida todistaa tieteellisesti, mutta se ei tarkoita sitä, mitä uskottomat yrittävät todistella varmaksi tiedoksi ilman, mikä aina muuttuu ajan myötä. Usko on on uskoa ja varma tieto on sitä, mikä on todistettavissa.

Ajan määritelmä on vähemmän ollut keskustelun aiheena. Paljon esillä ollut Kari Engvist on pitänyt siitä mielenkiintoisia esitelmiä. Hän on on toiminut kosmologian professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2001.

Kun heitämme miljoonia vuosia jonkun iäksi, niin täytyy ensin ymmärtää, mitä aika on. Iän määritelmissä löytyy sellaisia väittämiä, jotka on määritelty olettamusten pohjalta.
https://raamattuajassamme.fi/tieteellinen-ianmaaritys/

Viimeksi muokattu 2 vuosia sitten by Kalevi Kauppinen
Kalevi Kauppinen

”Nykyihminen lajina on ollut tuon ajan olemassa. Se ei ole mikään tuulihatusta vedetty juttu, vaan nimenomaan tieteellisesti selvitetty fakta. Se nimenomaan kestää tieteellisen tarkastelun.”

Jos näin on, niin siihen pitäisi löytyä lähde, jota voitaisiin tarkastella, pitääkö se paikkansa. Ellei sitä faktaa löydy, niin silloin se muuttuu oletukseksi, mitä on ihmisen kehityshistoria täynnä.

Olen kuunnellut monta ateistista tieteen tekijää, jotka tunnustavat, ettei välimuotoja löydy ihmisen historiaan, se viittaa vahvasti siihen, ettei ihminen ole kehittynyt eläimestä. Tämä taas viittaisi siihen, että ihminen olisi ilmestynyt valmiina ihmisenä. En nyt lähde tässä sen enempää puhumaan luomisesta, mutta se on ainakin varmaa, että ihminen on jotenkin ilmestynyt, mutta miten, se jää uskon varaan, oli se usko mitä tahansa.

Jos ymmärrä oikein, niin Seppo puhuu syklisestä maailmankaikkeudesta, joka ei koskaan häviä, vaan on olut ja tulee olemaan aina. Miten tähän sopii sitten ihmisen ilmestymiseen, onko edellisessä aikakaudessa ollut elämää, ja jos on, niin millaista se oli.

Nämä asiat ovat, kuin rakennuspalikat, joita joutuu etsimään, ennen kuin niistä voidaan jotain järkevää kehitellä. Eräs tiedemies sanoi, että mitä enemmän tieto lisääntyy, sitä enemmän ihminen tulee huomaamaan, kuinka loppujen lopuksi ihminen vähän tietää. Ihmisellä on on vain puolentoista litran aivot, ja sillä kapasiteetilla ei elämän perusteita pysty selvittämään.

Kalevi Kauppinen

Siitä ei minulla ole varmaa tietoa, sen takia en esitäkään mitään lukuja varmana. Totean vain sen, että tieteenkin piirissä esitetään monta eri vaihtoehtoa.

Seppo Heinola

Raamatun iankaikkisuudeksi käännetty sanonta merkityksessä ’koskaan loppumaton aika’ on monin kohdin vain väärä manipuloitu käännös, jonka kautta ihmisiä on voitu pelotella ’ikuisella’ helvetillä. Tosiasiassa sanona eis aionas ton aionon (muka aina ja iankaikkisesti) tulisi kääntää ajajanjaksosta ajanjaksoon. Sana kuva siis syklisiä aikakausia, joiden pituutta ei ole määrätty. Ainonos voi olla vaikkapa 24 tuntia tai 2160 vuotta kontekstista riippuen. Sana aion kaikissa muodoissaan viittaa aikakauteen, jolla on loppu ja alku. 

Tauno J. Jokinen

Jos maailma ja ihmiskunta saa jatkaa riittävän kauan ilman globaaleja katastrofeja, ei uskonto ole forever, vaan ennen pitkää forgotten. Uskonnoista tulee pienten asianharrastajien piirejä, kunnes ne pikkuhiljaa sukupolvien vaihtuessa muuttuvat historiallisiksi ilmiöiksi.

Tähän en oikein usko. Yksi syy toki on se, että Jumala On. Tästä syystä aina tulee olemaan uskontoja, jota kiinnostaa Jumalan olemus.

Vielä merkityksellisempi asia on ihmisen sosiaalinen luonto – ihminen haluaa kuulua johonkin sosiaaliseen yhteisöön. Tästä syystä on olemassa seurakuntia, jotka kokoontuvat jumalanpalveluksiin.

Samalla kun luterilaisista seurakunnista lähtee väkeä, syntyy korvaavia hengellisiä yhteisöjä. Vapaamuurarit, Rotarit ja Leijonat ovat mitä suurimmassa määrin hengellisiä yhteisöjä. Kaikki nämä ovat hyvin kiinteitä arvoyhteisöjä ja tuottavat hyötyä jäsenilleen.

Ei liene sattumaa, että myöskin Odinin Soturit ovat ottaneet uskonnollisen symbolismin oman arvoyhteisönsä taustatarinaksi. Nämä ovat vain yksi esimerkki uudenlaisista uskonnollisista yhteisöstä, jotka toimivat verkostomaisesti.

Yhteisöjen tärkein koossapitävä voima on jaettu arvojärjestelmä, joka määrittää oikean ja väärän. Jaettu arvojärjestelmä on yksilölle ja yhteisölle välttämättömyys.

Yki esimerkiksi omien sanojensa mukaan jotenkin kuvittelee olevansa jollain tavalla rationaalinen ja faktaperustainen, mikä on monin tavoin kestämätön väittämä – ei ole olemassa faktaperustaista perustetta vastustaa kuolemantuomiota, hyväksyä aborttia ja vaatia oikeuksia naisille.

Tiedemaailman kirjoituksiin ja erilaisten organisaatioiden julistuksiin tukeutuva uskomusjärjestelmiä toki on olemassa, mutta ne eivät kykene korvaamaan hengellis-uskonnollisen maailmankuvan merkityksiä.

Ykin uskonnollisuutta kuvaa hyvin uskon sitkeys vastustaa uskontoja – oma pää on täynnä uskontoa, jonka olemassaolon Yki kiistää. Jos ei usko Jumalaan, ei voi vastustaa Jumalan olemassaoloa – se olisi yhtä loogista, kuin väittää, ettei olematonta ei ole.

Erityisesti naisten luonto on hyvin herkkä kaikenlaisille etiäisille ja enkeleille. Siinä vaiheessa kun joku on näitä enkeleitä omakohtaisesti kohdannut – ja kyllä, tiedän että on kohdannut – on aivan turha sanoa enkelin kohdanneelle ettei enkeleitä ole.

Viimeksi kun luin aiheesta tiedejulkaisuja virtaus oli pikemminkin siihen suuntaan, että uskonnollisuus on maailmassa kasvusuunnassa – tämä voi johtua vaikkapa tarjonnan kasvusta tiedonkulun lisääntyessä.

Anne Mikkola

Jos nyt vaikka Ugandaa katson tai vähän Afrikkaa laajemminkin, niin eivät siellä pääroolissa ole enää lähetystyöntekijät olleet aika päiviin. Kyllä ne lähetysjärjestöt löytyvät ihan omasta takaa ja omilla arvoillaan (toki kristinusko on syntyisin mistä on ja sen pohjalta menevät) ja vievät sitä gospelia eteenpäin kyllä paljon voimakkaammin kuin mitkään länsimaiset lähetit koskaan.

Tiedän sattumoisin kun yhden sellaisen kanssa olen ollut yhteyksissä jo vuodesta 2002. Päin vastoinhan se on. Kuoleva suomalainen kristikunta oikein mielellään ottaa afrikkalaisen lähetin vastaan. Satun senkin tietämään, kun olen näitä mustia lähettejä kiikuttanut eri kirkkokuntien seurakuntiin ja vaikkapa radio deihin. Varsin tervetulleita ovat olleet ihan saarnastuoliinkin. Auton saa laittaa lähtökuntoon ja lähteä reissuun niiden kanssa aina. Mielenkiinnolla odotan miten näille afrikkalaisille lähetysjärjestöille käy, kun koronan tähden lähetyskenttä on nyt kokonaan kiinni, kuten iso osa tulovirrastakin.

Se ero tässä toki on, että ne länsimaiset lähetit toimivat aikalailla ”olen-köyhä” periaatteella. Rahaa ei hirveästi matkoilta tullut ainakaan kotiin asti. Me tuimme Afrikkaa toki muutenkin. Nyt sitten ne lähetit tulevat takaisin ja rahastavat meidät uudelleen. Vielä eivät kai afrikkalaiset firmat – joita ei juuri ole – keksineet miten hyödyntää meitä rahanlähteenä. Kannettu innovaatio ei ole oikein lähtenyt liikkeelle.

Kyllä kai sen Einarin, Jobsin tai Serlachiuksen pitää syntyä siellä paikanpäällä, eikä keskusjärjestö Pohjoisessa voi talouskehitystä luoda. Ahneudesta kun Tauno kirjoitti, niin ei se ahneus katso ihonväriä tai maantiedettä. Ikävä tilanne kun Afrikka vielä joutuu katsomaan ulkoa päin kehittynyttä maailmaa. En tiedä, kuinka helppo innovaatioiden on lähteä liikkeelle, jos ympärillä median kautta näkee jotain paljon kehittyneempää. Olisiko Einari voinut tehdä Ponssea, jos Deerellä olisi jo tuolloin ollut jotain sellaista mitä Ponsse on nyt? Ehkä Einari olisi vaan kateellisena katsellut pokasahansa kanssa vierestä? Sitä monasti mietin. Kai sen pitäisi olla mahdollista. Tekikö japanilaiset niin? Nehän taisivat enemmän kopioida asioita. Ehkä Kiina on nyt tilanteessa, että maailma tutisee, kun kehittävät ihan uutta teknologian uusimilla asioilla. Tosin jenkeissähän ne ovat käyneet kouluttautumassa jo pitkään. Ainakin Huawein tabletit näyttivät teknisesti paremmilta kuin muut kun omaani ostin. En kuitenkaan voinut ostaa Huaweita kun ei tiedä pystyykö sitä jenkkien pakotteiden takia tulevaisuudessa käyttämään.

Viimeksi muokattu 2 vuosia sitten by Anne Mikkola
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial