Uskonnot ovat rasistisia ja syrjiviä. Myös luterilainen uskonto

Tuskin on olemassa yhtä ainutta uskontoa ja uskomusjärjestelmää, jossa ei olisi jotain pielessä, sekavuutta tai selvästi epäilyttävää. Luterilainen kirkko evankelis-luterilaisine uskontojärjestelmineen ei ole millään tavalla tästä poikkeus. Rasismi ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat suurimpia pahuuksia, mihin uskonnot ylipäätään ja eri kirkot luterilainen kirkko mukaan luettuna ovat syyllistyneet.

Luterilainen kirkko ja sen piirissä toimineet yhteisöt ovat joutunut pyytämään anteeksi lukuisia asioita, joissa ne ovat toimineet syrjivästi. Monet anteeksipyynnöt vasta vähän aikaa sitten.

Saksan evankelisen kirkon neuvosto pyysi v. 1983 Lutherin puolesta anteeksi tämän julmia ja äärirasistisia kirjoituksia juutalaisista.

Suomen luterilainen kirkko pyysi anteeksi v. 2000 vaikenemisestaan siitä, että valtiollinen poliisi luovutti Natsi-Saksaan Gestapolle kahdeksan juutalaista (tosin niistä lukuisista kommunisteista, jotka myös luovutettiin, ei kirkko liene anteeksi pyydellyt)

Kotimaa -lehti pyysi anteeksi v. 2005 lehden kansallissosialismisympatioita 30-luvulla.

Oulun piispa Samuel Salmi pyysi anteeksi v. 2012 saamelaisten alistamista ja etnistä tutkimusta, jota kirkonmiehet 30-luvulla innokkaasti tukivat. Ruotsin kirkko pyysi virallisesti anteeksi saamelaisiin kohdistamaansa sortoa vasta marraskuussa 2021.

Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä pyysi anteeksi v. 1999 herätysliikkeessä esiintynyttä henkistä tai hengellistä väkivaltaa, jota esiintyi vielä 1990-luvulla

Suomen luterilainen kirkko pyysi anteeksi v. 1995 romaneilta kautta historiansa aikana harjoittamastaan erittäin syrjivästä toiminnasta. Muun muassa lastenkodeissa ilmenneistä henkisestä ja ruumiillisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä.

Lestadiolaiset eivät ole pyytäneet anteeksi, mutta pahoitelleet seksuaalisten hyväksikäyttöjen surkeaa tutkimista ja pimittämistä ja onnettomia ”hoitokokouksia”.

Suomen luterilainen kirkko ei sen sijaan lie pyytänyt anteeksi sisällissodan aikaisia punaisten diskriminointia ja punavainajien siunaamattomuutta. Kirjassaan Papit sisällissodassa 1918 Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian dosentti Ilkka Huhta on kartoittanut 64 pappia, jotka osallistuivat sotatoimiin. Vasta v. 2006 Tampereen piispa Juha Pihkala siunasi Hämeenlinnan työväenyhdistyksen pyynnöstä 3500 joukkohautoihin haudattua taisteluissa kaatunutta, teloitettua ja vankileireillä kuollutta punaista.

Kirkko edustaa edelleen ja kaiketi loppuun asti kahtiajakautunutta ristiriitaista yhteisöä, jossa ihmisoikeudet ja raamattukäsitykset jakavat. Homoseksuaalit ovat joutuneet ja joutuvat edelleen diskriminoinnin ja ihmisoikeuksien loukkauksien kohteeksi myös kirkon taholta. Anteeksipyyntöjä ei liene vielä hetkeen odotettavissa.

Englannin anglikaanin kirkko pyysi sekin anteeksi toukokuussa 2022 antisemitismiään ja juutalaisvainoja, mihin kirkko osallistui järjestelmällisesti v. 1222 Osneyn luostarissa pidetystä kokouksesta lähtien.

Ja tässä ei vielä ollut eri maiden katolisten kirkkojen erinäisiä anteeksipyyntöjä luvuttomasta määrästä käsittämättömiä julmuuksia, sortoa, polttorovioita ja ties mitä. Kristinusko on ollut kautta historian julma, rasistinen ja säälimätön pelotuksen uskonto. Vasta viime vuosikymmeninä se on joutunut taipumaan vastaan panemattoman sekularisaation ja tiedon lisääntymisen myötä. Kristinusko voi hyvin ja kykenee laajentamaan omaa vaikutusvaltaansa lähinnä kehittymättömissä maissa ja alueilla, missä tietämättömyys on vallinnut ja vielä vastikään ollut alkuperäisiä taikauskoja. Eli kirkko on kyennyt vaihtamaan pakanalliset taikauskot omaan taikauskoonsa.

Jos nykyinen hallituksemme on ”sitoutunut” rasisminvastaisuuteen, tulisi meidän kaikkien sanoutua irti evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka perustuu oppeihin ja teeseihin, jotka häijy, rasistinen ja antisemitistinen pastori aikoinaan kehitti. Tai ainakin tiputtaa tämän pastorin nimi uskomusjärjestelmänsä nimestä. Ja joka kirkko on edelleen kansanryhmiä syrjivä. Itse sanouduin siitä irti jo yli 40 vuotta sitten.