Usko lisää hyvinvointia

Tervo-Niemelän ja Pokan tiedeartikkelin pohjalta syntynyt viimeaikainen keskustelu, jossa kirkon tukijat riemuitsevat tuloksista ja ateistit pyrkivät niitä vähättelemään, sai minut kiinnostumaan asiaa käsittelevistä kansainvälisistä tutkimustuloksista. Tutkimuksessa todettiin, että nuorten miesten hengellisyys on kasvussa ja vastaavasti nuorten naisten hengellisyys laskussa. Samaan aikaan nuorten miesten hyvinvointi on kohentumassa ja nuorilla naisilla hyvinvoinnin ongelmat ovat lisääntyneet. Onko siis totta, että usko Jumalaan lisää hyvinvointia?

Hyvin nopeasti löysin tiedejulkaisuja, joiden tulosten mukaan hengellisyydellä ja hyvinvoinnilla on selkeä yhteys. Tieteen toimintamalliin kuuluu, että pätevimmät tutkijat julkaisevat review-artikkeleita jotka ovat muiden tutkijoiden artikkelien pohjalta laadittuja meta-analyysejä. Toisin sanoen parhaat asiantuntijat ovat selvittäneet perusteellisesti selvittäneet, mitä tieteellistä tietoa aiheesta on saatavilla hyvin nopeasti löysin Bonellin ja viiden muun tutkijan kirjoittaman julkaisun Religious and Spiritual Factors in Depression: Review and Integration of the Research. Tutkimuksessa on analysoitu 444 tieteellistä tutkimusta aiheesta vuosien 1962 ja 2010 aikana.

Tulosten mukaan pääosa aihetta käsittelevästä tutkimuksesta toteaa uskonnollisuuden vahvistavan hyvinvointia. Lopputulos on siis siinä suhteessa selkeä – Usko Jumalaan lisää ihmisen hyvinvointia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
13 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Markku Hirn

Taikka sitten että tarpeeksi hyvinvoivilla ihmisillä on myöskin tilaa hengellisyyteen kun arkipäivän huolet eivät ole painamassa yhtä paljon kun huonosti voivilla.

Anne Mikkola

mutta auttaako usko hyvinvoivia voimaan entistä paremmin vai huonommin….

Yki Räikkälä

Ottamatta kantaa itse ko. tutkimuksiin, voi miettiä, miksi näin on tai olisi. Kyseessä lienee sama ilmiö kuin on niissä mielen mekanismeissa, joissa omat vähemmän terveelliset tavat tms. selitetään itselle parhain päin. Itsepetos on yksi vanhimmista itsepuolustuskeinoista.

Jos katsoo, että mielikuvitusolentoon uskominen tuo paremman mielen, niin mikäpäs siinä sitten. Mutta samoin voi aivan hyvin todeta, että ne, jotka eivät usko – jotka siis ovat jumalan olemassaolon mahdollisuuden tai mahdottomuuden omalta kohdaltaan käsitelleet ja ovat siis tietoisesti ateisteja tai agnostikkoja – voivat myös aivan yhtä hyvin. Ehkä paremminkin, kun voivat olla täysin rehellisiä itselleen sen asian suhteen. Uskovalla on kuitenkin aina seuralaisenaan epäilys. Tosin on agnostikollakin, enkä siksi itse sellainen ole.

Tosin nuo tutkimukset eivät ehkä kerro koko totuutta. Jos on haastateltu uskovia, on näissä todennäköisesti mukana haastateltavan oman uskon vahvistusefekti mukana ja kuvaillaan omaa tilaa todellisuutta paremmaksi.

Yki Räikkälä

Tämä ei ole mikään minun oma näkemykseni, vaan lukuisten uskovien esittämä seikka. Väitän, että ne jotka eivät tätä tunnusta, eivät vain tunnusta. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Meistä jokainen epäilee joskus sitä mitä on tai miten näkee maailman. Se, jolla tällaisia epäilyksiä joskus ole ollut, ei ole ihan täysillä mukana.

Ateisti sitä ja ateisti tätä. Itse olen lähinnä vain uskonnoton. Minulla ei ole mitään syytä uskoa minkäänlaiseen eteeriseen entiteettiin. Eikä se tuo minulle ollenkaan mitään lohduttomuutta.

Markku Hirn

Jumalalle elämän tukijana on selvä kehityspsykologinen tausta. Pikkulapsilla on eri muodoissa jokin turvanalle tai muu salainen esine joka toimii voimienlähteenä koska se on ladattu hyvien vanhempien säteilyillä tai päinvastoin illuusio hyvistä vahemmista jos omat eivät oikein riitä.
Nuo uskovaiset ovat löytäneet turvapaikan suhteessa Jumalaan. Jumala-tunne on ladattu mielikuva joka antaa turvallisuutta. Ei sillä ole väliä onko häntä olemassa tai ei niin kauan kun hänen puoleensa voi missä muodossa tahansa kääntyä.

Itseasiassa tarvitsemme aikuisina aina jonkinlaisen vastaavan , oli se sitten usko omiin kykyihin ja lahjakkuuksiin , vaimo ja lapset tai viihtyisä mökki jossakin, tai ladattu esine joka on lenkki omaan sukuhistoriaan jne.

Viimeksi muokattu 9 kuukausia sitten by Markku Hirn
Anne Mikkola

Joo. Noi mainokset on aika hyviä.

Ulla Tuominen

Ei uskonto ole vain joukko uskomuksia, jotka omaksutaan kuka mitenkin. Se on myös joukko arvoja. Valistunut arvaukseni on, jotta kristinuskon hapattamassa lännessä myös ateistien arvot ovat pitkälti ns, kristillisiä arvoja.

Lapsen kehityksessä puhutaan ns. herkkyyskausista erilaisten taitojen omaksumisessa. Luin joskus tutkimuksesta, joka käsitteli sosiaalisten taitojen ja arvojen omaksumista. Ne opitaan jo suhteellisen aikaisin ja ovat sitten verraten pysyviä. Se näkyy siinäkin, miten vaikea islamilaisista maista tulleiden maahanmuuttajien on omaksua esim. länsimaisia perhearvoja.

Yhteiset arvot luovat turvallisuutta. Kun tietää miten yhteistä peliä pelataan , vapautuu energiaa muuhun. Osa nykynuorista näyttää vielä hakevan perustaa elämiselleen kaiken sallivassa arvomaailmassa ja on kirjaimellisesti eksyksissä. Siinä sekasorrossa uskonto ja tuo varmasti selkeyttä ja turvallisuutta.

Mikä lie sitten selitys sille, että uskonnollinen herätys saa aikaan usein hyvinkin radikaalin elämänmuutoksen. Rikollinen elämä, alkoholismi, huummet ym, josta ei ole löytynyt vapautusta hoidoista huolimatta kyetään jättämään hengellisen kokemuksen myötä. ??

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial