Lopen kirkkoherran Tuomas Hynysen luvalla julkaisen alla hänen tekstinsä Helsingin Sanomissa 7.11.2019. Mielipidekirjoitus on otsikoitu:
Kirkon avioliittokiista ratkeaa kompromissilla
Ehdotan kirkolle uutta kaavaa, jolla siunattaisiin kaikenlaisia hyvää elämää edistäviä ihmissuhteita.
Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin on herättänyt keskustelua kirkon sisällä siitä lähtien, kun laki rekisteröidyistä parisuhteista tuli voimaan vuonna 2002. Yhtäältä kirkossa vaaditaan ehdotonta tasa-arvoa avioliitoille parin sukupuolesta riippumatta, toisaalta pitäytymistä avioliittoon miehen ja naisen välisenä suhteena.
Politiikassa kompromissien tekeminen on
usein ainoa tapa saada aikaan muutoksia. Uskonnollisessa yhteisössä
puhutaan Jumalan tahdosta, ja siksi sanalla ”kompromissi” on kielteinen
leima. Asiaa tulisikin tarkastella vaihtamalla näkökulmaa ja
painottamalla kirkon hengellistä perustehtävää. Juridinen vihkitoimitus
voisi säilyä osana kirkon toimituksia pääpainon ollessa siunaamisella.
Lähimmäisen rakastaminen on Raamatun mukaan yhtä tärkeä kuin käsky
rakastaa Jumalaa. Kirkon kannanotot muistuttavat, että hyvän elämän
edellytykset ja samat lainalaisuudet toteutuvat kaikenlaisissa
ihmissuhteissa. Siksi ehdotan, että ihmissuhteen ulkoisen järjestyksen
sijasta siunaus kohdistettaisiin toisen rakastamiseen. Rakkauttahan
toteutetaan useimmiten ihmissuhteissa, jotka perustuvat sitoutumiseen ja
luottamukseen.
Ehdotankin kirkolle uutta kaavaa, jolla
siunattaisiin kaikenlaisia hyvää elämää edistäviä ihmissuhteita.
Kaavalla voisi siunata parisuhteiden lisäksi esimerkiksi uus-, adoptio-
tai sijaisperheen tai ystävyyssuhteen. Siunaamisen ei tarvitsisi olla
kertaluontoinen, vaan suhteen voisi siunata uudelleen esimerkiksi
kriisin jälkeen tai sairauden varjossa.
Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa aiempaa moniarvoisemmaksi myös
uskonnollisuus muuttuu. Jos kirkko pitäytyy tulevaisuudessa siunaamaan
vain reformaation ajoista tuttuja instituutiota kuten esivaltaa,
koulunkäyntiä, puolustusvoimia, työtä, koteja ja avioliittoja, kirkko
vieraantuu yhä enemmän suomalaisten todellisuudesta.
Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä toimielin. Uusi kirkolliskokous valitaan neljän vuoden toimikaudelle helmikuun 2020 vaaleilla. Uusi kirkolliskokous joutuu päättämään, haluaako kirkko löytää ratkaisuja, joilla suomalaiset kokevat kirkon itselleen tärkeäksi ja omaksi, ja joilla kahden eri avioliittokäsityksen edustajat mahtuvat kirkon sisälle. Avioliittokiistaa koskevan kompromissin vaihtoehtona on jatkaa kiistelyä siihen saakka, kunnes jommankumman kannan edustajat kokevat, ettei heille ole tilaa kirkon sisällä.
Tuomas Hynynen
kirkkoherra, Lopen seurakunta
Tuomaksen tutkimus aiheesta tässä: Siunataanhan kauppakeskuksia ja lemmikkejäkin, miksei ihmissuhteita?Ehdotus ihmissuhteen siunaamisen kaavan laatimisesta
Väitöstilaisuus on tulevana lauantaina Helsingin yliopistossa. Tiedot ja linkki väitöskirjaan löytyvät tästä. Teemaan liittyvä teologia.fi -sivuston juttu tässä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-mihin-kirkon-tyontekijan-on-sitouduttava-se-jaa-taysin-epaselvaksi-tutkimus-mullisti-kirkkoherran-kasityksen-kirkon-opista?
ja
https://uusitie.com/ensin-valitaan-kanta-sitten-etsitaan-perustelut/?
Uusi tie ei kyllä aukea. Jos jollain on pääsy, kertokoon.
Yksinkertaisinta olisi että avioliiton solmiminen jätettäisiin oikeudellisena toimenpiteenä vain ja ainoastaan maistraatille yms. Eli kirkolta se pois ja siunatkoon sitten keitä tykkää. Usein näin käykin, pari käy ensin maistraatissa ja sitten kirkon menoista pitäville sukulaisille järkätään se siunaustilaisuus. Kirkon jäsenmäärä putoaa putoamistaan ja ennen pitkää se on jo alle puolet kansasta, että sekin puoltaisi tuota järjestelyä.
Kirkkohistoriaa tuntevat, voisitte vähän valaista, miten ”raamatullinen” avioliitto on kehittynyt. Luulen, että rakkaudella ei ole aina ollut mitään tekemistä tässä juridisessa instituutiossa. Olisi helpompi muodostaa mielipiteensä, jos olisi tietoa.
Meri, olen hieman avannut ko asian varhaisvaihetta tässä esseessäni:
https://www.gnosis.fi/@Bin/165766/JA+JUMALA+LOI+NAISEN+-+ENSIN.pdf
Avioliitosta erityisesti ko. esseen sivulla 11 about näin:
…luomiskertomuksessa ei suinkaan, niin kuin yleensä pidetään itsestään selviönä, aseteta mitään nykyisessä mielessä miehen ja naisen välistä juridista avioliittoa.
Luomiskertomuksessahan adamin ”avuksi” koetellaan ensin eläimiä ja kun nämä eivätadamille sovi, muovataan miehen avuksi nainen. Kertomuksessa on koko konteksti
huomioiden selvästi kysymys vain siitä, että kunkin lajin tulee pariutua oman lajinsakanssa. Tätä tarkoittanee toteamus, ettei eläimestä ollut apua adamille, sillä muissaasioissa eläimistä on toki aina ollut ihmisille apua. Heprean varsinaisesti aviovaimoa
tarkoittava sana ilmestyykin teksteihin paljon myöhemmin. Tämä sana on 1.Ms. 20 jakeen 3. käsite beula:
”Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle:
´Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo´(beula).”
Kohdassa beula on monikossa, joten oikea käännös kuuluisi: toisen miehen aviovaimoja. Kääntäjä kääntää väärin yksikköön halutessaan välttää mielikuvaa siitä, että Abrahamilla olisi Saaran lisäksi ollut jo tuolloin muita aviovaimoja.
Luomiskertomus on pohjaltaan evoluutiobiologinen. Ihminen on kehittynyt androgyynistä alkumuodosta, mutta muutosta ovat vauhdittaneet elohimit – mitä nämä sitten ovat olleetkaan -, jotka ovat puuttuneet adamin perimään.