Tulisilla vaunuilla taivaaseen – Kristinuskon synty ja pannaan julistettu Heenokin kirja

TULISILLA VAUNUILLA TAIVAASEEN

Kristinuskon synty ja pannaan julistettu Heenokin kirja

Jatkoa blogeihin Ilmaston kuumeneminen aiheutti Nooan tulvan ja Kertooko Raamattu geologisista tutkimuksista Kuolleenmeren alueella? Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa Tapsa Laine 14.5.2017 ja 27.1.2018.

Edellisissä blogeissa kuvattu geologiryhmän hyvin pitkäaikainen työskentely Kuolleenmeren alueella oli sensaatio, joka kosketti koko muinaista Lähi-itää. Siitä kerrotaan katkelmia mm. Gilgamesh-eepoksessa ja Vanhan testamentin teksteissä. Kolmannella vuosisadalla jKr ylipappi rabbi Ishmael ben Elisha vieraili ryhmän työpa ikassa ja kirjoitti käynnistään raportin, jota nykyisin kutsutaan Kolmanneksi eli heprealaiseksi Heenokin kirjaksi.

Ylipapin raportti herätti suurta huomiota ja ensimmäisten kirkkoisien keskuudessa sillä oli täysi Raamatun kirjoituksen paino. Mutta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin kirkkoisät Hilarius, Hieronymus ja Augustinus julistivat sen pannaan. Miten on mahdollista, että pyhänä pidetty kirjoitus julistetaan pannaan?

Raportti on nyt ollut pannassa 1700 vuotta. Seurakunnat ovat tuhonneet käsikirjoituksiaan, mutta katkelmia teksteistä on säilynyt. On jo aika selvittää, mitä salaisuuksia raportti sisältää.

Kuva: ”Merkaba – taivasvaunut” kuvattuna foinikialaisen Bybloksen kaupungin pronssirahassa vuodelta 217 jKr.

Salassa pidetty pyhä kirja

Alla on pelkistetty kooste rabbin kertomuksen pääkohdista, käännös on tehty prof. Hugo Odebergin teoksesta ’3 ENOCH or The Hebrew Book of Enoch’, 1973. Rabbin oppaana toiminut Metatron kutsuu vierailupaikkaa Merkabaksi eli taivasvaunuiksi tai jumalan palatsiksi. Millainen paikka se on ollut? Annan puheenvuorot rabbi Ishmaelille ja Metatronille. Sanavalinnat ovat heidän; me lukijat joudumme miettimään sanojen merkitystä, sillä kertojat ovat käyttäneet oman aikakautensa käsitteitä. – Rabbin tekstin suomennos löytyy Tom Pellertin teoksesta ’Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta’, 1982.

(Ylipappi Rabbi Ishmael ben Elisha on noussut Merkaba-taivasvaunuihin.)

Kooste kappaleista I-III: Kun olin noussut korkeuksiin katsomaan Merkabaa, pysähdyin Herran eteen rukoilemaan. Hänen nuori palvelijansa riensi minua vastaan ja lähti näyttämään minulle paikkoja. Hänellä oli mukanaan ’a pillar of light’ (Odeberg, Part I, alaviite s.181). Pyysin, että hän kirjoittaisi minulle asiat muistiin. – Merkaban ruhtinaat tuijottivat minua hohtavilla silmillään. Kuulin ylistysvirsien veisuuta. Tärinä ja vapina tarttuivat minuun ja minä kaaduin.

IV: Kysyin nuorelta palvelijalta hänen nimeään. Hän sanoi olevansa Metatron, mutta Merkabassa häntä kutsutaan pojaksi. Oikealta nimeltään hän oli Heenok, Jaredin poika.

VI, XV: Metatron/Heenok kertoi, että Herra oli pelastanut hänet vedenpaisumuksesta ja vienyt tulisissa vaunuissa taivaaseen. Vaunujen sivuilla oli leimunnut liekkejä ja niiden takana oli jyrissyt ukkonen. Ympärillä oli raivonnut myrsky. Vaunuissa oli ollut polttavan kuuma, silmissä oli salamoinut.

X: [Slaavilaisen Heenokin kirjan mukaan kaksi miestä oli hakenut Metatronin kotoa]. Aluksi Herra oli selittänyt hänen tulevat työnsä. Niihin kuuluisi palatsin aarteiden ja elämän varastojen valvominen. [Em. kirja mainitsee myös ruoanlaiton, leivonnan, viinin ja hedelmät]. Palvelijan piti totella paitsi Herraa, myös taivaan kahdeksaa suurta ruhtinasta.

X-XII: Herra antoi pojalle istuimen oman valtaistuimensa vierestä. Siitä Metatron saattoi tarkasti nähdä, mitä Herra teki. ”Herra paljasti hänelle mysteerit ja viisaudet.” Pojan työpukuun kirjoitettiin nimi ”Pikku YHWH”.

XXVIII-XXXIII: Metatron kertoo: Tuomiopäivinä Herra on pukeutunut lumivalkoiseen asuun. Hänen hiuksensa ovat kuin puhdasta villaa ja hänen pukunsa hohtaa kuin valo. Enkelit seisovat hänen edessään ja hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Elävien ja kuolleiden kirjat ovat avoinna ja taivaan lapset tärisevät. Kun Herra tuomitsee, ei kukaan muu saa avata suutaan kuin taivaan suuret ruhtinaat.

XXVIII: Ylhäällä Herraa vastapäätä seisoo neljä Irin- ja Qaddishin-ruhtinasta. Jokainen niistä vastaa kaikkia jäljellä olevia yhteensä. Ne seisovat Herran edessä kuin oikeudenpalvelijat tuomarin edessä. Niiden asumuksen loiste on heijastusta valtaistuimesta. Herra ei tee mitään kysymättä niiden neuvoa, mutta sen jälkeen hän toimii.

XXXV: Kun koittaa hetki sanoa ’pyhä’, lähtee Herran edestä pyörretuuli, joka syöksyy enkelien leiriin. Leirissä syntyy kova hälinä. Se jatkuu, kunnes enkelit ottavat kantaakseen taivaan valtakunnan ikeen ja alkavat toistaa tavanomaista lauluaan ”pyhä, pyhä, pyhä, jne”. Enkelit ovat messinginvärisiä. Niiden jyrisevä ääni on kuin suuren väkijoukon ääni.

XXXVIII: Aurinko ja kuu yrittävät heittäytyä alas taivaalta enkelien jyrinän vuoksi.

XIX: Merkaban kahdeksan pyörän alta virtaa neljä tulista jokea. Pyörien välistä jyrisee ukkonen. Kaikki enkelit työskentelevät voimiensa takaa, kun juhlavirttä lauletaan.

XIX-XXIII: Chajjoja/kerubeja on neljä. Jokaisella niistä on neljä siipeä; ne ovat kuin katto. Niiden alta käy voimakas tuuli. Niiden jalat ovat Merkaban pyörien yläpuolella.

XL: Kun enkelit sanovat ’pyhä’ oikeassa järjestyksessä, niin valtaistuimen alla oleva palvelusväki jatkaa työtään riemukkaasti. Mutta jos enkelit eivät toista sanoja oikeassa järjestyksessä, niin Herran sormesta lähtee tuli, joka hävittää heidät hetkessä. Sen jälkeen Herra luo heidän tilalleen uudet samanlaiset enkelit.

(Metatron kertoo toimistaan tuomarina:)

XVI: Aluksi istuin suurella valtaistuimella ja tuomitsin taivaan lapsia. Tuomitsin myös ruhtinaita, jotka seisoivat edessäni ja oikealla ja vasemmalla puolellani. Mutta kun Acher tuli paikalle ja näki minut tuomitsemassa, niin hän kauhistui ja huudahti: ’Taivaassahan on kaksi jumalaa!’ Silloin kuului ääni, joka käski: ’Palatkaa takaisin, kaikki muut paitsi Acher’! Sitten paikalle tuli ruhtinas Aniel, joka antoi minulle kuusikymmentä iskua tulisella ruoskalla ja pani minut seisomaan.

Kysyminen kiellettiin

Miksi tällainen tarina piti julistaa pannaan? Taustalla näyttää olleen ensimmäisten kirkkoisien huoli Heenokin kirjasta poimittujen opinkappaleiden pätevyydestä. Amerikkalainen teologian tri Charles Francis Potter kuvailee tuolloista tilannetta seuraavasti:

”Koska Heenokin kirja kertoi aivan liian paljon varhaiskristillisen kirkon monien ajatusten, oppien ja menojen todellisesta alkuperästä ja paljasti kuinka teologit olivat ’tulkinneet’, vääristelleet, poistaneet, sovitelleet, ja jopa virheellisesti lainanneet osia alkuperäisistä teksteistä, niin ei ole vaikea ymmärtää, miksi Heenok ja kaikki hänen tarinansa, ja niiden ohella samantapaiset yhtä vaaralliset apokalyptiset ja pseudepigrafiset kirjat yksinkertaisesti täytyi jättää pois virallisten Raamatun kirjojen joukosta.” (The Rev. Dr. Charles Francis Potter, B.D., S.T.M: ”The Lost Years of Jesus Revealed”, 1962, p.100.)

Miten tilanne oli mennyt näin vaikeaksi? Kolmas Heenokin kirja kirjoitettiin 200-luvun loppupuolella. Uskontoja oli monenlaisia ja niiden keskinäinen kilpailu oli kovaa. Mitra-kultissa palvottiin aurinkoa ja taivaan härkää, zarathustralaiset palvoivat tulta, essealaiset valmistautuivat lopun ajan mullistuksiin. Paavali kielsi elävän Kristuksen ja kirjoitti oman evankeliuminsa, epistolatekstit, joissa hän hylkäsi järjen päätelmät (2 Kor 10:5).

Alkukirkolle rabbi Ishmaelin raportti tuli kuin taivaan lahjana, sillä seurakunta oli alkanut pirstoutua. Jo 300-luvun alkupuolelta kirkkoisä Augustinus mainitsee 88 harhaoppia. Jotain oli tehtävä, jotta nuori yhteisö ei menettäisi kannattajiaan. Rabbi Ishmaelin taivasmatka oli skuuppi, jota kirkkoisät saattoivat käyttää yhteisönsä tueksi. Se tarjosi keinon lisätä alkukirkon vetovoimaa!

Pitkällisten neuvottelujen tuloksena kirkkoisät ja piispat pääsivät vuonna 325 Nikaiassa yhteisymmärrykseen uskontunnustuksesta, jonka vetonauloja ovat # Jeesus, Jumalan ainoa poika. # Astui ylös taivaisiin. # Istuu Isän oikealla puolella. # Tuomitsee eläviä ja kuolleita # Suuressa kunniassa. Päätökset eivät tosin olleet yksimielisiä, joskus niistä tapeltiinkin. Sillä 300-luvun kirkkoisien aikana oli evankeliumit jo kirjoitettu, ja niiden mukaan Jeesus oli Jumalan poika. Eikä Jumalalla ollut kahta poikaa! Päätökseksi tuli, että Jeesus säilytettiin, mutta Metatron/Heenok sai mennä. Hänet julistettiin pannaan! Kirkkoisä Augustinus sanoikin, että ”en uskoisi evankeliumiin, ellei kirkon auktoriteetti saisi minua niin tekemään.” (Osmo Tiililä, Sata teesiä kirkosta, ss27-29). Kuvaukset Metatronista palvelijana ja tuomarina siirrettiin Jeesuksen nimiin, ja uskontunnustuksessa korostetaan, että Jeesus on Jumalan ainoa poika!

Kaikkein ongelmallisin teema oli henki, ’ruah’. Mitä sillä tarkoitettiin? Kirkkokunnat ovat vielä tänäänkin erimielisiä sanan sisällöstä. Itäisen kirkon mukaan henki lähtee vain isästä, mutta läntisen kirkon mukaan sekä isästä että pojasta. Mutta mitä henki on pohjimmiltaan ollut? Isän toimia tarkkaillut Metatron selittää, että se on eräänlaista tulta, joka lähtee isän sormesta, ja että se voi hävittää ja luoda enkeleitä, (XL:3-4).

Jälkiä Heenokista löytyy myös kirkkomusiikista. Rabbi kertoo, että Merkaba-vaunujen enkelien kuoro seisoi kun se lauloi jyrisevällä äänellä hymniä ”Pyhä, pyhä, pyhä on sotajoukkojen Herra; koko maa on täynnä hänen kunniaansa!” Yhä edelleenkin jumalanpalveluksissa/kirkonmenoissa käyttäydytään samalla tavalla, kun lauletaan suurta juhlavirttä Te Deum Laudamus. Eksegetiikan professori Aimo T. Nikolainen toteaa: ”Se on koko kristikunnan vanhin ja väkevin hymni; se lauletaan seisaaltaan!” (Kirkko Suomessa, 1968, s.130).

Ilmeisesti kirkkoisät ovat poimineet detaljeja rabbi Ishmaelin raportista. Ainakin Johanneksen evankeliumin kirjoittaja on tehnyt niin (5:19-27). Myös Matteus kertoo valtaistuimesta ja tuomitsemisesta (19:25 ja 25:31-33). Ajatusten lainaaminen muista teksteistä oli tuohon aikaan täysin normaalia ja alkukirkko käytti Heenokin kirjaa opinkappaleittensa lähtökohtana. Mutta oli mahdollista, että myös muut uskontokunnat alkaisivat käyttää samoja teemoja, ja siksi kirkkoisien oli julistettava Heenok pannaan. ”Kirja kertoi aivan liian paljon varhaiskristillisen kirkon monien ajatusten, oppien ja menojen todellisesta alkuperästä – – se yksinkertaisesti täytyi jättää pois virallisten Raamatun kirjojen joukosta!”

Mitä rabbi näki taivaassa?

Mutta rabbi Ishmaelin matkakertomus on arvoituksellinen myös toisesta syystä. Merkaba-vaunuja kiertäessään hän oli häikäistynyt, sananmukaisesti! Häneltä puuttuivat kuitenkin sanat ja nimet outojen näkymien kuvaamiseen. Hän ratkaisi ongelman turvautumalla vertauskuviin, suuriin lukuihin, ylistys- ja kiitossanoihin ja lainauksiin Vanhasta testamentista. Jokaisen kappaleen alussa hän korostaa että tiedot ovat Metatronin antamia. Vaikka asiat menivätkin yli rabbin oman ymmärryksen, niin Metatroniin saattoi luottaa, koska hän oli ”Pikku YHWH” !

Metatron kertoo, että Herra oli lisännyt hänelle ”ymmärrystä ymmärrykseen” ja ”opetusta opetukseen”, eli häntä oli koulutettu. Hänet oli havaittu älykkääksi. ”Ei ollut asiaa minulta piilossa”. Rabbi Ishmaelin silmissä Metatron oli yksi taivaan ruhtinaista, koska hänellä oli samanlainen työpuku kuin muillakin ja hän tunsi kaikki enkelit ja tiesi kaikki taivaan pyörät, sillat ja katot. Mutta teknistä sanastoa ei Metatronillakaan ollut.

Mitä Metatron rabbille oikeasti esitteli? Olivatko Merkaba-vaunut todellisuudessa Kuolleenmeren alueella työskentelevien geologien monitoimikombinaatti, eli avaruusaluksen, maanraivauskoneen, tutkimusaseman ja asuntovaunun yhdistelmä?

Siihen hänen palvelustehtävänsä viittaavat. Koska Metatron oli havaittu älykkääksi ja kyvykkääksi nuoreksi mieheksi, hänet oli palkattu tutkimusaseman ruoanlaittajaksi ja talonmieheksi. Toisin sanoen aluksen ’yleismieheksi’ eli pojaksi, kuten sen miehistö tapasi sanoa – eli papiksi, niinkuin rabbi Ishmael häntä kutsui. Metatronin vastuulla on ollut geologiryhmän muonitus. Lähin tuoretavaroiden hankintapaikka on ollut Ain Feshkan keidas Qumranin luostarin läheisyydessä, jossa Metatron on käynyt ostoksilla säännöllisesti. Qumranin kirjakäärössä 4Q405 kuvataan aluksen pyöriä ja siipiä. ’Poika’ valmisti ruoat, tarjoili ateriat, kutsui syömään – ’tulkaa!’ – ja sai itsekin syödä Herran pöydästä. Leipä ja viini olivat pyhiä ruokia [1]. Pojan tehtäviin kuului myös vierailijoiden jalkojen pesu, sillä hygienian suhteen aluksessa oltiin erittäin tarkkoja.

’Isä’ oli opettanut ’poikaa’ ja paljastanut hänelle kaikki mysteerit ja viisaudet. Herran valtaistuimen vieressä istuessaan ja hänen toimiaan tarkkaillessaan Metatron oli oppinut ulkoa kaikki hänen taivaan lapsille antamansa käskyt (XI luku). Seuraavassa pelkistetty kuvaus Isän työpisteestä.

Herraa vastapäätä ylhäällä seisoo neljä Irin- ja Qaddishin-ruhtinasta. Jokainen niistä vastaa kaikkia jäljellä olevia yhteensä, XXVIII:1. Ne seisovat Herran edessä ikäänkuin oikeudenpalvelijat tuomarin edessä. Niiden asumuksen loiste on heijastusta valtaistuimesta, XXVIII:1-2. Herra ei tee mitään kysymättä niiden neuvoa, mutta sen jälkeen hän toimii, XXVIII:4.

Mitä Metatron tarkoittaa näillä neljällä oikeudenpalvelijalla, jotka ovat Herran edessä hänen yläpuolellaan ja vastaavat toisiaan – joilta hän kysyy neuvoa, ennenkuin tekee yhtään mitään?

Vastaus löytyi Googlen avulla. Metatron on kuvannut Herran työpöydän niin tarkoin, että voimme tunnistaa puheena olevat laitteet. ”Ohjausjärjestelmä koostuu neljästä samanlaisesta tietokoneesta, jotka kaikki suorittavat samaa tietokoneohjelmaa. Tietokoneiden enemmistöpäätös pitää huolen siitä, että rikkoutunut tietokone ei pääse haittaamaan lennon kulkua”. www.avaruuslennot.fi/sukkula/tietok.htlm Jari Ahola.

Ongelmia kristinuskon perusteissa

On ilmeistä, että Merkaba on ollut geologiryhmän tukikohta. Herran edessä seisovat oikeuden palvelijat ovat olleet tietokoneiden näyttöruutuja. ’Taivasvaunut’ on todellisuudessa ollut avaruusalus.

Rabbi Ishmaelin matkakuvausta tukee tukee 600 vuotta vanhempi Hesekielin kirja. Molemmissa kerrotaan siivistä ja pyöristä. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn suunnitteluosaston johtaja J.F.Blumrich on huolellisessa teknis-matemaattisessa analyysissaan todennut, että Hesekiel kuvailee avaruusalusta. Asiaan ei liity mystiikkaa, sillä insinööritieteet osoittavat, että vastaavan aluksen rakentaminen on myös meidän mahdollisuuksiemme ulottuvilla. [2]. Lisäksi aluksesta on löydetty kaksi autenttista kuvaa. Toinen on piirretty Samarra-tyyppiseen saviastiaan noin 7500 vuotta sitten, [3]. Toinen on kuvattu oheiseen foinikialaisen Bybloksen kaupungin pronssirahaan vuodelta 217 jKr. [4]. Alus on ollut noin 20 metriä korkea, Koraanin mukaan Jumala oli luonut seitsemän taivasta päällekkäin [5].

Loppupäätelmät:

1. Kristinuskon tunnustuskirjat perustuvat väärinkäsityksiin. Niiden teemat ovat peräisin Kolmannesta eli heprealaisesta Heenokin kirjasta.

2. Kolmas Heenokin kirja on kuvaus geologien käyttämästä monitoimikombinaatista.

Viitteet:

[1] H.F.D. Sparks, (ed.). The Apocryphal Old Testament, The Testament of Levi VIII-IX, Oxford 1984, p.530.

[2] Josef F. Blumrich, Kun taivaat aukenivat, Helsinki 1974.

[3] Kuva löytyy blogistani Ilmaston kuumeneminen aiheutti Nooan tulvan, julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro -blogissa 14.5.2017. Originaalikuva on teoksessa ’Suuri Maailmanhistoria’, Koko Kansan kirjakerho 1983, osa 1, s.127.

[4] Hugo Gressmann, Altorientalische Bilder zum Alten Testament, Berlin 1927, kuva 521 ja teksti s.151.

[5] Koraani, Nooan suura 15 ja Valtiuden suura 3.

Kommentteja:

# ”- – the Sons of God at one time played a far more important role in the early history of humanity than is generally remembered in the biblical traditions.” Ronald S. Hendel, teoksessa Understanding the Dead Sea Scrolls, ed.by Hershel Shanks, Vintage Books, New York, 1993, p172. # Myös Danielin kirja kertoo pyöristä, valtaistuimesta, Herran lumivalkeista vaatteista ja tuomitsemisesta (7:9-10).

# ”ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan poika” (Hepr 4:14) ” – – joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta – – majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hepr 8:1-2) ” – – [majassa], joka ei ole käsillä tehty eikä ole tätä luomakuntaa” (Hepr 9:11).

# Vrt. Psalmi 110:1: ”Herra sanoi minun herralleni: ”istu minun oikealle puolelleni – – ”.

# Vrt. Psalmi 80:2 ja 99:1: ” Herra – – jonka valtaistuinta kerubit kannattavat – – ”.

Kirjallisuutta:

Allegro, J. 1975. The Dead Sea Scrolls, London

Beier, H. 1985. Kronzeuge Ezechiel, München

Black, M. 1961. The Essene Problem, London. – 1969. The Scrolls and Christianity, London

Blumrich, J. Da tat sich der Himmel auf, Düsseldorf 1973. – The Spaceships of Ezekiel, New York 1974. – Kun taivaat aukenivat, Helsinki 1974

Charles, R. 1913. The Apocrypha and Pseudepigrapha of the Old Testament, Oxford

Gyllenberg, R. 1961. Johanneksen evankeliumi. Helsinki

Haarmann, H. 2002. On the Formation Process of Old World Civilizations and the Catastrophe that Triggered it. European Journal of Semiotic Studies. Vol 14, 2002.

Holm-Nielsen S, Noack B, Achen S-T, Sinnemäki M (toim). 1970-1973. Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osat 1-9. Helsinki. Tanskankielinen alkuteos Bibelen i kulturhistorisk lys, 1968, Kööpenhamina.

Laine, T.P. 2000. Kuka hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Jyväskylä

Laine, T.P. 2007. Komeetta tulossa. Vantaa

[Ks. Pellert, T. 1982. Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta. Sisältää 3 Heenokin suomennoksen]

Laine, T.P. 2011. Tie voimaan. Havaintoja shamaanien ja joogien tekniikoista. Vantaa

Martinez, F. 1994. The Dead Sea Scrolls Translated, Leiden

Meyers, E. & Strange,J. 1981. Archaeology, the Rabbis and Early Christianity. Lontoo

Morfill,W. & Charles, R. 1896. The Book of Secrets of Enoch. Oxford

Odeberg, H. 1973. 3 Enoch, or the Hebrew Book of Enoch. New York

Pellert, T. 1982. Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta. (Sisältää 3 Heenokin suomennoksen). Helsinki

Potter, C. 1962. The Lost Years of Jesus Revealed. Greenwich, Conn.

Raamattu ja sen kulttuurihistoria 1-9. Otava 1968-1973. Ks. Holm-Nielsen.

Schonfield, H. 1993. The Passover Plot. Shaftesbury, Rockport, Brisbane

Segal, A. 1977. Two Powers in Heaven. Studies in Judaism in Late Antiquity. Vol 25/1977. Leiden

Sekki, A. 1989. The Meaning of Ruach in Qumran. Dissertation Series 110. Atlanta, Georgia

Shanks, H. (ed.). 1993. Understanding the Dead Sea Scrolls. New York

Sollamo, R. (toim.). 1997. Qumranin kirjasto

Stenroth, O. 1928. Pietarin evankeliumi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja XVII, Apostolisten isien kirjat. Helsinki

Vermes, G. 1998. The Complete Dead Sea Scrolls in English. London

Walsh, M. 1988. Kristinuskon syntyhistoria. Jugoslavia.

Wilkinson, J. 1978. Jerusalem as Jesus knew it. Archaeology as Evidence. London

Yadin, Y. 1959. The Message of the Scrolls. London

Nettilähteitä

www.avaruuslennot.fi/sukkula/tietok.htlm Jari Ahola.

Myths of Babylonia and Assyria; Chapter VIII. Deified Heroes: Etan…

http://www.sacred-texts.com/ane/mba14.htm page 2/15.