Toukosiunaus 2012

Kotimaa24-sivulla on juttu: Piispa Jukka Keskitalo siunasi kylvön ja tukee karjankasvattajia: ”Teette tärkeätä työtä”. Tästä tuli mieleen oma aloittelevana uskontokriitikkona Kotimaa24-blogistoon kirjoittamani juttu kylvön siunauksesta. – En tuolloin kyllä mennyt kylvön siunaukseen erityisesti, vaan kävin työkeikalla kuvaamassa tapahtuman 16.5.2012. Tai ehkä änkeydyin mukaan. Koska näitä toukosiunauksia on nyt tänäkin vuonna monin paikoin tehty, on aika uusia tämä teksti nyt täällä.

Me uskomme siunaukseen. Me uskomme rukoukseen. Rukouksesta tulee siunaus. Siunauksesta tulee voima. Voima tekee meidän aikomuksemme todeksi. Meillä ei itsessämme ole voimaa. Voima on Jumalan ja pojan ja Pyhän Hengen. Ja Hänen kolmiyhtenäisyytensä kädessä on valta ja yksinoikeus saada asiat tekeentymään. Maahan voimaa tuottamaan ruokaa Hänen lapsilleen maan päällä.

Olin mukana toukosiunauksessa. Tai kylvön siunauksessa tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa nyt keskiviikkona Porin Ahlaisissa siunattiin pelto antamaan satoa kylväjälleen ja leipää meille kaikille. Paitsi tietysti karppaajille. Rituaali lienee vanha kuin kristinusko Suomen niemellä, eli varsin vanha. En tiedä onko Ahlaisissa ja oikeastaan paljon muuallakaan tätä riittiä toteutettu menneinä vuosina juurikaan usein, mutta nyt ainakin. Olihan sinne pakko päästä. Päivä oli hieno, lämmin ja linnut lauloivat. Toukokuun kevät antoi parastaan pienelle ihmiselle.

Olihan melkoisen juhlava näky siellä peltosaran päässä katsella, kun kylätietä lähestyi saattue, jonka kärjessä asteli kaksi mustiin kauhtanoihin sonnustautunutta pappia, jolla toisella oli liperit ja toisella ortodoksisen järjestyksen mukaiset varusteet. Kyllä. Tämä oli vieläpä ekumeeninen toukosiunuu. Kun seurakunta oli asettunut aloilleen, saatettiin siunuumenot aloittaa. Ensin oli paikallisen harrastajalauluseurueen aloituslaulu, joka säestettiin yllättävästi harmonikalla eli ns. pirunkeuhkolla. Sitten oli pappien vuoro tehdä todeksi varsinainen tapahtuman tarkoitus eli toteuttaa toukosiunaus. Tai sen siunauksen pyytely, mikäli oikein pappien puheet ymmärsin. Toinen teki sen enemmän laulaen ja toinen vähemmän laulaen. Itse asiassa oli paikalla ilmeisesti kanttori, joka teki sen kaikkien tietämän vähemmän laulullisen luterilaisen siunausmenon musiikillisen osuuden toteutetuksi.  Ortodoksipappi otti ja vihki kylvettävät siemenet Herralle otolliseksi vihkivettä sudilla huiskien.

Muuatta virttä veisatessamme sitten saran omistaja lähti vakka edessään kylvämään siementä sitä eteensä huiskien ja hyvin vakuuttavan näköisesti sen tekikin. Me katselimme hänen peräänsä, kun hän astelsi saran päähän ja sitten takaisin. Yllään hänellä oli sopivan vanhahtavat agraarit asusteet.

”Kylvön siunaus muistuttaa ihmisen riippuvuudesta Luojan suomista antimista ja lahjoista.” Näin lukee Haminan seurakunnan sivulla.

Seremonian kestäessä hajamielistyin hieman, mutta muutamat luterilaisen papin sanat herättivät. Hän nimittäin totesi, että emmehän me uskalla kuolleeseen maahan siementä kylvää. Miten niin kuolleeseen? Sinnehän kun jyvän piilottaa niin viljakasvihan siitä kasvaa, jollei pelto nyt ihan liian happameksi ole unohdettu ja kalkittamatta jätetty. Ihan oikeasti siellä pyydettiin Herralta viljan kasvua ja laihoa syksyksi ruokkimaan meidät maan vaeltajat. Ihan oikeasti siellä tapahtui niin, että luterilainen pappi antoi kuulua ja minullekin ymmärrettäväksi, että viljan kasvu on Jumalan huomassa.

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” Näin sanoi apostoli Paavali.

Pellon omistaja kertoi sitten myöhemmin, miten hän ajaa omakotitalon kokoisen traktorin kylvökoneineen pellolle, jolla hän sen parin hehtaarin saran kylvää varsin hetkessä. Omassa kotikylässäni on viljelijä, jolla on noin 550 hehtaaria kylvettävää. Samanlaisia EU-pakkotehoviljelijöitä, joilla ei juuri liene aikaa ajatella toukosiunuuasioita muun kiirun lomassa, on paljon. Toukosiunaus, joka oli ilmeisesti vuosikymmeniä unohduksissa, on silti nähtävästi alkanut saada sijaa monissa kylissä. Tätä harrastusta ovat herätelleet he, joilla aikaa siihen on. Kylien senioriväki. Ainakaan nyt ei pellon reunassa nuoria näkynyt. Papeiltakin aikaa varmasti heruu viikolla käydä peltoja siunaamassa.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään, eivätkä varsinkaan viljan kasvu- ja satokaudet. Sato tulee ja tuleentuu tai sato menetetään joko alkukesän halloihin tai syyssateisiin. Riippumatta siitä, onko touko siunattu tai ei siunattu.

Vai onko niin, että viljan kasvun ja sadon saaminen onkin siunauksesta ja sikäli Herran tahdosta kiinni? Vai oliko tämän keskiviikon tapahtumassa kyse vain perinnetapahtumasta ja uusvanhasta tapakäyttäytymisestä? Tässähän ollaan periaatteessa vakavien asioiden kanssa tekemisissä. Paikalla oli kaksi Herran palvelijaa ja seurakuntaakin läsnä. Mutta oliko Jumala siellä paikalla? Viljasato suurella todennäköisyydellä onnistuu ainakin jotenkuten. Näin on aina ollut, oli sitten pellon päässä tapahtunut se siunaus tai ei ollut tapahtunut. Useimmiten sato kuitenkin saadaan. Leipää saadaan kauppoihin ja mallasta panimoille.

Jos Jumala oli paikalla ja jos se on Hänen tahdostaan kiinni, niin oliko todella apuna tämä Herralle esitetty pyyntö suoda viljelijälle lähimmäisensä ruokkimiseksi tarkoitettu hyvä sato, että se hyvä sato myös saataisiin?

Mahdettiinko suurina katovuosina toteuttaa toukosiunauksia vai mahtoivatkohan ne jäädä tyystin tekemättä? Mikäli ne jäivät ja Herra siitä nokkaantuneena antoi ilmaston olla elolle suosioton, niin voiko mikään olla kauheampaa? Siis, jos ajattelee niin, että aikuiset ihmiset, jotka niitä kivisiä huhta-, kaski-, rieska- ja mitä ties peltotilkkuja viljelläpäkistää yrittivät, ja jotka ajattelemattomuuksissaan tai väsyksissään jättivät rukoukset Herralle suorittamatta, saattoivat tällä fataalilla toiminnallaan kymmenet tuhannet lapset, vanhukset ja puutteen heikentämät ihmispolot nälkäkuolemaan. Eihän Hyvä Jumala tällaista sentään aiheuttaisi?

Tilaisuus päättyi paikallisen harrastajalauluseurueen loppulauluun, mikä ei ollut mikään innoittava. Tuli mieleen, että miksei kukaan ollut ehdottanut heille esittää Juice Leskinen Grand Slamin kappaletta ”Ekumeeninen jenkka”. Minusta se olisi sopinut hyvin tilaisuuteen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Markku Hirn

Ihan kivaahan tuollainen siunailu on. Jotkut ottavat sen vakavasti joillekin se on show. Musiikki on tietenkin hyvä järjestää siten että siitä nautitaan. Se mitä vierastan on kun kauppakeskuksia on alettu siunailemaan. Mammonan markkinat , ja koska elämme rahataloudessa niin niitä todella tarvitaan. Mutta en tiedä millaista siunausta ne tarvitsevat? Yleensä ne tuottavat aivan tarpeeksi voittoa muutenkin. Voisi tietenkin rukoilla ymmärrystä sille että tuotettaisiin vain sellaista mikä on välttämätöntä ja sellaisista raaka-aineista jotka eivät pilaa luontoa.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial