Näin kysyi Pilatus tuomitessaan Jeesuksen ristille kuolemaan . Suurin osuus ihmisistä sanoo, että on monta totuutta ja totuus muuttuu aina ajan myötä. Tämä ajattelutapa on ristiriitainen siinä mielessä, jos totuus muuttuu, niin eihän se voilla olla totta. Se on oletus sillä hetkellä, kun siitä puhutaan.
Miksi vietämme Joulua, mikä siinä on perimmäinen syy, jonka takia sitä juhlimme. Tämä on suurimmalle osalle ihmisiä hämärän peitossa. Vietämme Joulua, koska on aikaisemminkin sitä juhlittu, ei sen enempää. Tässäkin asiassa on on vain yksi totuus, Joulu on on Jumalan pojan Jeesuksen syntymäjuhla, kaikki muu, mitä siihen liitetään ei ole juhlinnan aihe, vaan liikemaailma on kaapannut joulun markkinavälineeksi.
On ikävää seurata, miten aikaisin ennen Joulua mainostajat markkinoivat tavaroitaan kaupaksi uskotellen, että hyvä mieli seuraa siitä, mitä enemmän ostat lahjoja. Kyllähän se varmaan lahjan saajan mieltä lämmittää, mutta muistaako hän, että ei lahjojen saanti ole Joulun vieton perimmäinen syy.
Me käymme Joulun viettohon; laulun tekstin kirjoittaja on hyvin kuvannut sitä, miten Joulun vietossa perimmäinen syy unohtuu.
”Me käymme joulun viettohon Taas kuusin, kynttilöin Puun vihreen oksat kiedomme Me hopein, kultavöin Vaan muistammeko lapsen sen Mi taivaisen tuo kirkkauden? Me käymme joulun viettohon Niin maisin miettehin Nuo rikkaan ruokaan kuuluvan aatokset Ja mielen köyhänkin: Suun, juoma, meno muu Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu Turhuuden turhuus kaikki on Niin turhaa touhu tää.”
Totuus joulusta on se, että kristinusko on sen ominut omaksi juhlakseen. Tuo ns. vapahtajan syntymäjuhla ajoitettiin tarkoituksella tähän vuodenaikaan niin, että sillä saatettiin syrjäyttää jo ammoisista ajoista vietetty pakanallinen vuodenpäättäjäisjuhla tai talvipäiväntasauksen juhla. Suomen sana ”joulu” on sekin pakanallista alkuperää, tullut käyttöön ennen kristinuskon tänne levittämistä. Aikaiset jouluperinteet ovat nekin perua roomalaisesta Saturnalia-juhlasta.
Minä vietän joulua – mutta tyyten maallisesti ja suoden ja toivoen kaikille, läheisilleni kuten itselleni rauhan ja rauhoittumisen. Totta maar myös pöydän antimista, sekä kiinteistä että nestemäisistä, nauttien. Lahjoja emme ole harrastaneet ties kuinka pitkään aikaan. Markkinajoulusta itse en ole ollut kiinnostunut sitten lapsuusaikojeni.
Totuus taas on aina asioiden tila niin hyvin kuin se tiedetään, eikä sitä ole tieten tahtoen väännetty miksikään eli se on yksilöllisestä tulkinnasta riippumaton asia. On viisasta muuttaa totuutta siinä vaiheessa, kun uudet tiedot kumoavat tai vaikka osiltaan muuttavat aiemmin tiedettyä.
Jeesuksen evankeliuminarraatiossa kuvatut syntymä ja kuolema mukaan otettuina Johanneksen syntymä ja kuolema ovat aurinkovuoden seisaus- ja tasauspäiviin liittyviä kalenterisymboleita, mikä on helppo havaita poimien kertomuksista (eriytyisesti gogoltha/gulgalat kuvauksista) tietyt ajoitukset ja sijoittaen ne vuosikalenteriin eli ympyrään, joka keskellä on risti. Ristin sakarat osoittavat ko päiviin. Kalentereitten ’päivityksiä’ kutsuttiin niiden sovittamisiksi, sillä oli suuri hamartia viettää juhlapyhät väärään aikaan, Siksi sana synti tarkoittaakin oikeasti ’kadottaa merkki’ so se tähtimerkki, jossa auringon tasauspäivien tuli kulloinkin olla tiettynä vuodenaikana jotta oltaisiin oikeassa kalenterissa.
Näin siis sekä pääsiäinen että joulu liittyvät tietenkin vuosikierron tasauksiin ja ovat implisiittisesti jo Gogoltha-kertomuksen ajoituksissa, sillä 6:s hetki ja 9:s hetki liitettynä vuosikiertoon vastaavat 1) syyspäivän ja 2) kevätpäivän tasauksia, Johanneksen syntymäpäivä, joka ’edeltää’ Jeesuksen vastaavaa on siis 3) kesäpäivän seisaus ja 4) joulu talvipäivän.
Pääsiäis-kertomus sisältää muutakin astronomiaa,sillä Gogoltha-sanan gematria antaa luvun 186, joka edusta käsitettä maqom eli paikka, siis paikka, jossa aurinko ja kuu aloittavat uuden kuun noodijakson aina 18,6 vuoden välein. Lähes yhtä pitkä jakso eli ns. Saros jakso on about 222 kuukautta vastaten Jeesus-epiteettiä nazoraios ja Bocher eli esikoinen. Uusi kuu oli ja uusi aurinko olivat aina uuden astronomisen syklin ’esikoisia’.
Kyseessä onkin aurinkolapsen syntymä Kalojen tähtimerkissä Neitsyen ollessa 25. 12 horisontissa.
Ps. ajatellen vuosikiertoa Jeesus oli ’ristillä’ 21600 sekuntia, mikä luku viittaa prekessiovuoden 12 osaan eli 2160 vuoteen, tälle on analoginen myös nimenoman RISTIN kulmien asteluku 2160 astetta! Aurinkolapsi Jeesus on siis aloittamassa myös uuden ns. tähtivuoden eli uuden prekessiokauden!
Joulua on alettu viettää vasta 300 luvulla. Tarkkaa päivämäärää ei historiasta löydy Jeesuksen syntymästä, mutta se tärkein, Jeesus on syntynyt ja sen takia vietämme Joulua hänen syntymäjuhlanaan.
Kaupallisuus on pilannut joulun alkuperäisen tarkoituksen, ei pääsiäinen taikka juhannus ole samalla tavoin vielä saanut ihmisiä viettämään tavaroiden kulutusjuhlaa.
Joulukorteissa lukee, hyvää, iloista tai rauhallista Joulua. Tällä hetkellä kaikkein kipeimmin Ukrainan kansa tarvitsisi RAUHALLISTA JOULUA. Paras joululahja olisi tehdä kaikki mitä voidaan Ukrainan kansan hyväksi.
Talvipäivän seisauksen juhlaa ja päivän pitenemistä on juhlittu tuhansia vuosia ennen kristillistä joulua, joka on vain -minkä Ykikin jo toi esille- ko juhlien kristinuskon itselleen nappaama kopio.
Kyllä kopioitu on on muitakin juhlapäiviä, mutta eihän se muuta sitä, että Joulua vietetään nyt Jeesuksen syntymän kunniaksi.
Melkein kaikki ammoiset vuodenajan juhlat on kristinusko ominut. Loppiainen lienee ainoa kristillisperäinen juhla.
Joulua viettävät Jeesuksen syntymäjuhlana lähinnä vain kristityt uskovat ja ehkä hällävälistiset tapakristityt. Muille se on vain joulu – pakanallinen juhla, kuten sen nimenkin alkuperä on.